Yritystalouden kurssiimme kuuluu laajemman liiketoimintasuunnitelman (affärsplan) tekeminen. Tarkoituksena on harjoitella kyseisen suunnitelman kirjoittamista ja tutustua kaikkiin sen osiin. Muuten meille on annettu vapaat kädet; tehdä realistinen suunnitelma, suunnitella yritys jonka on ajatellut perustaa koulun jälkeen, tai käyttää mielikuvitusta...
Minä ja Camilla valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Opiskelun ei tarvitse olla tylsää! Ratsastuskoulumme nimi on Riddare Rosenstiernas Kungliga Ridskola (Ritari Ruusunnupun Kuninkaallinen Ratsastuskoulu). Camilla on toimitusjohtaja, ratsastuksenopettaja ja ratsuttaja. Minä vastaan taloudesta ja markkinoinnista opettamisen ja ratsuttamisen ohella. Ratsastuskoulumme sijaitsee Tukholmassa ja on suunnattu korkeatuloisille tukholmalaisille. Kokoluokka on n. 320 ratsastajaa viikossa mikä tarkoittaa 21 vaativan tason hevosta, jotka me olemme kilpailleet esteissä 130-tasolle hevosten ollessa 6-vuotiaita. Lisäksi täytynee mainita minun työskennellen 6 vuotta Saksassa ratsuttajana Paulina Schockemölan luona...
Realistista? Tuskin. Mutta kyllä me liiketoimintasuunnitelman osaamme kirjoittaa!
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
maanantai 24. syyskuuta 2012
SRL II - Ratsastuksenopettajan ammattitutkinto
Kun me hippologit valmistumme ensi keväänä tulee paperissa lukemaan Hippologi/Hippologian kandidaatti. Tämän lisäksi meillä on mahdollisuuus suorittaa ratsastuksen opettamisen ammattitutkinto. 90 % luokaltamme päätti osallistua kokeeseen.
Ruotsissa käytetään kansainvälisiä tasoja, käytännössä samoja kuin Suomessa. SRL tarkoittaa Svensk Ridlärare. SRL I = ratsastuksen ohjaaja, SRL II = ratsastuksen opettaja, SRL III = master. Kokeen järjestää Ruotsin Ratsastajainliitto. Me saamme tehdä lyhennetyn kokeen, saamme siis hyväksilukuja koulutuksemme puolesta. Torstaina ja perjantaina meitä testattiin todenteolla, 6:n erilaisen kokeen merkeissä. Koetta arvosteli 5 ulkopuolista "tuomaria" eri puolilta Ruotsia.
1. Ratsastuksen opettaminen. 30 minuutin ratsastustunti maneesissa, 5 oppilasta. Minulle arvottiin estetunti, aiheena jumppa ravilähestymisellä.
2. Teorian opettaminen. 25 minuutin teoriatunti salissa. Minulle arvottiin aiheeksi avotaivutus.
3. Kouluratsastus. Ratsastus tasolla helppo A-vaativa C, erilaisia kouluratsastusliikkeitä ja lisäksi lyhyehkö hevosten vaihto.
4. Esteratsastus. Hevoset arvottiin, rata korkeudella 110 cm ja yksittäinen 120 cm este.
5. Ryhmähaastattelu. Erilaisia kysymyksiä liittyen ratsastuskouluun ja ratsastuksen teoriaan.
6. Tentti. Kysymyksiä ratsastuskoulusta yrityksenä.
Tulokset saadaan tämän viikon aikana. Uskomattoman raskaat 2 päivää, kun koko ajan yrittää parhaansa, on hermostunut ja haluaa onnistua. Perjantai-iltana oli kyllä hiljaista porukkaa... Nyt jännitetään tuloksia!!!
Ruotsissa käytetään kansainvälisiä tasoja, käytännössä samoja kuin Suomessa. SRL tarkoittaa Svensk Ridlärare. SRL I = ratsastuksen ohjaaja, SRL II = ratsastuksen opettaja, SRL III = master. Kokeen järjestää Ruotsin Ratsastajainliitto. Me saamme tehdä lyhennetyn kokeen, saamme siis hyväksilukuja koulutuksemme puolesta. Torstaina ja perjantaina meitä testattiin todenteolla, 6:n erilaisen kokeen merkeissä. Koetta arvosteli 5 ulkopuolista "tuomaria" eri puolilta Ruotsia.
1. Ratsastuksen opettaminen. 30 minuutin ratsastustunti maneesissa, 5 oppilasta. Minulle arvottiin estetunti, aiheena jumppa ravilähestymisellä.
2. Teorian opettaminen. 25 minuutin teoriatunti salissa. Minulle arvottiin aiheeksi avotaivutus.
3. Kouluratsastus. Ratsastus tasolla helppo A-vaativa C, erilaisia kouluratsastusliikkeitä ja lisäksi lyhyehkö hevosten vaihto.
4. Esteratsastus. Hevoset arvottiin, rata korkeudella 110 cm ja yksittäinen 120 cm este.
5. Ryhmähaastattelu. Erilaisia kysymyksiä liittyen ratsastuskouluun ja ratsastuksen teoriaan.
6. Tentti. Kysymyksiä ratsastuskoulusta yrityksenä.
Tulokset saadaan tämän viikon aikana. Uskomattoman raskaat 2 päivää, kun koko ajan yrittää parhaansa, on hermostunut ja haluaa onnistua. Perjantai-iltana oli kyllä hiljaista porukkaa... Nyt jännitetään tuloksia!!!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Ridlärarclinic - ratsiopeklinikka
Kaikki tarvitsevat ratsastavia esikuvia. Ratsastuksenopettaja on monelle esikuva ja minusta on tärkeää, että oppilaat näkevät ratsastuksenopettajan ratsastavan. Kaikki ratsiopet eivät ratsasta - tästä on yksi hippologi tehnyt päättötyönsä ja kyselyyn vastanneista 75 % ratsasti säännöllisesti.
Meillä täällä Stora Ekebyn ratsastuskoululla lähdettiin tästä ajatuksesta, että oppilaat näkevät meidän ratsastavat ihan liian harvoin. Siitä se ajatus sitten lähti - lauantaina oli maailman ensi-ilta: Ratsastuksenopettajaklinikka! Meistä 6:sta ratsastuksenopettajasta 5 ratsasti (kuudes on satuttanut jalkansa...). Klinikka kesti n. 2 tuntia ja pääsylippu katsomoon maksoi 100 SEK (n. 10 euroa). Katsomoon kerääntyi n. 130 uteliasta hevosihmistä ikäväliltä 6-70. Me kaikki 5 ratsastimme 2:lla eri ratsastuskouluhevosella. Strömsholman kouluratsastuksen pääopettaja ja nuorten maajoukkuevalmentaja Marianne Esseen-Söderberg johti klinikkaa ja hoiti puhumisen. Me näytimme hevosia huomioonottaen iän, rakenteen ja koulutustason. Lähdettii käynnistä ja kevyestä ravista, lopetettiin laukanvaihtoihin ja sulkutaivutuksiin.
Erittäin onnistunu konsepti !! Hyvää mainosta ratsikoululle ja hevosille, oppilaat näkivät meidät ratsailla, saivat vastauksia kysymyksiinsä - ja meillä oli hauskaa!
Meillä täällä Stora Ekebyn ratsastuskoululla lähdettiin tästä ajatuksesta, että oppilaat näkevät meidän ratsastavat ihan liian harvoin. Siitä se ajatus sitten lähti - lauantaina oli maailman ensi-ilta: Ratsastuksenopettajaklinikka! Meistä 6:sta ratsastuksenopettajasta 5 ratsasti (kuudes on satuttanut jalkansa...). Klinikka kesti n. 2 tuntia ja pääsylippu katsomoon maksoi 100 SEK (n. 10 euroa). Katsomoon kerääntyi n. 130 uteliasta hevosihmistä ikäväliltä 6-70. Me kaikki 5 ratsastimme 2:lla eri ratsastuskouluhevosella. Strömsholman kouluratsastuksen pääopettaja ja nuorten maajoukkuevalmentaja Marianne Esseen-Söderberg johti klinikkaa ja hoiti puhumisen. Me näytimme hevosia huomioonottaen iän, rakenteen ja koulutustason. Lähdettii käynnistä ja kevyestä ravista, lopetettiin laukanvaihtoihin ja sulkutaivutuksiin.
Erittäin onnistunu konsepti !! Hyvää mainosta ratsikoululle ja hevosille, oppilaat näkivät meidät ratsailla, saivat vastauksia kysymyksiinsä - ja meillä oli hauskaa!
 |
| 12 minuutissa: letitettiin, pintelöitiin, satuloitiin ja oltiin valmiina maneesissa! |
 |
| Viisi kuudesta opettajasta. Minä ja Arena oikealla. |
 |
| Neljä kuudesta. Vasemmalta: Michan & Dolores, Erica & Efendi, Kati & Rosa, Elin & Clarissa. |
torstai 13. syyskuuta 2012
Ongelmanratkaisua
Melkein taas viikko vierähtänyt. Varsin tavallinen viikko, ei ole tapahtunut lainkaan mitään sen ihmeempää...
Olemme aloitteeneet uudenlaiset oppitunnit jotka kulkevat nimellä ongelmanratkaisu. Ensimmäinen oli maanantaina. Kolme meistä hippologeista ratsasti, muut olivat maassa. Meidät jaettiin ryhmiin, jokainen ratsukko sai siis oman ryhmänsä. Ryhmän tehtävä oli auttaa ratsukkoa verryttelemään, listata vahvuudet ja heikkoudet. Tämän jälkeen sai käyttää kaveletteja ja puomeja ja työskennellä ratsukon kanssa. Minun ryhmäni ratsukon ongelmaksi muodostui tempo; Lina halusi koko ajan ratsastaa vähän alitempossa ja sitä seurasi uudet ongelmat. Yritettiin löytää kontrolli vaikka lisättiin tempoa.
Keskiviikkona tunti oli varsin saman tyyppinen, tällä kertaa olimme yhdessä SRL 2 eli ratsastuksenopettajaopiskelijoiden kanssa. Autoimme ratsukkoa verryttelemään - tällä kertaa meidän ratsukkomme sai tehdä siirtymisiä ja muutella tempoa, hevonen kun oli todella hidas jalalle. Huomasin olevani todella paljon äänessä, muut rymässäni kun olivat aika hiljaisia... Tämän jälkeen ratsukot ylittivät puomeja ja hyppäsivät rataa esteratsastuksen pääopettajan Daniel Svenssonin johdolla. Me seurasimme, analysoimme ja jaoimme mielipiteitämme.
Mielenkiintoista ja todella hyvä harjoitusmuoto !! Nyt meidän on tarkoitus oppia auttamaan ratsukoita jotka hyppäävät 120 cm:n tasolla ja ratsastavat koulu helppo A-vaativa B -tasolla. Ei ihan helppo nakki mutta prosessi on käynnissä !
Olemme aloitteeneet uudenlaiset oppitunnit jotka kulkevat nimellä ongelmanratkaisu. Ensimmäinen oli maanantaina. Kolme meistä hippologeista ratsasti, muut olivat maassa. Meidät jaettiin ryhmiin, jokainen ratsukko sai siis oman ryhmänsä. Ryhmän tehtävä oli auttaa ratsukkoa verryttelemään, listata vahvuudet ja heikkoudet. Tämän jälkeen sai käyttää kaveletteja ja puomeja ja työskennellä ratsukon kanssa. Minun ryhmäni ratsukon ongelmaksi muodostui tempo; Lina halusi koko ajan ratsastaa vähän alitempossa ja sitä seurasi uudet ongelmat. Yritettiin löytää kontrolli vaikka lisättiin tempoa.
Keskiviikkona tunti oli varsin saman tyyppinen, tällä kertaa olimme yhdessä SRL 2 eli ratsastuksenopettajaopiskelijoiden kanssa. Autoimme ratsukkoa verryttelemään - tällä kertaa meidän ratsukkomme sai tehdä siirtymisiä ja muutella tempoa, hevonen kun oli todella hidas jalalle. Huomasin olevani todella paljon äänessä, muut rymässäni kun olivat aika hiljaisia... Tämän jälkeen ratsukot ylittivät puomeja ja hyppäsivät rataa esteratsastuksen pääopettajan Daniel Svenssonin johdolla. Me seurasimme, analysoimme ja jaoimme mielipiteitämme.
Mielenkiintoista ja todella hyvä harjoitusmuoto !! Nyt meidän on tarkoitus oppia auttamaan ratsukoita jotka hyppäävät 120 cm:n tasolla ja ratsastavat koulu helppo A-vaativa B -tasolla. Ei ihan helppo nakki mutta prosessi on käynnissä !
lauantai 8. syyskuuta 2012
Osasto seis!
Ystäväni Iida esitti kysymyksen koskien ratsastustunteja: "Ratsastetaanko teillä osastossa? Miksi/miksi ei?". Hyvä kysymys, ajattelin vastata näin julkisesti.
Osastossa ratsastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ratsastetaan jonossa ja joikaisen ratsukon välissä on n. 3 m. Ei siis olla jakauduttu tasaisesti koko kentälle vaan sananmukaisesti pysytään osastossa. Sekä Suomessa että Ruotsissa järjestetään ryhmäratsastuskilpailuja - näissä kilpailussa ratsastetaan osastossa ja suoritetaan eri kouluradan teitä.
Yleistäen voin sanoa, että meillä ei ratsasteta osastossa. Poikkeuksena tietyt alkeistunnit ja tämä on hyvin opettajakohtaista. Minun tunneillani ei ratsasteta osastossa muuten kuin hetkittäin. Osastossa ratsastamisen hyvä puoli on se, että saadaan järjestystä maneesiin. Kun kärkeen valitsee sen luotattavimman ponin saadaan ne laiskemmatkin ponit liikkeelle ja tunti sujuu huomattavasti joutuisammin. Lisäksi kärkeen voi valita sen ratsastajan joka vähän osaa ratsastusradan teitä ja näin ne kokemattomatkin oppivat, kun vain seuraavat perässä. Lisäksi lapset oppivat pitämään huolta välimatkoista.
Huono puoli on tietysti se, että ei voi olla varma oppivatko muut kuin osaston kärkiratsastaja. Tavoite on, että aloittelijat saisivat ponin kuin ponin liikkeelle, että jokainen osaa itse kääntää ja pysäyttää. Ratsastajalle tulee selkeästi enemmän haastetta kun ei olla osastossa ja se taas edistää oppimista. Korostan vielä, että olen henkilökohtaisesti tätä mieltä. Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin opettajia. Aikuiset ja kokeneet ratsastajat eivät ratsasta osastossa kuin maastossa. Meillä siihen ei ole tarvetta.
Toivottavasti vastaus oli riittävä :-)
Osastossa ratsastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ratsastetaan jonossa ja joikaisen ratsukon välissä on n. 3 m. Ei siis olla jakauduttu tasaisesti koko kentälle vaan sananmukaisesti pysytään osastossa. Sekä Suomessa että Ruotsissa järjestetään ryhmäratsastuskilpailuja - näissä kilpailussa ratsastetaan osastossa ja suoritetaan eri kouluradan teitä.
Yleistäen voin sanoa, että meillä ei ratsasteta osastossa. Poikkeuksena tietyt alkeistunnit ja tämä on hyvin opettajakohtaista. Minun tunneillani ei ratsasteta osastossa muuten kuin hetkittäin. Osastossa ratsastamisen hyvä puoli on se, että saadaan järjestystä maneesiin. Kun kärkeen valitsee sen luotattavimman ponin saadaan ne laiskemmatkin ponit liikkeelle ja tunti sujuu huomattavasti joutuisammin. Lisäksi kärkeen voi valita sen ratsastajan joka vähän osaa ratsastusradan teitä ja näin ne kokemattomatkin oppivat, kun vain seuraavat perässä. Lisäksi lapset oppivat pitämään huolta välimatkoista.
Huono puoli on tietysti se, että ei voi olla varma oppivatko muut kuin osaston kärkiratsastaja. Tavoite on, että aloittelijat saisivat ponin kuin ponin liikkeelle, että jokainen osaa itse kääntää ja pysäyttää. Ratsastajalle tulee selkeästi enemmän haastetta kun ei olla osastossa ja se taas edistää oppimista. Korostan vielä, että olen henkilökohtaisesti tätä mieltä. Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin opettajia. Aikuiset ja kokeneet ratsastajat eivät ratsasta osastossa kuin maastossa. Meillä siihen ei ole tarvetta.
Toivottavasti vastaus oli riittävä :-)
Yritystaloutta ja kandi
Eilen vietin perjantai-iltaa yksin kotona. Viime kerrasta on aikaa! Kämppikseni lähti viikonlopuksi kisareissulle ja suurin osa luokkakavereistani viikonlopuksi koteihinsa eri puolelle Ruotsia. Tein pizzaa, söin jäätelöä ja lueskelin koulukirjoja. Kai sitä perjantaita voi huonomminkin viettää!
Nyt olen valmis lauantain aamutallista, siivonnut hevoseni karsinan ja istahdin tähän tietokoneelle yritystalouden kirjat toisella puolellani. Tämän jakson aikana luemme kurssin Företagsekonomi för Hästverksamhet II (FEK II) eli yritystaloutta hevosalan yrityksille. Kurssin tavoite on antaa teoreettiset valmiudet perustaa ja pyörittää hevosalan yritystä. Täydennämme viime vuonna oppimiamme asioita,lisäksi syvennytään mm. verotukseen, oman yrityksen perustamiseen, juridiikkaan, organisaatioteorioihin sekä yrityksen ja tuotteiden kehittymisvaiheisiin. Luentoja on 3 viikossa, jokainen n. 3 tuntia.
Yritystalous on mielenkiintoista ja niin kauan kun saan pyöritellä numeroita on se minulle kohtuullisen helppoa. Minä ja luokkakaverini Camilla päätimme, että kandidaatintyömme tulee olemaan liiketaloudesta sekä liittymään ratsastuskoulutoimintaan. Nyt sitten pallotellaan ideoita ja yritetään päättää mistä oikeasti haluaisimme kirjoittaa. Ensimmäinen ajatus oli verrata organisaatiota pienellä vs. isolla ratsastuskoululla. Tämä kuitenkin hylättiin, mitä iloa tuloksesta oikeastaa olisi? Voidaan jo olettaa, että isolla ratsastuskoululla tarvitaan enemmän organisointia. Seuraavaksi ajattelimme tutkia organisaatioita isoilla ratsastuskouluilla ja katsoa onko se yhteydessä tuottavuuteen, toisin sanoen: mitä parempi organisaatio, sitä enemmän voittoa. Mutta tämäkin idea meni poikki ja pinoon - täysin mahdotonta sulkea muut ulkoiset tekijät pois, voitto ja vuoden tulos riippuvat niin monista tekijöistä. Tällä hetkellä pohdinnassa on organisaatiomallia ja sen yhteys toimistyötunteihin. Jokainen tunti toimistossa maksaa - mitä vähemmän toimistotunteja, sitä taloudellisempaa. Onko hyvä/iso organisaatio yhteydessä toimistyön määrään?
Nyt seuranani on kirjat Organisaatiokäyttäytymisen perusteet, Organisation och ledarskap sekä Företagsekonomi - från begrepp till beslut. Katsotaan mihin päädytään. Hyviä ideoita vastaanotetaan!
Nyt olen valmis lauantain aamutallista, siivonnut hevoseni karsinan ja istahdin tähän tietokoneelle yritystalouden kirjat toisella puolellani. Tämän jakson aikana luemme kurssin Företagsekonomi för Hästverksamhet II (FEK II) eli yritystaloutta hevosalan yrityksille. Kurssin tavoite on antaa teoreettiset valmiudet perustaa ja pyörittää hevosalan yritystä. Täydennämme viime vuonna oppimiamme asioita,lisäksi syvennytään mm. verotukseen, oman yrityksen perustamiseen, juridiikkaan, organisaatioteorioihin sekä yrityksen ja tuotteiden kehittymisvaiheisiin. Luentoja on 3 viikossa, jokainen n. 3 tuntia.
Yritystalous on mielenkiintoista ja niin kauan kun saan pyöritellä numeroita on se minulle kohtuullisen helppoa. Minä ja luokkakaverini Camilla päätimme, että kandidaatintyömme tulee olemaan liiketaloudesta sekä liittymään ratsastuskoulutoimintaan. Nyt sitten pallotellaan ideoita ja yritetään päättää mistä oikeasti haluaisimme kirjoittaa. Ensimmäinen ajatus oli verrata organisaatiota pienellä vs. isolla ratsastuskoululla. Tämä kuitenkin hylättiin, mitä iloa tuloksesta oikeastaa olisi? Voidaan jo olettaa, että isolla ratsastuskoululla tarvitaan enemmän organisointia. Seuraavaksi ajattelimme tutkia organisaatioita isoilla ratsastuskouluilla ja katsoa onko se yhteydessä tuottavuuteen, toisin sanoen: mitä parempi organisaatio, sitä enemmän voittoa. Mutta tämäkin idea meni poikki ja pinoon - täysin mahdotonta sulkea muut ulkoiset tekijät pois, voitto ja vuoden tulos riippuvat niin monista tekijöistä. Tällä hetkellä pohdinnassa on organisaatiomallia ja sen yhteys toimistyötunteihin. Jokainen tunti toimistossa maksaa - mitä vähemmän toimistotunteja, sitä taloudellisempaa. Onko hyvä/iso organisaatio yhteydessä toimistyön määrään?
Nyt seuranani on kirjat Organisaatiokäyttäytymisen perusteet, Organisation och ledarskap sekä Företagsekonomi - från begrepp till beslut. Katsotaan mihin päädytään. Hyviä ideoita vastaanotetaan!
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Ratsiopekokous
Maanantaina me Stora Ekebyn ratsastuksenopettajat istuimme alas kahdeksi tunniksi tavoitteena löytää yhteinen punainen lanka kaikelle opetukselle. Meitä on täällä 6 ratsastuksenopettajaa, siksi on äärimmäisen tärkeää että pohja ja perusperiaatteet ovat kaikilla samat.
Alussa on tärkeää erottaa hevoskoulutus ja ratsastajan koulutus. Olimme yksimielisiä siitä, että täällä opetetaan ratsastajaa ja ehtona sille on että hevoset ovat jo koulutettuja. Meidän ratsastajamme eivät ole sillä tasolla, että voisivat viedä hevosia eteenpäin - sekä opettajalle että oppilaalle pitää olla selvää, että kyseessä on ratsastajan kehittyminen. Alussa minun tehtäväni on olla ratsastuksenopettaja, silloin autan ja neuvon kaikessa, lähes ratsastan oppilaan puolesta vaikka seisonkin kentän laidalla. Treenaaja/valmentaja minusta tulee ratsastajan kehittyessä, silloin pitää uskaltaa ottaa askel taaksepäin ja antaa ratsastajalle enemmän vastuuta omasta kehittymisestään. Viimeinen roolini on couch, koutsi. Silloin voi seistä olympialaisissa verryttelyn reunalla ja antaa yhden viisaan mielipiteen :-)
Ratsastustunneilla suosimme yksimielisisestä analysoivaa opetustekniikkaa, esitämme siis kysymyksiä "millainen tuo takaosakäännös sinun mielestäsi oli?". Tavoittena on että ratsastaja itse oppii ymmärtämään ja analysoimaan. Muutenkin suositaan kysymysten esittämistä. Kertaus on opintojen äiti, taito = informaatio x sen työstäminen. Ratsastajalle pitää antaa aikaa treenata ja kokeilla uusia asioita, jopa itsenäisesti, esim. tunnin lopussa.
Lisäksi olemme nyt luoneet koulutusportaikon (utbildningsskala) ratsastajalle. Tämä saksasta lähtöisin oleva utbildningsskala lötyy hevoselle, mutta ratsastajalle ei ole omaa. Näin me ajattelimme.
1. Tasapaino (rentous, voi treenata esim. leikkimällä ja jumppaamalla hevosen selässä)
2. Perusavut (eteenpäin, taakse, kääntävät. Lisäksi väistättävät ja taivuttavat avut. Tärkeää oppia antamaan yksi apu kerrallaan)
3.Kehonhallinta (tietoisuus omasta vinoudesta jne.)
Näiden perusvaiheiden jälkeen tulee:
4. Vaikuttaminen (yhdistäää eri avut, avut oikeassa järjestyksessä: istunta, pohje, ohje)
5. Apujen koordinointi (ajoitus, tekniikka, fiilis)
Lisäksi pohdimme jokainen, että mitä arvoja minulla ratsastuksenopettajana on. Mitä minä pidän tärkeänä ja miten haluaisin, että oppilaani kuvaavat minua kolmella sanalla? Ajattelin suurinpiirtein näin:
1. Hevosen hyvinvointi - tämä on aina numero yksi. Aloittelijan tulee oppia, että hevosta ei turhaan vedetä suusta koska se sattuu, aikuisten tulee ymmärtää että hevosen kanssa ei tapella ja hevosta tulee aina arvostaa. Hevonen ei tee koskaan väärin.
2. Tekemisen ilo. Tämän on oltava hauskaa ja tästä täytyy tykätä! Negatiivinen ratsiope tekee oppilaista negatiivisia ja negatiivinen ratsastaja tekee hevosestakin negatiivisen.
3. Istunta on kaiken ratsastuksen alku.
Miten minä sitten haluaisin oppilaideni kuvailevan minua...?
- Innostunut/kiinnostunut
- Taitava/osaava
- Luotettava
Alussa on tärkeää erottaa hevoskoulutus ja ratsastajan koulutus. Olimme yksimielisiä siitä, että täällä opetetaan ratsastajaa ja ehtona sille on että hevoset ovat jo koulutettuja. Meidän ratsastajamme eivät ole sillä tasolla, että voisivat viedä hevosia eteenpäin - sekä opettajalle että oppilaalle pitää olla selvää, että kyseessä on ratsastajan kehittyminen. Alussa minun tehtäväni on olla ratsastuksenopettaja, silloin autan ja neuvon kaikessa, lähes ratsastan oppilaan puolesta vaikka seisonkin kentän laidalla. Treenaaja/valmentaja minusta tulee ratsastajan kehittyessä, silloin pitää uskaltaa ottaa askel taaksepäin ja antaa ratsastajalle enemmän vastuuta omasta kehittymisestään. Viimeinen roolini on couch, koutsi. Silloin voi seistä olympialaisissa verryttelyn reunalla ja antaa yhden viisaan mielipiteen :-)
Ratsastustunneilla suosimme yksimielisisestä analysoivaa opetustekniikkaa, esitämme siis kysymyksiä "millainen tuo takaosakäännös sinun mielestäsi oli?". Tavoittena on että ratsastaja itse oppii ymmärtämään ja analysoimaan. Muutenkin suositaan kysymysten esittämistä. Kertaus on opintojen äiti, taito = informaatio x sen työstäminen. Ratsastajalle pitää antaa aikaa treenata ja kokeilla uusia asioita, jopa itsenäisesti, esim. tunnin lopussa.
Lisäksi olemme nyt luoneet koulutusportaikon (utbildningsskala) ratsastajalle. Tämä saksasta lähtöisin oleva utbildningsskala lötyy hevoselle, mutta ratsastajalle ei ole omaa. Näin me ajattelimme.
1. Tasapaino (rentous, voi treenata esim. leikkimällä ja jumppaamalla hevosen selässä)
2. Perusavut (eteenpäin, taakse, kääntävät. Lisäksi väistättävät ja taivuttavat avut. Tärkeää oppia antamaan yksi apu kerrallaan)
3.Kehonhallinta (tietoisuus omasta vinoudesta jne.)
Näiden perusvaiheiden jälkeen tulee:
4. Vaikuttaminen (yhdistäää eri avut, avut oikeassa järjestyksessä: istunta, pohje, ohje)
5. Apujen koordinointi (ajoitus, tekniikka, fiilis)
Lisäksi pohdimme jokainen, että mitä arvoja minulla ratsastuksenopettajana on. Mitä minä pidän tärkeänä ja miten haluaisin, että oppilaani kuvaavat minua kolmella sanalla? Ajattelin suurinpiirtein näin:
1. Hevosen hyvinvointi - tämä on aina numero yksi. Aloittelijan tulee oppia, että hevosta ei turhaan vedetä suusta koska se sattuu, aikuisten tulee ymmärtää että hevosen kanssa ei tapella ja hevosta tulee aina arvostaa. Hevonen ei tee koskaan väärin.
2. Tekemisen ilo. Tämän on oltava hauskaa ja tästä täytyy tykätä! Negatiivinen ratsiope tekee oppilaista negatiivisia ja negatiivinen ratsastaja tekee hevosestakin negatiivisen.
3. Istunta on kaiken ratsastuksen alku.
Miten minä sitten haluaisin oppilaideni kuvailevan minua...?
- Innostunut/kiinnostunut
- Taitava/osaava
- Luotettava
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Tallivuorot
Ensimmäinen kouluviikko ohi ja vietän vapaata viikonloppua. Taisin jo aikaisemmin mainita, että olemme itse jakaneet tallivuorot ja ryhmät. Ei ollut ihan helppo tehtävä!
Meitä on täällä 15 kolmosvuoden hippologia. Aamutallissa meitä on 3 + 2 stipendiaattia. Jokaisella opiskelijalla on aamutalli kerran viikossa (+ viikonloppu heillä joilla on viikonlopputalli) - ryhmät on numeroitu: 1-5. Muut tallivuorot tehdään 5:n hengen ryhmissä - ryhmät on nimetty värien mukaan: sininen, vihreä, keltainen. Jokaisella ryhmällä on koko viikon sama vuoro seuraavista tehtävistä: tarhavaihto kl 10, lounas kl 12 tai tarhavaihto kl 14. Lisäksi joka kolmas päivä on iltapäivätalli (perjantain iltapäivän tekee viikonloppuryhmä). Viikonlopputalli on luonnollisesti joka kolmas viikonloppu. Lisäksi meidät on jaettu kahteen ratsastusryhmään, A ja B.
Sekavaa? Kyllä! :-) Olen siis ratsastusryhmässä A, sinisessä talliryhmässä ja aamutalliryhmässä numero 2. Kuluneella viikolla tein kl 10 tarhavaihdon jokapäivä, aamutallin keskiviikkona ja iltapäivätallin maanantaina ja torstaina. Tulevalla viikolla teen lounastallin joka päivä, aamutallin tiisaina ja iltapäivätallin keskiviikkona. Lisäksi olen viikonlopun tallivuorossa. Viikon kuluttua meidän on tarkoitus istua alas ja arvioida, että toimiiko tämä systeemi. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.
Perjantaina raikkaassa kaatosateessa ratsastimme maastossa yhdessä uusien strömsholmalaisten eli toisen vuoden hippologiopiskelijoiden kanssa. Meille on lanseerattu oma kummi-systeemi. Jokainen meistä kolmosista on kummi yhdelle tai kahdelle kakkoselle. Ajatus on, että kummille voi soittaa kun tulee ongelmia, kun on jotain kysyttävää tai íhan muuten vaan. Tutustuaksemme kummilapsiimme ratsastimme ulos. Mukava reissu, sateesta huolimatta - sää on ainoastaan pukeutumiskysymys. Perjantain päätteksi sain kokeilla Strömsholmassa koeajalla olevaa estehevosta, jostai toivottavasti tulee uusi estehevonen meille hippologeille. Phi For Fun on 7-vuotias (i. For Feeling ei. Cortez) ruuna jolla säkäkorkeutta on 187 cm (!!). Täydellinen minulle, jolla pituutta on 180 cm. Ei näytä lainkaan suurelta kuvassa, eihän? :-)
Meitä on täällä 15 kolmosvuoden hippologia. Aamutallissa meitä on 3 + 2 stipendiaattia. Jokaisella opiskelijalla on aamutalli kerran viikossa (+ viikonloppu heillä joilla on viikonlopputalli) - ryhmät on numeroitu: 1-5. Muut tallivuorot tehdään 5:n hengen ryhmissä - ryhmät on nimetty värien mukaan: sininen, vihreä, keltainen. Jokaisella ryhmällä on koko viikon sama vuoro seuraavista tehtävistä: tarhavaihto kl 10, lounas kl 12 tai tarhavaihto kl 14. Lisäksi joka kolmas päivä on iltapäivätalli (perjantain iltapäivän tekee viikonloppuryhmä). Viikonlopputalli on luonnollisesti joka kolmas viikonloppu. Lisäksi meidät on jaettu kahteen ratsastusryhmään, A ja B.
Sekavaa? Kyllä! :-) Olen siis ratsastusryhmässä A, sinisessä talliryhmässä ja aamutalliryhmässä numero 2. Kuluneella viikolla tein kl 10 tarhavaihdon jokapäivä, aamutallin keskiviikkona ja iltapäivätallin maanantaina ja torstaina. Tulevalla viikolla teen lounastallin joka päivä, aamutallin tiisaina ja iltapäivätallin keskiviikkona. Lisäksi olen viikonlopun tallivuorossa. Viikon kuluttua meidän on tarkoitus istua alas ja arvioida, että toimiiko tämä systeemi. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.
 |
| (C) Camilla Blomberg |
Perjantaina raikkaassa kaatosateessa ratsastimme maastossa yhdessä uusien strömsholmalaisten eli toisen vuoden hippologiopiskelijoiden kanssa. Meille on lanseerattu oma kummi-systeemi. Jokainen meistä kolmosista on kummi yhdelle tai kahdelle kakkoselle. Ajatus on, että kummille voi soittaa kun tulee ongelmia, kun on jotain kysyttävää tai íhan muuten vaan. Tutustuaksemme kummilapsiimme ratsastimme ulos. Mukava reissu, sateesta huolimatta - sää on ainoastaan pukeutumiskysymys. Perjantain päätteksi sain kokeilla Strömsholmassa koeajalla olevaa estehevosta, jostai toivottavasti tulee uusi estehevonen meille hippologeille. Phi For Fun on 7-vuotias (i. For Feeling ei. Cortez) ruuna jolla säkäkorkeutta on 187 cm (!!). Täydellinen minulle, jolla pituutta on 180 cm. Ei näytä lainkaan suurelta kuvassa, eihän? :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)