Kuvia viimeiseltä kouluviikolta

Kiitos kaunis kaikista ihanista kommenteista ja onnitteluista! Päättäjäisten jälkeen meitä on puoli luokkaa edelleen täällä Strömsholmassa - me, jotka kieltäydymme uskomasta että se nyt oikeasti on ohi. Emme ole enää hippologiopiskelijoita, nyt me olemme hippologeja! Ja nyt meidän pitää jättää Strömsholma ja koko hippologiperheemme täällä. Ush! Eilen muutti kämppikseni, paras ystäväni Gabbi pois talosta, jonka olemme viimeisen vuoden ajan jakaneet. Viimeistä iltaa vietettiin porukalla grillibuffétin merkeissä Strösmholm-kilpailujen ravintolateltassa. Meitä oli 8 hippologin porukka ja pikku hiljaa porukka väheni. Olo oli kuin romaanissa "10 pientä neekeripoikaa" - sitten heitä oli oli vain 6. Sitten heitä oli vain 4... Siinä naureskellessamme ja vitsaillessammne totesimme, että miten ihmeessä me voimme jatkossa viettää aikaa tavallisten ihmisten kanssa?? Kukaan, siis todellakaan kukaan, ei tule ymmärtämään tätä huumoria. Tai näitä pöytätapoja.

Koska minä edelleen kieltäydyn uskomasta että tämä on ohi, ja että tästä päivästä lähtien asun yksin, ajattelin muistella viimeistä kouluviikkoa ja jakaaa kanssanne muutamia kuvia.

UTSPARK. En toistaiseksi ole keksinyt, mitä utspark voisi olla suomeksi. Mutta käytännössä viimeisen vuoden opiskelijat potkaistaan ulos ;-) Kuten kuvasta näkyy meidät oli jaettu joukkueisiin, ja joukkueet tunnistaaa asusta. Meidät mm. kuljetettiin trailerille kesälaitumelle ja 90 minuutin ajan suoritimme erilaisia tehtäviä, joista kaikista sai tietyn määrän pisteitä. Mitä hankalampi tai typerämpi tehtävä, sitä enemmän pisteitä.

AVSLUTNING. Päättäjäiset.

Viimeisenä koulupäivänä lounastettiin porukalla.

 Ainiin, ja HEVOSEN MALJA!

 Kouluratsastusta linnan Grand Prix -radalla. Vau! Minä ja Alex kolmansina vasemmalta.

 Viime vuoden malliin; Strömsholmkilpailujen valmistelua ja kukkien istutusta.

 Lisää kuvia Grand Prix radalta :)

Ja lopuksi kuva itse Strömsholmkilpailuista. Hyppäsin kansallisen 125-luokan hirvittävän huonolla menestyksellä mutta... Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

HIPPOLOGIAN KANDIDAATTI - Kandidatexamen i hippologi

Kolmen vuoden hippologiopinnot ovat tulleet päätökseensä.

Keskiviikkona meidät "potkaistiin ulos" kakkosvuoden hippologien toimesta. Torstaina vietettiin päättäjäisiä yhdessä opettajien, kakkosten ja Strömsholman johdon kanssa. Perjantaina oli viimeinen virallinen koulupäivä joka päätettiin yhteiseen lounaaseen auringossa.

Nyt on aika sanoa hejdå niille, joiden kanssa olemme jakaneet elämämme kuluneiden kolmen vuoden aikana. Ja mikä ihana, uskomaton porukka me olemme olleet! Aika sanoa kiitos niille, jotka ovat halanneet sinua voittaessasi, auttaneet sinut ylös tippuessasi, halanneet sinua voittaessani. Sanoa kiitos niille jotka ovat kusanneet sinua ensiapuun, kotiin yökerhosta, kotiin lentokentältä ja juna-asemalta.

Aika sanoa hejdå niille, jotka ovat tehneet saman matkan kuin sinä, tsempanneet yhtä kovasti kuin sinä. Niille, jotka tuntevat sinut paremmin kuin moni muu, ja jotka tulevat olemaan ainoita jotka täysin ymmärtävät sinua näiden kolmen vuoden jälkeen. Niille, jotka tulivat voileivän ja kahvikupin kanssa kun tiesivät, ettet ehtinyt syödä lounasta. Niille, jotka ovat siivonneet hevostarhoja kaatosateessa, tehneet sarjavaihtoja, hypänneet 160 cm, saaneet ruhjeita ja mustelmia - niille jotka eivät ole hetkeäkään katuneet että lähtivät tälle matkalle.

Me teemme historiaa ja olemme ensimmäiset hippologit jotka valmistuvat kolmevuotisesta ohjelmasta. Me olemme uskomattomat ylpeitä kaikesta oppimastamme. Kaikki olemme yhtä surullisia siitä että matka on nyt ohi, ja tämä aika ei koskaan tule takaisin.