Pääsykoeviikko



Minä & Alex sekä luokkakaverini Gabriella ja hevosensa Quinta.

Maanantaista keskiviikkoon on tulevia hippologeja testattu Strömsholmassa - kyseessä on siis ollut pääsykoeviikko! Hakijoiden, jotka täyttävät hakuvaatimukset mitä nyt tulee todistukseen ja työkokemukseen, määrä on laskenut ja pääsykokeen teki tänä vuonna 48 hermostunutta hakijaa. Me toisen vuoden hippologit olemme olleet apuna kierrätäämässä hakijoita osakokeesta toiseen. Pääsykoe koostuu kolmesta osasta; esteratsastus, kouluratsastus sekä hevosen esittäminen maasta käsin. Esteet eivät ole isoja eivät kouluratsastustehtävät vaikeita - lähinnä tuomarit katsovat istuntaa, vaikuttamista, kehittysmismahdollisuuksia sekä kykyä analysoida. Itse näin monia oikein hyviä hakijoita, eiköhän me saada täysi luokallinen hippologeja ensi syksyksi!

Tiistai-iltana meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen kiitokseksi avusta pääsykokeiden aikana. Ei hullummin! Sitä tuskin tunnistaa luokkakavereitaan kun kaikilla on hame ja meikki päällä. Voidaan sanoa että tänään on viimeinen ilta kun koko luokkamme on koolla; huomenna osa lähtee kotiin päättäjäisten jälkeen ja ensi syksynä osa jatkaa koulua Strömsholmassa, osa Flyingessä. Miten tämäkin vuosi on mennyt niin nopeasti... Hetki jatketaan vielä arkea; kahden tunnin päästän menen estetunnille, iltapäivä tyhjennetään karsinoita ja siivotaan tallia, huomenna on päättäjäiset, sunnuntaina estekilpailut - ja sitten se on ohi.

Viikkokatsaus

Viime tiistaina oltiin siis kuuntelemassa liiketalouden luentoa. Keskiviikkona olin kämppikseni Ninan kanssa lapsenvahtina; työkaverimme Erican 12-viikkoinen berninpaimenkoira Judith oli meillä viettämässä iltaa. Hurmaava otus! Lievää koirakuumetta havaittavissa...




Torstaina vietimmä päättäjäisiä Stora Ekebyn ratsastuskoululla. Kutsuttu oli koko ratsikoulun henkilökunta, kaikki tilalla työskentelevät sekä seuran hallitus. Ilta alkoi lehmä-safarilla, tunnin verran ajelimme pitkin laitumia traktorin peräkärryssä. Stora Ekebyssä kasvatetaan ekologista lihakarjaa. Saimme kuulla tilan historiasta, lehmäroduista ja tapasimme Martinin (sonni) sekä Martinin 50 vaimoa ;-)

Perjantaina vietimme todellista vapaailtaa Västeråsin kevätmarkkinoilla. Kuvassa Nina ja ruotsalainen markkinaherkku; langos.

Viikon aikana ehdimme myös hypätä maastoesteitä!! Kuvissa minä ja estehevoseni Arwen. Kuvien (C) Angelica Mattson/Carin Brosäter.

Perjantaina oli myös viimeinen kouluradan ratsastus - käytännössä myös viimeinen kerta kun ratsastin hienolla Volframilla. Ratsastis vaativan C:n, saman kuin viimeksi, tuloksella 64,6 % ja leikkimielisen kilpailumme voittoon. Nyt alkaa ymmärtää miten hienoilla hevosilla olemme saaneet koko vuoden ratsastaa, ei mitenkään raskisi lähteä kesälomalle!

Viikonlopun aurinkoinen maastoretki; Kati & Volfram sekä Nina & Carneau

Ilta täynnä liiketaloutta

Maanantai toi tullessaan liiketalouden tentin palautuksen. Hyvin oli mennyt, muutamia pieniä virheitä tilinpäätöstä tarkastellessa. Olin yksi neljästä stipendinsaajasta; opettajamme jakoi stipendeiksi jännitysdekkareita (jotka hän on itse kirjoittanut!). Henkilökohtaisessa palautuskeskustelussa sain kuulla olevani luokan terävin mitä tulee ruotsinkielen kirjoittamiseen ;-)

Tänä iltana liiketalouden opettajamme oli kandidaattien pyynnöstä järjestänyt iltaluennon aiheena oman hevosalan yrityksen perustaminen. Loistava kolmen tunnin kokonaisuus, vähän päästiin raapaisemaan pintaa mitä nyt tulee verotukseen ja yrittäjyyteen.

Tärkeimmät yksityisyrittäjän ominaisuudet ovat Nåcken mukaan tavoitteellisuus, itsetuntemus, positiivisuus, ammattitaito, huolellisuus sekä drivkraft (=toimeenpaneva voiva). Tavoite täytyy olla jotta tietää minne on matkalla. Tämä kuuluisa drivkraft pitää löytyä sitten kolmen vuoden kuluttua kun yrityksellä meneekin huonommin ja uutuudenviehätys on hiipunut; suuri osa yrityksistä häviää 3-4 vuoden kuluttua.

Kykyä asettaa hinta ja laskuttaa on edellytys onnistumiselle. Hinnalla leimaa itsensä; ostaja usein luulee, että halpa =  huono, omista palveluistaan kuuluu siis ottaa asiallinen hinta. Toisaalta voidaan todeta että hinnalla on sekundäärinen merkitys; asiakas palaa sinne, missä tulee kohdelluksi hyvin, hinnasta riippumatta. Asiat jotka herättävät tunteita ovat merkityksellisimpiä kuin hinta.

"Voitto on kuin terveys - sitä tarvitsee, ja mitä enemmän sen parempi. Se ei kuitenkaan ole syy siihen että elämme". Näin Nåcke kuvaili yrityksen tekemää voittoa. Pyrkimys voittoon (+ tulokseen) on edellytys jotta veroviranomaiset hyväksyvät yrityksen perustamisen.

Nyt olen tutustunut Ruotsin yritys- ja verotusjärjestelmään. Se eroaa jonkin verran Suomen järjestelmästä. Pelkistetysti meille esiteltiin 50%-50% sääntö; jos haluaa yrityksestään 10 000 omaan taskuun pitää yrityksen tehdä voittoa 20 000, puolet menee veroa.

Yrityksellä on monia hyviä puolia harrastustoimintaan verrattuna. Yrityksessä alijäämää saa säästää ikuisesti, harrastustoiminnassa vain 5 vuotta. Yritys saa verottaa kaikken yhdessä summassa, harrastustoiminnassa kaikki palvelut/myynnit pitää verottaa erikseen.

Lopuksi puhuttiin arvonlisäverosta ja kuluttajansuojalaista. Kuluttajansuojalaki on varsin hankala hevoskaupoissa - käytännössä se menee niin, että 6 kk kaupan jälkeen on myyjä velvollinen ottamaan hevosen takaisin jos siinä ilmenee vikaa. Kuten ymmärrätte, aika kimuranttia hevosten kanssa.

Jaa-a, sitä voi sitten pohia, että kannattaako oma yritys perustaa. Ei minusta ehkä yrittäjää, mutta voin auttaa tilinpäätöksen kanssa ;-)

Ohi on!

Kiitos kaikille peukaloita ja varpaita pitäneille, nyt on kouluratsastuksen näyttökoe hyväksytysti läpi. Volfram oli parhammaillaan (ehkä se halusi palkita minut kaikesta raatamisesta...), hevosenvaihto ei mennyt häävisti mutta maailman luokan analyysi taisi pelastaa tällä kertaa.

Nyt on KAIKKI näyttökokeet ja KAIKKI kirjalliset työt valmiina. Viimeisten viikkojen ohjelmassa on mm.maastoesteitä (kuuluu pakollisena ratsastuskurssiin), viimeinen kouluradan ratsastus Volframilla, liiketalouden tenttien palautus ja vapaaehtoinen iltaluento yrittäjyydestä sekä viimeisellä viikolla hippologiohjelman pääsykoe. Kyllä meillä siis tekemistä riittää, mutta vähiin käy ennen kuin loppuu!

Hippologi jatkaa...

Sain lisäkysymyksen suolan lisäämisestä hevosen ravintoon. Kyllä, kaikki hevoset tarvitsevat suolaa! Tavallista työtä tekevillä hevosilla riittää usein pelkkä suolakivi ja laitumella sellainen pitää aina olla tarjolla. Jos hevonen tekee raskaampaa työtä ja/tai hikoilee runsaasti tulee suolaa lisätä ruokaan - hevonen voi hikoillessaan menettää jopa 30-150 g natriumia. Suosittelisin tavallista merisuolaa, koska jodin yliannostus on vaarallista. Suolan yliannostus ei ole vaarallista, kunhan raikasta juomavettä on saatavilla.

Strömsholmassa on loppuspurtti meneillään. 2 viikkoa koulua jäljellä, sitten hippologit päästetään kesälaitumille. Tiistaina hyppäsin esteratsastuksen näyttökokeen. Näyttökokeessa hevoset verytellään ja verkkahypyt hypytään itsenäisesti. Tämän jälkeen hypätään 10 esteen rata estekorkeudella 110-115 cm. Estekorkeus ei siis päätä huimaa, mutta radalla on teknisiä tehtäviä ja opettajat arvostelevat istuntaa, rytmiä, tempoa jne. Jos opettajan mielestä oppilaalla on mahdollisuus parempaan arvosanaan kuin 3 (hyväksytty) tehdään hevosvaihto. Uudella hevosella saa verrytellä hetken ja sitten hypätään sama rata. Omaa suoritusta ei tällä kertaa saanut analysoida, nyt arvioitiin ainoastaan ratsastustaitoa.

Hyppäsin radan estehevosellani Arwenille ja rata oli varsin hyvä. Hevostenvaihdossa sain Questin ja tuloksena "ihan okei" -suoritus. Hyväksytysti läpi, arvosanat saadaan tietää sitten myöhemmin. Huomena kouluratsastuksen näyttökoe, pitäkää peukkuja ja varpaita!

Hippologi vastaa :-)

Sain ihanan ruokintaa koskevan kysymyksen eräälta rakkaalta ystävältäni Suomesta. Nyt hippologi vastaa! Kysymys kuuluu lyhyesti; "Tarvitseeko hevoseni lisäravinteita?".

Hevonen on kasvissyöjä, jonka ruuansulatuselimistö on tehty hyödyntämään sitä kaikkein ravintoköyhintä ruohoa. Luonnossa hevonen laiduntaa 16-18 tuntia vuorokaudesta. Hevosella on tietty "pureskeluntarve" joka tulee tyydyttää korsirehulla - jos hevosta pitää laihduttaa ei oikea ratkaisu ole heinämäärän vähentäminen. Osan heinästä voi korvata oljella tai hevoselle voi antaa energiaköyhempää heinää mutta edelleen yhtä paljon.

Lyhyesti; hevonen tarvitsee aikamoisen määrän heinää voidakseen hyvin fyysisesti ja psyykkisesti. Voidakseen tietää mitä hevonen saa sisäänsä tulee heinä analysoida. Analyysissa ilmoitetaan yleensä energia-, proteiini-, vitamiini- sekä mineraalipitoisuus. Tämän jälkeen tiedetään saako hevonen kaiken tarvitsemansa. Yleisesti voidaan sanoa, että tärkeää ei ole pelkästään vitamiinien ja mineraalien määrä, missä suhteessa niitä annetaan on myös tärkeää. Esim. kalsiumia ja fosforia pitää saada oikeassa suhteessa, muuten ne haittaavat toistensa imeytymistä.

Yleistäen voidaan sanoa että ruotsalainen ja suomalainen heinä on hyvää ja puutostilat harvinaisia. Ruotsissa (ja Suomessa?) maa saattaa olla seleeniköyhää. Hevosen vitamiinien- ja mineraalientarve riippuu mm. hevosen koosta ja työmäärästä. Suurin osa hevosenomistajista täydentää ruokintaa kivennäisvalmisteella. Tämä on tapa varmistaa, että hevonen varmasti saa kaiken tarvitsemansa. Kivennäisvalmisteessa on hyvä sekoitus tärkeitä aineita; ei ole vaarallista jos hevonen saa vähän liikaa näitä aineita, ne hajotetaa elimistössä ja pissataan ulos. Lähinnä tämä tuntuu lompakossa, jos syöttää lisäravinteita joita hepo ei tarvi.

Oma hevoseni syö heinää ja kivennäistä. Siitä Alex saa kaiken tarvitsemansa.

Jos hevonen näiden lisäksi syö väkirehuja voi olla aika lailla varma, että tarve on täytetty. Analyysi heinästä ja ravintolaskemat ovat ainut keino varmistaa se. Kaura on hyvä väkirehu; jyvä sisältää hyvän sekoituksen tärkkelystä, kuitua, proteiinia ja rasvaa.Tärkkelys on hyvin sulavaa ja muutenkin kauraa on mukava pureskella.

Mites sitten nämä kaikki purkista annettavat vitamiinit? BE-vitamiini on suosittu näin keväällä, mutta tieteelliset tutkimukset todistavat että B-vitamiini ei mitenkään edistä karvanlähtöä ja E-vitamiinista ei ole mitään iloa jos hevosella ei ole puutetta siitä. B-vitamiinista on saatu positiivisa tuloksia esim. stressitilanteessa, mutta silloin se pitää piikittää lihakseen... BE-vitamiinipurkit kannattaa siis jättää kaupan hyllylle.

Vaativa C ja hevosenhoitajan diplomi

Kiitos positiivisista kommenteista koskien viime viikon superperjantaita. Välillä täytyy mennä hyvin, jaksaa sitten paremmin silloin kun menee vähemmän hyvin.

Monelta suunnalta tuli kysymys "Mikä ihmeen Vaativa C?". Ruotsissa on helpon A:n ja vaativan B:n väliin lisätty yksi kouluratsastusluokka. Lähinnä sen takia, että loikka helposta vaativaan ei olisi niin iso. Lisäksi myös nostamaan vaativan B:n tasoa; ratsukon täytyy kvaalata vaativa B-luokkaan ratsastamalla vähintään kaksi aluetason vaativaa C:tä yli 60% tuloksella.Vaativassa C:ssä ratsastatetaan kootussa ravissa ja laukassa, lisäksi esitetään mm. lisätyt askellajit, avo- ja sulkutaivutukset, vastalaukka, laukanvaihdot käynninkautta, takaosakäännökset jne.

Maanantaina, vappuaattona, suoritin yhdessä 10 luokkakaverini kanssa Ruotsin Ratsastajainliiton hallitseman hevosenhoitajan ammattitutkinnon (tai paremmin sanottuna hevosenhoitajan diplomin). Tämä diplomi pitää olla, jotta sitten syksyllä saa tehdä ratsastuksenopettajan ammattitutkinnon. Meistä tuntui vähän naurettavalta mennä pitkin Strömsholmaa keltaiset numeroliivit päällä ja todistaa, että osaamme oikeasti letittää, pintelöidä, juoksuttaa, tunnistaa eri kuolaimet, ratsastaa ryhmässä jne. Säännöt ovat kuitenkin säännöt, me hippologit saimme tehdä lyhennetyn kokeen ja nyt olen paperillakin sitten hevosenhoitaja.

Vappuaatto vietettiin ruotsalaisissa merkeissä vappukokon äärellä ilotulitusten räiskeessä. Vappupäivänä olin tietysti aamutallissa, pisimmässä aamutallissa ikinä...

Olen saanut kutsun hämeenlinnalaisen Kaurialan Lukion tiedeiltaan kertomaan hippologikoulusta ja yleisesti siitä, miten Ruotsissa voi hakea yliopistoon. Tiedeilta on tiistaina, teen siis pikavisiitin Suomeen nyt viikon alussa. Jännää!

Esteratsastuksenopettajamme Daniel Svensson viime viikon estedemossa