Hej allihopa! Blogi on ollut kirjoittajansa tavoin joululomalla. Joululoma oli aivan ihana. Keskiviikkona 15. päivä lensin Suomeen - lumisateesta ja huonosta kelistä huolimatta sekä juna että lento olivat minuutilleen aikataulussa. Lähdin sopivaan aikaan, torstaina täällä Hörbyssä oli lumimyrsky ja siitä oikeastaan alkoivat todelliset pakkaset. Joulun talliryhmä sai kärsiä jäätyneistä vesikupeista, lumihankeen jääneistä autoista, -25 asteen pakkasesta jne. Paljonkohan oli joulumieltä jäljellä sen viikon jälkeen...?
Kuten jo mainitsin, oma joululomani kotona oli siis Ihana. Lihottua tuli kilo jos toinenkin, mutta kotona ehti nukkua rauhassa (Bellan vieressä, tietty), nauttia takanlämmöstä ja viettää aikaa perheen kanssa. Ehdin nähdä äärettömän rakkaita ystäviä; Kristan, Annan ja Sallan kanssa ehdin viettää todellista laatuaikaa, PP oli mukana pizzaillassa, Annen kanssa lounastettiin Kukossa, Iidan kanssa organisoitiin glögi-ilta Aulangolle, Lauran kanssa nähtiin nopeasti ja lisäksi vierailin Noran ranchilla. Annan kanssa ajettiin vielä Turkuun moikkaamaan Pusua ja siskon kanssa tehtiin jouluaattoyönä perinteinen reissu Urjalaan. Joulupukki toi hurjan määrän paketteja; paljon lämpimiä sukkia ja vaatteita (tulivat todella tarpeeseen), paksun romaanin joka tällä hetkellä kilpailee koulukirjojen kanssa, piikkimaton (joka oikeasti on todella ihana!) ja Ruotsin tontulta megamakee Kingslandin pipo. Lisäksi suklaata tuli kilotolkulla, suurin osa lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen (lue: Aulangon Ratsastuskoululle).
Tapaninpäivänä oli sitten pakko palata takaisin. 1,5 viikkoa meni aivan liian nopeasti, viikko lisää hade inte varit helt fel. Lentokoneessa mut oli jostain syystä siirretty premiumluokkaan, sain siis matkustaa siellä niiden "vähän parempien ihmisten kanssa", sain ruuan ja jälkiruuan ja virvokkeita ;-)
Maanantaiaamuna alkoi tallivuoro Flyingessä. Kukaan ei vaikuttanut erityisen motivoituneelta, kaikki olisivat niin mielellään olleet vielä hetken aikaa kotona. Tallivuorot hoidettiin kuitenkin kunnialla, nuoret hevoset tuli ratsastettua - paluu todellisuuteen, siis. Meillä jokaisella on nyt tallivuoro suunnilleen joka toinen päivä, huomenna (uuden vuoden aattona) ollaan koko jengi (n. 17 henkeä) aamussa ja loppu päivä ollaan jaettu. Huomenna mä teen Ninan kanssa tallia vielä lukiolaisten tallissa, siitä kun saa ihan palkkaa. Uuden vuoden kemut vietetään Flyingessä, siitä lisää sitten myöhemmin.
Yksi tyttö meidän luokalta on nyt päättänyt jättää kesken. Aikoo hoitaa tämän viikon tallivuorot pois alta ja sitten lopettaa. Yllättävän moni tuntuu olevan tosi väsynyt tai tyytymätön koulutukseen. Onko vika silloin koulussa vai opiskelijoissa?
HAUSKAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE, PALATAAN ASIAAN 2011 !!!
torstai 30. joulukuuta 2010
tiistai 14. joulukuuta 2010
Loppurutistus
Tentti aiheena "Foder och Beteende" meni ihan reisille. Vikahan ei tietenkään ole minussa, se oli opettaja joka esitti vääriä kysymyksiä! Miten on mahdollista että ei kysytty käytöshäiriöistä, evoluutiosta tai varsan kehityksest? Näiden erittäin olennaisten asioiden sijaan kysyttiin laumahierarkiasta, eri oppimistyypeistä ja kuuloaistista. Voi jee.
Mä luulen että autolla on tällainen olo silloin kun bensa alkaa loppua... Maanantaina oli Lucian päivä ja meillä lucia-aamiainen koululla. Se tarkoitti 5.15 ylös, klo 6.00 tallivuoro Flyingessä ja 7.00 aamiainen ravintolalla. Kakkosvuoden hippologit olivat kirjoittaneet hauskan jouluevankeliumin ja riisipuuro on tunnestusti suurinta herkkuani heti pipareiden jälkeen, aamiainen oli siis aikaisen herätyksen arvoista.
8.30 olin mukana "kursråd" -paneelissa, siellä on jokaisesta ryhmästä yksi oppilas ja silloin saa antaa rakentavaa palautetta kaikesta. Itse otin esille ryhmätöiden määrän (joulun yli 3 ryhmätyötä - eat me!) ja tuntisuunnitelmien puutteen. Paneeli oli hyvä, onneksi sain olla mukana. Jäi sellainen tunne, että asioihin voi vaikuttaa. Aamupäivän aikana ehdin vielä ratsastaa meidän 2-vuotiaalla joka oli vähän huonolla asenteella. Lounaan jälkeen opiskeltiin vähän tenttiin, nukuttiin tehopäikkärit kerhohuoneen sohvalla ja jäätiin vielä henkiin yhdestä tallivuorosta.
Nyt on edessä joulusiivous, pakkaaminen, Fixin liikuttaminen ja huomenna KATI GOES FINLAND!
Mä luulen että autolla on tällainen olo silloin kun bensa alkaa loppua... Maanantaina oli Lucian päivä ja meillä lucia-aamiainen koululla. Se tarkoitti 5.15 ylös, klo 6.00 tallivuoro Flyingessä ja 7.00 aamiainen ravintolalla. Kakkosvuoden hippologit olivat kirjoittaneet hauskan jouluevankeliumin ja riisipuuro on tunnestusti suurinta herkkuani heti pipareiden jälkeen, aamiainen oli siis aikaisen herätyksen arvoista.
8.30 olin mukana "kursråd" -paneelissa, siellä on jokaisesta ryhmästä yksi oppilas ja silloin saa antaa rakentavaa palautetta kaikesta. Itse otin esille ryhmätöiden määrän (joulun yli 3 ryhmätyötä - eat me!) ja tuntisuunnitelmien puutteen. Paneeli oli hyvä, onneksi sain olla mukana. Jäi sellainen tunne, että asioihin voi vaikuttaa. Aamupäivän aikana ehdin vielä ratsastaa meidän 2-vuotiaalla joka oli vähän huonolla asenteella. Lounaan jälkeen opiskeltiin vähän tenttiin, nukuttiin tehopäikkärit kerhohuoneen sohvalla ja jäätiin vielä henkiin yhdestä tallivuorosta.
Nyt on edessä joulusiivous, pakkaaminen, Fixin liikuttaminen ja huomenna KATI GOES FINLAND!
torstai 9. joulukuuta 2010
Tenttistressi - bloggaaminen aina opiskelun edelle!
Mihin kaikki aika oikein häviää?! Minulla (joka siis karkaan lomalle 3 päivää etukäteen) on koulua jäljellä enää 3 päivää. Näihin kolmeen päivään mahtuu Lucia-aamiainen klo 7.00 maanantaiaamuna (eli koulupäivä 06.00-17.00), tiistaina tentti ruokinnasta ja käyttäytymisestä (aion kyllä vastata vain käyttäytymisen kysymyksiin ja jättää ruokinnan uusintaan) sekä ryhmätyön (jonka pituus tällä hetkellä huikeat 22 sivua) deadline.
Ryhmätyöllämme on nyt vihdoin oikein nimi; "Den varmblodiga hopphästens väg genom unghästtesterna - internationell jämförelse mellan Sverige, Nya Zeeland och Finland". Työ on käytännössä lähes valmis, se on ollut meidän handledarella tarkastettavana ainakn 5 kertaa. Meillä menee huomattavasti paremmin kuin muilla ryhmillä, sitten onkin vain kysymys onko sisältö riittävän laadukasta. Sain myös hurjasti hyvää palautetta kun kirjoitin kieliopillisesti virheettömämpää tekstiä kuin ruotsalaiset ryhmätoverini :-)
Voi tätä tenttistressiä! Hieno juttu että mä kuitenkin priorisoin bloggaamisen ennen sitä opiskelua...
Loppuun voin vielä mainita, että yhteystyö uuden tähtiratsun kanssa on aloitettu. Fixi on aika itsetietoinen neiti ja kuskilla on aika lailla opittavaa. Doriksella, sillä mun sisäänratsastettavalla, olen nyt kaksi kertaa ratsastanut irtonaisena ja se on niin hieno.
Ryhmätyöllämme on nyt vihdoin oikein nimi; "Den varmblodiga hopphästens väg genom unghästtesterna - internationell jämförelse mellan Sverige, Nya Zeeland och Finland". Työ on käytännössä lähes valmis, se on ollut meidän handledarella tarkastettavana ainakn 5 kertaa. Meillä menee huomattavasti paremmin kuin muilla ryhmillä, sitten onkin vain kysymys onko sisältö riittävän laadukasta. Sain myös hurjasti hyvää palautetta kun kirjoitin kieliopillisesti virheettömämpää tekstiä kuin ruotsalaiset ryhmätoverini :-)
Voi tätä tenttistressiä! Hieno juttu että mä kuitenkin priorisoin bloggaamisen ennen sitä opiskelua...
Loppuun voin vielä mainita, että yhteystyö uuden tähtiratsun kanssa on aloitettu. Fixi on aika itsetietoinen neiti ja kuskilla on aika lailla opittavaa. Doriksella, sillä mun sisäänratsastettavalla, olen nyt kaksi kertaa ratsastanut irtonaisena ja se on niin hieno.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Uuden alku on vanhan loppu
Mennyt viikko on ollut tapahtumarikas, sanan varsinaisessa merkityksessä! Mistä sitä edes aloittaisi... Lunta on kertynyt kinoksiksi asti. Käytännössä se tarkoitti aamuherätystä klo 5.15, jotta 5.30 pääsi kolaamaan auton mentävää koloa pihatielle ja 5.45 kohti aamun tallivuoroa. Tallivuorossa saatiin kolata lunta ensin ovien edestä että päästiin sisään ja suurin haaste oli aina saada lantakärryt sisään. Mulla on luultavasti pysyviä vaurioita välilevyissä ja selkärangassa, sen verran otti fysiikan päälle se kärryjen vetäminen umpihangessa...
Ollaan työskennelty ahkerasti sisäänratsastettaviemme kanssa. Nyt olen ollut 4 kertaa selässä, tänään kävellyt ja ravannut molempiin suuntaan ilman että heppa on liinassa. Doris on varsin taitava yksilö.
Perjantaista sunnuntaihin oli taas menoa ja meininkiä kun ohjelmassa oli vuosittaiset Flyingepäivät. Niitä varten koko Flyinge siivottiin viimeistä oljenkortta myöten. 2-tuntinen show esitettiin kaikkina kolmena iltana, lauantaina ja sunnuntaina oli lisäksi avoimet ovet ja joulumarkkinat. Mä olin lisäksi tallivuorossa. Sunnuntain avoimilla ovilla esitin hevosen maastakäsin; meidän unghäst-ryhmäläisten tehtävä oli siis tehdä esitys nuoren hevosen koulutuksesta. Illan showssa olin avustamassa esteiden kanssa - käytännössä siis Flyinge-paita päällä piti aina ohjelmanumeroiden välissä juosta areenalle uuden rekvisiitan kansa ja hakea vanhat pois. Hauska viikonloppu, mutta raskas. Tässä muutama videoklippi Flyingepäiviltä:
http://www.youtube.com/watch?v=x61QH906xfo&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=LyV4hnewhRE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=p1xSGhDl-yc
Perjantai-iltana olin Fridan kanssa viettämässä tyttöjeniltaa Malmössä, nähtiin On Stage -musikaali Malmö Areenalla. Meni myöhään, mä jäin sitten Flyingeen kaverin sohvalle nukkumaan ja totesin, että ei mun asunto taidakaan olla kylmä kun vertaa muihin...
Nyt on myös hevonen vaihtunut. Pusu saapui sunnuntaiaamuna uuteen kotiinsa Suomeen ja mulla on nyt 9v. Fixi-tamma. Fixi on varsin pieni, toivottavasti ei liian pieni... Me ei olla vielä ehditty lainkaan tutustua toisiimme, mä olen ollut varsin kiireinen siellä Flyingepäivillä joten meidän yhteistyö alkoi oikeastaan vasta tänään, kun juksutin uutta ratsuani. Toivotaan, että siitä tulee hyvä, ja että mä pääseen hyppäämään ja kisaamaan jotain vähän isompaa. Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ihan hirvittävä ikävä ja huoli siitä miten maailman ihanin hevonen pärjää uudessa kodissaan... Mä tiedän tehneeni hyvän kaupan ja rahallista voittoa, mutta ystäviinsä kiintyy ja luopuminen on kaikista vaikeinta. Kun näytin Pusua sen uudelle omistajalle, joka kävi täällä vierailulla viime viikolla, meni Pusu niin hienosti; mä esitin laukanvaihdot, avot ja sulut molempiin suuntiin ilman ongelmia. Sellaisena mä aion muistaa Pusun, mun ensimmäisen oman hevosen. Nyt edessä on uudet seikkailut uuden tähden kanssa, takuuvarmasti kehittymistä ratsastajana ja kuten sanottu: uuden alku on vanhan loppu.
Ollaan työskennelty ahkerasti sisäänratsastettaviemme kanssa. Nyt olen ollut 4 kertaa selässä, tänään kävellyt ja ravannut molempiin suuntaan ilman että heppa on liinassa. Doris on varsin taitava yksilö.
Perjantaista sunnuntaihin oli taas menoa ja meininkiä kun ohjelmassa oli vuosittaiset Flyingepäivät. Niitä varten koko Flyinge siivottiin viimeistä oljenkortta myöten. 2-tuntinen show esitettiin kaikkina kolmena iltana, lauantaina ja sunnuntaina oli lisäksi avoimet ovet ja joulumarkkinat. Mä olin lisäksi tallivuorossa. Sunnuntain avoimilla ovilla esitin hevosen maastakäsin; meidän unghäst-ryhmäläisten tehtävä oli siis tehdä esitys nuoren hevosen koulutuksesta. Illan showssa olin avustamassa esteiden kanssa - käytännössä siis Flyinge-paita päällä piti aina ohjelmanumeroiden välissä juosta areenalle uuden rekvisiitan kansa ja hakea vanhat pois. Hauska viikonloppu, mutta raskas. Tässä muutama videoklippi Flyingepäiviltä:
http://www.youtube.com/watch?v=x61QH906xfo&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=LyV4hnewhRE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=p1xSGhDl-yc
Perjantai-iltana olin Fridan kanssa viettämässä tyttöjeniltaa Malmössä, nähtiin On Stage -musikaali Malmö Areenalla. Meni myöhään, mä jäin sitten Flyingeen kaverin sohvalle nukkumaan ja totesin, että ei mun asunto taidakaan olla kylmä kun vertaa muihin...
Nyt on myös hevonen vaihtunut. Pusu saapui sunnuntaiaamuna uuteen kotiinsa Suomeen ja mulla on nyt 9v. Fixi-tamma. Fixi on varsin pieni, toivottavasti ei liian pieni... Me ei olla vielä ehditty lainkaan tutustua toisiimme, mä olen ollut varsin kiireinen siellä Flyingepäivillä joten meidän yhteistyö alkoi oikeastaan vasta tänään, kun juksutin uutta ratsuani. Toivotaan, että siitä tulee hyvä, ja että mä pääseen hyppäämään ja kisaamaan jotain vähän isompaa. Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ihan hirvittävä ikävä ja huoli siitä miten maailman ihanin hevonen pärjää uudessa kodissaan... Mä tiedän tehneeni hyvän kaupan ja rahallista voittoa, mutta ystäviinsä kiintyy ja luopuminen on kaikista vaikeinta. Kun näytin Pusua sen uudelle omistajalle, joka kävi täällä vierailulla viime viikolla, meni Pusu niin hienosti; mä esitin laukanvaihdot, avot ja sulut molempiin suuntiin ilman ongelmia. Sellaisena mä aion muistaa Pusun, mun ensimmäisen oman hevosen. Nyt edessä on uudet seikkailut uuden tähden kanssa, takuuvarmasti kehittymistä ratsastajana ja kuten sanottu: uuden alku on vanhan loppu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)