Tallitöitä ja ravintoarvolaskuja

Talliviikko on täydessä käynnissä ja aika tuntuu olevan varsin kortilla. Maanantaina aloitin aamuruokinnalla 6.30. Aamupäivällä oli ajamista, ajettiin maastossa ja mukana oli yksi parivaljakko (=kaksi hevosta saman kärryn edessä). Iltapäivällä oli teoriaa ruokinnasta ja nyt aloitettiin ravintoarvolaskut. Eivät ole vaikeita, kunhan vain hankkii vähän rutiinia ja muistaa miten mikäkin pitää tehdä.

Tiistaina vähän lisää tallitöitä ja lisää ravintoarvolaskuja. Kävin myös vihdoin avaamassa ruotsalaisen pankkitilin, nyt kun mä kerran olen puoliksi ruotsalainen!

Keskiviikkona oli puhumassa Kiki R-B Svenska Ridsportförbund:sta. Aika pintapuolinen esittely liiton koosta ja toiminnasta, mutta ainakin opittiin, että hevosurheilun ympärillä Ruotsissa liikkuu aika monta miljardia. Lisäksi opiskeltiin vähän statistiikkaa, se on jotenkin... niin typerää. Lisäksi meille kävi esittäytymässä nuorisopastori ja kuraattori, saatiin pullonavaajan varustettuna näiden pappien logolla :D Iltapäivällä alkoi kengitys. Oppitunti alkoi sillä, että meille tehtiin selväksi mitä me EMME osaa. Tekee hyvää itsetunnolle... Mutta tiedänpä nyt nostavani kaviotkin väärin. Opettaja on ihan mukava mutta ei erityisen pedagoginen, varmasti ihan taitava kengittäjä. Katsottiin pintapuolisesti hevosten jalka-asentoja (aika vähän jäi päähän kun kaikki sanat on uusia) ja opeteltiin suoristamaan vääntynyt kenkä.

Tänään torstaina hoidettiin kunnialla viimeiset tallivuorot tältä viikolta. Ruokinnassa puhuttiin lisää väkirehuista ja muista ruoka-aineista. 7kg porkkanoita sisältää muuten yhtä paljon energiaa + proteiinia kuin 3kg kauraa. Ajotunnilla päästiin kokeilemaan millaista on ajaa sitä parivaljakkoa, aivan uskomattoman vaikeaa!

Nyt pitää ottaa joku ote tähän opiskeluun ja laskea ravintoarvoja, aloittaa projektityö kilpailujärjestelmän rakenteesta, lukea englanninkielinen artikkeli hevosen pelkoreaktioista, kirjoittaa lyhyt esitelmä valjakkoajon kouluosuudesta ja laskea uusiksi statistiikan t-testi. Mutta first things first, nyt alkaa telkkarista Idols!

Täydellisyyttä

Täydellisyyttä on olla sellaisessa koulussa, missä oppitunnille voi mennä ratsihousut jalassa, kun on ajatellut ratsastaa heti koulun jälkeen. Eikä kukaan ihmettele jos haisee hevoselle tai jos sattuu olemaan ruohonsekaista kuolaa takissa.

Viikonlopun tallivuoron jälkeen taisin nukahtaa kotiinpäästyäni eteisen matolle. Enkä varmasti ollut ainut. Maanantai alkoi 10.30 (ihanaa sai nukkua aamulla!) ajotunnilla, nyt ajettiin hevosilla ensimmäistä kertaa "maastossa". Ajoin Romariolla kärjessä ja opettaja istui kyydissä. Hevosista näki, että niillä oli hauskaa. Päästiin myös kokeilemaan maratooniesteitä, eli kiinteitä esteitä joita sitten ajetaan valjakkokilpailujen maasto-osuudella. Kiinteitä esteitä kunnioittaa vähän eri tavalla kuin niitä kartioita - jos ajaa liian läheltä, kärry kaatuu. Oli kyllä tosi hauskaa.

Iltapäivän oppitunti oli jatkoa hevosen käyttäytyisestä otsikolla "Hevoset eivät ole viisaita". Ja se on varmasti ihan totta! Minä olen yksi niistä, jotka helposti yliarvioivat hevosen kykyä ymmärtää... Hevosella ei ole mitään kykyä "tänka efter", se toimii täysin vaistonvaraisesti ja pystyy ainoastaan yhdistämään tiettyjä asioita toisiinsa. Hevosen aivojen koko suhteessa elopainoon on verrattavissa kilpikonnaan... Tiistaina jatkui käyttäytyminen, puhuttiin paljon siitä miten hevonen oppii ja saatiin  4-sivuiset tieteelliset (englanninkieliset...) artikkelit, jotka pitää muutaman viikon päästä esitellä koko luokalle.

"Kati Ojala har genomgått Livräddarutbildning i Hjärt Lung Räddning enligt Svenska Cardiologföreningens och Svensk Anestsiologisk Förenings utbildningsprogram". Keskiviikkona meillä oli siis 3 tunnin ensiapukoulutus, aika pintapuolinen ja aika ankea. Mutta kerrattiinpa ainakin puhalluspaineluelvytys jos ei muuta. Enemmän oltaisiin voitu keskittyä mahdollisiin ratsastusonnettomuuksiin, olisi voinut olla enemmän hyötyä käytännössä. Mutta onpahan nyt kerrattu että palovammaa kannattaa kylmätä ja verenvuoto tyrehdyttää.

Torstain ajotunnilla piti analysoida omaa ajamista ja selvittää miten korjata erilaisia ongelmia. Yhteenvetona voidaan todeta, että koko ryhmä saa aika lailla harjoitella sitä suullista osaa. Minä ainakin jäädyin ihan kokonaan kun kysyttiin miten korjaan hevosta joka asettuu oikealle ja työntää vasenta lapaa ulos. Torstain teoriosuus oli pedagogiikkaa, mä en vieläkään oikein jaksa motivoitua noista ryhmäkeskusteluista ja kaikenmaailman leikeistä. Pedagogiikkaan piti ostaa 4 (!) oppikirjaa, löysin kaikki käytettynä netistä, jee! Lisäksi söin lounasta koulun ravintolassa kun jälkkäriksi sai lettuja, jee myös sille. Huomenna on koulua vain 8-10, lauantaina Pusu aikoo kilpailla ja samana iltana juhlitaan Ninan synttäreitä.

Trött så in i helvete...

Herätys klo 6.00 ei oikeasti edes ole niin kovin aikaisin, mutta kyllä olisi niiin hurjasti nukuttanut aamulla... Nyt on vielä yksi tallivuoro jäjellä, sitten bensatankin ja lähipizzerian kautta kotisohvalle. Päivän ohjelmaan kuului projektimiitti ryhmätyön tiimoilta, olin siis aamutallin jälkeen Gustafslundissa ja nyt selkeni vähän enemmän se, mistä me loppujen lopuksi tulemme kirjoittamaan. Mutta oih ja voih, aika paljon tulee ongelmia lähteiden ja aineiston kanssa...
Lounaan jälkeen käytiin kävelyllä muutaman hevosten kanssa. Mikäs siinä puistossa ratsastellessa kun aurinko paistaa (vaikka onkin kylmä). Kävelyn kohokohta oli hypätä joen yli, muuten lenkki ei sisältänyt sen kummoisemmin vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.

Koko viikko pähkinänkuoressa

Kotona ei toimi internet eikä TV:n kanavakortti. Onko siis olemassa joku suurempi mahti, joka yrittää keinoja kaihtamatta saada minut tarttumaan koulukirjaan perjantai-iltana klo 20.00 14-tuntisen päivän jälkeen??

Tiistaina alkoi pedagogiikka. Kurssin opettajana on Caroline Persson, joka on koko hippologilinjan kurssivastaava ja itse koulutukseltaan idrottspedagog. Kurssi koostuu varsin suurelta osalta ryhmäkeskusteluista, sanonko mitä mieltä mä olen niistä ryhmäkeskusteluista... Luokaltamme löytyy ihailtavan paljon kokemusta opettamisesta ja ohjaamisesta, suuri osa on ollut töissä ratsuskoululla ratsastuksenohjaajana, monet useamman vuoden ajan. Yli puolet on koulutettuja nuoriso-ohjaajia (minä myös!), ratsastuksenohjaajia tms. Hankaluuksi tuotti jo nyt alkuun tämä terminologia; mikä on pedagogiikkaa, mikä didaktiikkaa ja mikä metodiikkaa. Tiistai-iltapäivänä liikutin yhden reservihevosen, uskomatonta että melkein kaikki maneesit ovat käytössä myös ruokatunnin aikaan.

Keskiviikkona meillä oli tunnin valistus opiskelutekniikasta. Aivan turha, olisi vaan pitänyt jäädä kotiin nukkumaan. Eiköhän meistä jokainen 12 kouluvuoden jälkeen tiedä, että välillä pitää pitää tauko ja että viimeisen illan lukeminen ei ehkä käytännössä ole se paras. Ainut hyvä vinkki oli, että kannattaa istua epämukavassa asennossa kun lukee kotona, ettei nukahda :) Opiskelutekniikkaa seurasi oppitunti statistiikassa, joka oli myös yksi leikkikoulu. Tunnin kruunasi opettajan kommentti "helpointa on että ette mieti liikaa, tehkää vain. Älkääkä myöskään kysykö liikaa, koska mä en osaa vastata". Niin. Eikä tarvi olla lukenut pitkää matikkaa että osaa laskea keskiarvon...

Torstaina aamupäivän teoriatunnit käsittelivät ruokintaa. Puhuttiin laitumista (hoidosta, puimisesta jne.), erilaisista laidunkasveista ja erilaisesta heinästä. Katsottiin varsin hyvä filmi, nyt selkeni ero erilaisten kuiva- ja säilöheinätyyppien (hö, hösilage, ensilage) välillä. Iltapäivällä oli ajamista, taas tuli runnottua muutama kartio...

Perjantaina alkoi meidän pe-su tallivuoro. Siispä reippaana tallissa 6.55. Aamun ajotunti meni kaikkien osalta superhyvin, harjoitus oli vaikea enkä ymmärrä miten me suoriuduttiin siitä niin hyvin. Se oli käytännössä sellainen sokkelo tai labyrintti, mikä piti sitten pujotella käynnissä ja ravissa. Ajotunnin jälkeen istuin Ninan kanssa kahvilla kunnes oli seuraava tallivuoro 11.35. Iltapäivän pakollisella oppitunnilla oli puhumassa Malin Axel-Nilsson, kotieläinagrologi joka tekee SLU:lle sitä tutkimusta hevosten mahdollisesta "luonnetestistä". Mä olen edelleen varsin skeptinen asian suhteen. Hevonen on kuitenkin hevonen, ympärisön ja ihmisen vaikutus on niin äärettömän suuri, että voiko luonnetta testata jollain kaikille yhtä reilulla tavalla? Vapaa keskustelu karkasi taas vähän aiheesta, meidän luokalla on paljon mielipiteitä ja kaikki haluavat päästä sanomaan omansa, liittyvät ne sitten asiaan tai eivät. Teorian jälkeen hoidettiin viimeinen tallivuoro, olin kotona 17.40 ja valmis tallista 20.00. Kokeilin Pusun kanssa maasta-ajoa (tömkörning, eli juoksutusta kahdella ohjalla). Toimi äärettömän hyvän, Pusu oli taitava.

Tänään lauantaina meitä oli 9 erittäin väsynyttä opiskelijaa aamutallissa. Aamupäivällä kävin maastokävelyllä ajohevosellani, hevosten lounaan jälkeen ajoin kauppaan ja nyt tuhosin tehokkaasti koko irtokarkkipussin tässä tietokoneen äärellä... Kohta vuorossa päivän viimeinen stalltjänst ja sitten kotiin!

Ensimmäinen osa koulukirjoistani on vihdoin saapunut! Neljä viidestä kirjasta on englanniksi. Oh my, toivottavasti niissä kirjoissa on paljon kuvia...;-)

Aamun ajotunti sujui alltså helt okej. Yhtään kartiota ei kaatunut tänään ja alan tykätä omasta ajohevosestani. Kiva saada vähän henkilökohtaisempi kontakti nyt, kun jokaisella kerralla tekee töitä saman hevosen kanssa. Tällä viikolla ryhmäni on vastuussa reservihevosista eli niistä, jotka pitää liikuttaa tuntien ulkopuolella. Mulla ei oikein ole aikaa jäädä koulun jälkeen ratsastelemaan, aion siis käyttää ruokikset siihen. Tänään ei ollut yhtään ratsastettavaa, vietin siis ruokiksen Ninan kanssa juoruten ja kahvitellen, varsin mukavaa.

Iltapäivän oppituntien aiheena oli "tänder och munhåla", opettajana eläinlääkäri Sara Nymann, joka on siis aivan super. Tällaisten oppituntien jälkeen vahvistuu tunne siitä, että olen löytänyt oman paikkani. Taas ollaan opittu uutta; tulevaisuudessa, jos tulen tekemään töitä nuorten hevosten kanssa, ymmärrän koska ja miksi ne ovat arkoja suusta, mihin asioihin kiinnittää huomiota ja mistä tietyt ongelmat voivat johtua. Mutta, kaikkea mielenkiintoista seuraa se työläs opiskeluosa, nyt pitäisi muistaa mitkä hampaat puhkeavat missä iässä ja nimi kaikille 42 hampaalle...

Tämä ilta piti omistaa opiskelulle, toistaiseksi se on mennyt syödessä, lorviessa ja pyykkiä pestessä. Kyllä mä vielä, kohta ihan pian. Pusun ratsastin jo aamulla, 7.15 istuin hevosen selässä todetakseni, että maneesissa oli irtohypytyskuja pystyssä... Sain siis ratsastaa maastossa - tihkusateessa - klo 7.15...

Tuntihevosjalostusta?

Perjantai-iltapäivän pakollinen oppitunti (osalle oppitunneista on merkitty pakollinen läsnäolo, ne ovat siis tunteja joita on hanakala korvata myöhemmin) vietettiin tietokoneluokassa. Tunnin aikana vastattiin netissä olevaan kyselyyn; kyselyn on laatinut SLU:sta Malin Axel-Nilsson, joka tekee tutkimusta hevosen ja ratsastajan yhteistyöstä ja käsittelee ajatusta siitä voitaisiinko hevosille laatia "luonnetesti". Ajatus lähtee siitä, että nykypäin lämminverihevosia jalostetaan kilpailukäyttöön, haetaan siis parempaa suorituskykyä - parempaa hyppyä, parepia liikkeitä jne. Hevosten suorituskykyä testataan 3-vuotistestissä, oripäivillä, laatuarvostelussa, mutta luonnetta ei missään. Missään ei panosteta ominaisuuksiin, jotka ovat tärkeitä esim. ratsastuskouluhevosille.

Saatiin tästä aika kiivasta keskustelua aikaan, mikä oli enemmän kuin mielenkiintoista. Minä en pidä vääränä sitä että jalostetaan vain kilpahevosia, niin kauan kun niillä on pää kunnossa ja hyvät hermot. Ne, joilla suorituskyky ei riitä kilparadoille, voivat sitten siirtyä ratsastuskouluhevosiksi. Minun mielestäni ei tarvita erikseen "tuntihevosjalostusta". Kaikki eivät olleet tätä mieltä, heidän mielestään ratsastuskouluhevoselta vaaditaan niin monia ominaisuuksia, että tällaista jalostusta tarvittaisiin. Mutta niin, Ruotsissa 95% ratsikouluhevosista on tuotu ulkomailta (Saksa, Hollanti), Suomessa pystytään käyttämään varsin paljon suomenhevosia. Kaikki hevosihmiset, käykää vastaamassa kyselyyn osoitteessa: http://web2.easyresearch.se/s.asp?WID=776289&Pwd=21717232&key=44221%2C14

Perjantai-iltana olin hevosenhoitajana mukana kisoissa 6 hevosen kanssa. Varsin intensiiviset 3,5 tuntia joiden aikana Olof ratsasti 13 rataa. Oli huippuhauskaa olla pitkästä aikaa mukana, mä tykkään työstäni varsin paljon (niin, en kai mä muuten olisi 2 vuotta viihtynyt hevosenhoitajana). Tänään lauantaina päädyin vahingossa Hörbyn maalaismarkkinoilla ja melkein aloin jo haalia kasaan joululahjoja - onneksi vain melkein, jos nyt hetken vielä odottaisi. Kouluviikolla on tosi hankala löytää motivaatiota ruuanlaittoon, olen siis tänään valmistanut kaalipataa ja soija-makaroonilaatikkoa, ettei tarvi edes ajatella ruuanlaittoa ensi viikolla. Lisäksi leivoin brownieseja ajoryhmälleni, minä kun olen ajanut useamman kuin 3 kartion yli viimeisimpien ajotuntien aikana...

Torstain ajotunnin jälkeen meitä on useampi rivissä, jotka kaatoivat yli 3 kartiota ja saavat tästä hyvästä leipoa. Voi vitsi kun oli vaikea harjoitus, piti ajaa kulmiin ja sitä ennen ja jälkeen kiertää ne tyhmät kartiot - ihan komeesti se sujui niiden päältäkin... Oon jo ihan kyllästynyt ajamiseen kun se ei suju enää yhtä hyvin :-)

Teoriatunnilla alkoi ruokinta, opettaja Sofia F on kotieläinagronomi-opettaja, hyvä puhuja ja muutenkin miellyttävä. Lähdettiin ihan ruokinnan perusteista; rasvat, proteiinit, hiilihydraatit - kemiallisella tasolla siis monosakkarideja, polysakkarideja, aminohappoja, vähän fotosynteesiä jne. Tää oli niin mun juttu! Olin siis aivan liekeissä, päinvastoin kuin kaikki muut. Meidän ei tarvitse osata kovinkaan paljoa sitä kemian osaa - harmi, se olis ollut mun vahvuus. Yllättävän paljon muisti lukion kemiankursseista, mutta kemia olikin kivoimpia aineita silloin lukiossa. Viimeinen tallivuoro selvitettiin kunnialla, on kiva että mun ryhmä on niin reipas, että kaikki aloittavat jo vähän ennen sitä kello neljää, päästään sitten ajoissa kotiin.

Ajoin kotiin hallittua ylinopeutta vastaanottamaan kengittäjää joka ei sitten tullutkaan. Kiitos tästä.

Perjantain ajotunti meni jo paremmin, ratsastettiin isossa isossa maneesissa nelikaarista kiemurauraa. Lisäksi siistittii harjat ja hännät "omilta" ajohevosiltamme. Tunsin itseni todella amatööriksi kun leikkasin hännän väärin sieltä häntäruodon kohdalta, sellaista kun ei ratsuhevosille koskaan tehdä... Onneksi muutkin tekivät väärin, ei ole ihan niin tollo olo.

Kolmas kouluviikko

Kolmas kouluviikko käynnissä. Ryhmälläni on tallivuoro maanantaista torstaihin, tein vähän kotihommia ja jaoin aamuruokinnat ryhmän kesken sunnuntai-iltana (jonkunhan sekin oli tehtävä, mun ryhmä on kyllä ihana ja kaikki kiittelivät hienoa listaa). Käyttännössä siis yksi tulee klo 6.30 ja yhdessä aspirantin  kanssa jakaa heinät (ovien edestä karsinoihin) ja antaa väkirehut. 6.55 on kokoontuminen, silloin on kaikkien oltava paikalla. Aika ajoissa saa lähteä Hörbystä ajelemaan, aamukahvit tulee juotua autossa termosmukista sillai retkievästyyppisesti. Pitäis muuten löytää uusi parempi termosmuki jostain... Aamutalliin kuuluu osan hevosista tarhaus, karsinoiden siivois (osa purulla, osa oljella joko patjalla tai ilman, eli kaikkea löytyy), ruoka- ja juomakuppien puhdistus, lakaisu jne. 8 aikaan, viimeistään 8.15 ollaan valmiita. Lounas (melassi + olki) tarjoillaan hevosille 11.35, samalla vaihdetaan vähän tarhoja ja lakaistaan. Tähän menee reilu puoli tuntia, sitten päästään mekin syömään. Viimeinen tallivuoro alkaa 16.05 - reippaimmat tosin aloittaa jo aikaisemmin jos eivät ole tunneilla, mutta tuolloin viimeistään ollaan kaikki tallissa. Iltapäivätalliin kuuluu karsinoiden nopea siivous, hevosten sisäänotto, tarhojen siivous, heinän ja väkirehujen jako sekä varsin huolellinen haravointi. Lähes poikkeuksetta ollaan viimeistään klo 17 aikaan valmiita.

Maanantaiaamun ajotunti meni ihan metsään. Toisaalta on kiva opetella asiaa, jonka tiimoilta meiltä ei odoteta mitään osaamista - ei siis oleteta että osataan yhtään mitään, kaikki onnistumiset on vain plussaa. Mutta ajelin ihan huolella niiden kartioiden päältä ja voi morjens. Meidän opettaja näytti miten kaikki tehtävät kuuluu tehdä - sen jälkeen se näytti saman pitäen ohjaksia vain toisessa kädessä... Saatiin myös "omat" ajohevoset joista olemme nyt sitten vastuussa seuraavat pari kuukautta - Romario on nyt siis minun.

Maanantain ja tiistain 3 tunnin teorisessiot ovat käsitelleet hevosten käyttäytymistä. Elekieltä, signaaleja, aisteja jne. Kurssin pitää Margareta Rundgren, lähes 70-vuotias agronomitäti yliopistolta. Tietää kyllä varsin paljon ja on nähnyt varsin paljon, mutta... On todella raskas puhuja, puhuu vähän epäselvästi aiheesta ja aiheen vierestä vuorotellen, ei omaa mitään käsitystä uudesta opetussuunnitelmasta ja tuntien aikana kaikki intoutuvat kertomaan vähän liikaa siitä oman ratsikoulun ruskeasta hevosesta joka inhosi kaikkia valkoisia hevosia. Onneksi näistä kuluneista 6 tunnista on jaettu meille valmiit muistiinpanot... Ja onneksi seuraaviin käyttäytymistunteihin on 2 viikkoa... Tuollainen 3 tunnin "oppitunti" voi olla maailman mielenkiintoisin, silloin aika kuluu huippunopeasti. Tai se voi olla, kuten edellä mainitsin, sekava kokonaisuus jonka jälkeen pää on melko räjähdysvalmis.

Tänään meillä oli projektityön aloitus. Työn on tarkoitus valmistaa meitä tulevaan kandintyöhön. Petyin jo aikaisemmin kun kuulin, että sitä ei saa tehdä yksin (mä niin vihaan kirjallisia ryhmätöitä). Vielä suurempi pettymys oli, että se pitää tehdä 3 hengen ryhmissä. Voi jee, mistä mä hankin aikaa tavata ryhmän jäseniä ja voi yök että pitää yhdessä päättää mitä tehdään ja miten. Mä haluun päättää ihan itse!!1!!11! No joo, mun ryhmä on ihan okei. Työn aihe piti päättää siinä samassa (kiitos tästä valmistautumisajasta). Meidän työnimike on vielä vähän työn alla, mutta tulee olemaan jotain tyyliin "Tävlingsverksamhetens struktur i hoppning - från föl till GP - i Sverige, Finland o New Zeland". Vähän pitkä otsikko, täytynee työstää eteenpäin... Työn tulee olla valmis joulukuussa.

Eilen illalla meillä oli kakkosvuoden hippologien järjestämä "inspark", kastajaiset tai fuksiaiset tai miten nyt haluaa niitä kutsua. Kaikille oli annettuaihe,jonka mukaan pukeutua; mun ryhmän teema oli opettajat ja minä olin esteratsastuksenopettaja Peter Eriksson. Asusta tuli aivan loistava, kun lainasin varsin miehekkäät vaatteet Olofilta (mm. miesten ratsastushousut...). Illan aikana tehtiin sitten kaikkea tyhmää, juostiin pitkin Flyingeä, käveltiin kävelykoneessa ja vaikka mitä. Kakkosvuosilaisilta vähän hukkui hyvä maku silloin sun tällöin, mutta nyt meidät on ainakin kastettu ja saatiin hyvää pizzaa illan päätteeksi.

Eilen yritin järjestää Pusulle kengittäjää, kun oma tekee oharit toisensa perään. Soitin sitten 16 (!) kengittäjälle, osa vastasi ja lopuille jätin vastaajaan viestin. Numero 16 oli ensimmäinen, jolla olisi aikaa tulla tällä viikolla. Ja kun oli sovittu että tämä tulee, niin nyt ovat soittaneet kaikki ne, joille jätin vastaajaan viestin. Heh.

"Rödluvan lyssnade inte på sin mamma, Pinocchio var en lögnare, Robin Hood var en tjuv, Tarzan gick utan kläder å lekte apa och Snövit levde ihop med 7 män, den slampan. Pippi jagades av soc och Emil söp sig full i unga år. Det här växte jag upp med, så klaga inte på hur jag blivit!"

Aamun ajotunti ei ollut edeltäjänsä kaltainen menestys. Hevosen nimi oli Isur, se oli kiltti ja nätti mutta kuski oli tänään vähän jäässä. Ajettiin siksak-kuviota, ajoin lukuisia kertoja kartion reunan yli mutta yksikään kartio ei kaatunut - jos kaataa 3 kartiota tunnin aikana joutuu leipomaan ;-)

Ajon jälkeen oli sitten 3 tunnin tauko. Kävin rentoutumassa ruokakaupassa ja koulun ravintolassa syömässä; koululla ei ole varsinaista ruokalaa, vain se Kungsgårdin ravintola. Sieltä saa kyllä oppilasalennusta mutta 6e on silti liikaa, käyn siis siellä vain poikkeustilanteissa. Tänään oli hyvä poikkeustilanne ja lounas sattui olemaan buffet eli "syö ja juo niin paljon kuin jaksat!". Arvatkaa paljonko jaksoin...?

Iltapäivällä oli Susan Gielenin ja Peter Erikssonin (toivottavasti edes joku tuntee nimeltä, todellisia ruotsalaisia guruja omissa lajeissaan!) klinikka siitä, miten nuorta hevosta koulutetaan ikävuosina 3-6. Klinikan ajatus oli loistava, toteus puolestaan tuntui varsin suunnittelemattomalta; malliratsukot ei oikein tienneet mitä piti tehdä ja koska, äänentoisto oli mitä oli ja klinikka kesti 40 min pidempään kuin oli suunniteltu  - 2 h 40 min on pirun pitkä aika seistä (oli kuulemma epäkohteliasta edes yrittää istua) jääkylmässä maneesissa...

Huomenna ensimmäinen vapaapäivä, noh, 22 päivään. Mutta kuka noita nyt laskee.

Flunssalääkkeet esiin, pöpö iski!

Olen luokaltamme ehkä numero 20/27 joka sairastui tähän pirun koulupöpöön; kaikki me ekaluokkalaiset, jotka on nyt suorvottu pieneen luokkahuoneeseen (ja suurin osa vielä samaan asuntolaan), olemme ilmeisesti jakaneet toisillemme kaikki mahdolliset virukset ja bakteerit. Olofin mielestä flunssa johtuu vain siitä, että ei ole juonut riittävästi viskiä...

Koulupäivä alkoi oppitunnilla "vetenskapligt skrivsätt" joka oli varsin sekava kokonaisuus siitä miten muka erottaa tieteellisen kirjoituksen faktasta tai fiktiosta. Kaikki jäi kaikille varmaan enemmän tai vähemmän epäselväksi. Aamupäivä jatkui luennolla raviurheilusta, jonka piti joku setä Ruotsin raviliitosta. Varsin epäkiinnostavat 2 tuntia, enkä ole yksin mielipiteeni kanssa. Mutta ainakin opittiin, että siinä lajissa liikkuu paljon rahaa.

Iltapäivällä oli ajotunti (siis valjakkoajo eli kärryajo eli yksi hevonen kärryn edessä ja minä siellä kärryssä). Ajatus on, että hevoset harjataan ja mahdollisesti valjastetaan jo ennen tuntia, jotta pystytään ajamaan mahdollisimman pitkä aika, melkein 2 tuntia. Me kaikki (meitä on ryhmässä 7) kokeilemme 5ä eri hevosta, sen jälkeen jokaiselle annetaan oma vakioheppa jolla sitten ajetaan jatkossa kaikki kerrat ja sen kanssa suoritetaan loppukoe. Ajoa meillä on viikossa 3 x 2 tuntia. Aikaisemmilla kerroilla olen ajanut hevosilla Burrito ja Jesper, tänään kärryjen edessä oli Romario. Burrito oli laiska ja vähän tylsä, Jesper kuuma (todella kuuma...) ja vahva, Romaria reipas mutta kevyempi kädelle. Uusi suosikkini, siis.

Ajotunti meni hyvin. Siis tosi hyvin. Mä olen ehkä lahjakkaampi kuskina kuin ratsastajana (lajin vaihto edessä?). Tehtävä oli ajaa 20m voltteja kartioiden välistä sekä ajaa suoraan pitkin keskihalkaisijaa - hevosten tulee olla peräänannossa, volteilla asettuneita ja taipuneita, suoralla luonnollisesti suoria. Suoristaminen on maailman vaikeinta, kun tosiaan käytössä ei ole jalkaa ja istuntaa - on vain ääni, käsi ja raippa.

Iltapäivällä käytiin tyttöjen kanssa shoppailemassa Hööksissä ja luksuspäivällisellä Burgen Kingillä ;-) Pusulla on kenkä löysällä eikä se siksi saa mennä tarhaan, se katseli mua vihaisesti karsinastaan. Kävin myös pikavisiitillä Gustafslundissa; se on tila, joka vuokraa huoneita ja karsinapaikkoja Flyingen opiskelijoille. Yhteensä siellä asuu 17 opiskelijaa, kaikilla on oma huone, muuten tilat ovat yhteisiä. Talli oli siisti mutta varsin persoonnaliinen, mm. matala (n. 150cm) karsinanseinät. Käytyäni epäsiistissä keittiössä, vielä epäsiistimmässä olohuoneessa ja aivan järkyttävässä eteisessä ei oma 30 minuutin koulumatka tunnukaan enää yhtään pitkältä. Täällä on sentään siistiä ja rauhallista. Lisäksi Gustafslundin n. 10 neliön huone maksaa 250e, samoin karsinapaikka 250e...

Hevosen merkitys yhteiskunnassa

Aamulla meille oli luennoimassa Susanna Hederberg, urheilutieteiden (? = idrottsvetenskap) tohtori Malmön yliopistosta. Käytiin läpi muutoksia hevosten lukumäärässä Ruotsissa 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Tällä hetkellä Ruotsissa arvioidaan olevan n. 280 000 hevosta (ja Suomessa 50 000). Luku on luonnollisesti huomattavasti pienempi kuin esin. 1920-luvulla, jolloin hevosia käytettiin peltotöissä - tuolloin hevosten määrä oli arviolta 700 000. Ruotsissa hevostalous on tällä hetkellä maatalouden 5. suurin tulonlähde ja kasvaa kasvamistaan. Luennolla puhuttiin myös paljon siitä, miten hevosurheilu on muuttunut "pelkästään miesten lajista" hyvin naisvaltaiseksi ja miten harvinaista on, että urheilulajissa miehet ja naiset kilpailevat samassa luokassa.

Iltapäivällä oli vaihteeksi aikataulumuutoksia ja vääriä merkintöjä lukujärjestyksessä. Sanonko mitä mieltä mä olen noista helvetin aikataulumuutoksista... Toisin sanoen olin koululla turhaan, kun iltapäivä olikin sitten vapaa. Tulipahan käytyä verovirastossa ja hankittua ruotsalainen henkilötunnus.

Illalla piti tehdä valinta oman estevalmennuksen ja Maria Grezerin klinikan välillä. Valitsin oman estetunnin, Pusu hyppäs 110 rataa ainoastaan muutamalla pudotuksella. Heja Pusu!

Ensimmäinen kouluviikko takana

Blogin ensimmäinen päivitys! Pahoittelen heti aluksi epäkorrekteja kielellisiä ilmaisuja. Ensimmäinen kouluviikko, samoin ensimmäinen talliviikonloppu on nyt takana. Koulusta olisi niin paljon kerrottavaa, että en tiedä mistä aloittaisin tai mihin lopettaisin. Ensimmäisen oli täynnä uusia asioita, uusia tuttavuuksia, uusi rutiineja ja massoittain informaatio.

Meitä tulevia hippologeja on yksi luokallinen, 27 opiskelijaa (26 tyttöä ja 1 poika). Hippologikoulutus on ainutlaatuinen koko Euroopassa. Kaikki ratsastukseen suuntautuneet hippologit opiskelevat ensimmäisen vuoden Flyingessä, toisen vuoden Strömsholmassa ja kolmas vuosi valitaan omien kiinnostuksien mukaan näiden kahden paikan välillä. Ratsastuksen lisäksi hippologit voivat suuntautua raviurheiluun tai islanninhevosiin.

Koulupäivät on varsin vaihtelevan pituisia, yleisimmin koulu alkaa 8.30 ja päättyy 16.00. Tallivuoroja on joka kolmas viikko maanantaista torstaihin ja joka kolmas viikko perjantaista sunnuntaihin. Käytännössä siis näin: menneellä viikolla olin tallivuorossa pe-su, tällä viikolla olen vapaa tallitöistä ja ensi viikolla tallihommissa ma-to. Meidät on jaettu ryhmiin, jotka vuorollaan hoitavat tallityöt. Se ryhmä, jolla on viikonlopputalli, on myös vastuussa että kaikki hevoset tulee liikutettua - ratsastaa siis ne hepat, jotka eivät päivällä ole juosseet tunteja. Viime viikolla minä ja minun ryhmäni oli vastuussa näistä "reservihevosista", käytännössä siis ratsastelin kevyesti ajohevosilla... Tallityöt eivät ole fyysisesti millään lailla vaativia ja meitä on aina monta samassa vuorossa. Flyingessä on aina siistiä, työhön kuuluu siis paljon (paljon!) haravointia, kavioiden putsausta ja muuta siistimistä.

Turvallisuus on Flyingessä A ja O, se opittiin perusteellisesti viime viikolla. Ei mitään lenkkareita vaan kunnon turvakengät, tyköistuvat vaatteet (ettei jää kiinni mihinkään...), ei ikinä huppua (vaikka kuinka sataisi vettä...), aina (AINA!) hanskat kun hevosia talutetaan (ja niitä talutetaan aina ketjun kanssa, riimunnarusta pidetään molemmin käsin kiinni) ja kypärä kun käsitellään nuoria hevosia tai oreja. Näissä rutiineissa on vielä vähän opeteltavaa, kun ei meillä siellä Aulangolla...:)

Meidät on jaettu eri "plokkeihin" sen mukaan mitä käytännön osaa kukin ryhmä vuorollaan tekee. Minä en tule ratsastamaan yhtään ratsastustuntia ennen vuodenvaihdetta, sen sijaan olen ryhmässä körning (ajo) ja unghäst (nuoret hevoset). Valjakkoajon olen jo aloittanut, nuorten hevosten kanssa aloitamme kuukauden parin päästä - se tulee sisältämään hevosen käsittelyä maasta, irtohypytystä ja sisäänratstusta.

Tässä oli nyt vähän alustusta. Lisää luvassa päivä kerrallaan.