Talvikuvia Flyingestä

Snö-kaos i Skåneland...

Todellinen lumikaaos! Lunta tulee niin.... huisin paljon eikä siinä mitään, mutta samalla tulee ja myrskyää. Vasta-auratulle tielle nousee puolen metrin korkuisia valleja ja on ihan tuurista kiinni pääseekö autolla niistä yli läpi. Onnistuin saapumaan kouluun ja aamun tallivuoroon - ainoastaan 15 minuuttia myöhässä kun koulumatka vei 25 minuutin sijaan 45...

Minulla oli myös iltaruokinta Flyingessä illalla klo 20.00, jäin siis kaverin luokse koulun jälkeen. Kun sitten 19.50 lähdin kohti Flyingeä, oli taas tuullut lisää. Ajattelin, että kyyyllä se tästä menee, mene tullessakin... Ja siihenhän se auto sitten hyytyi, keskelle kinosta. Luojalle kiitos että mulla on pohjoisruotsalaisia kavereita, kunnon "norländare" kun tuli niin pienellä kolaamisella, työntämisella ja kaasuttamisella auto saatiin liikkeelle.

Ja huomenna uusiksi. Nyt kiitos riittää, ei Skånessa kuulu olla talvea! Yritän järjestää kuvamateriaalia lähipäivien aikana.

(Tänään oli myös genetiikan tentti. Meni aika varmasti aika hyvin. Toivotaan täysiä pisteitä :) )

Valitettavasti emme voi myöntää teille kiinteää internetyhteyttä...

Vastoinkäymiset internetyhteyden kanssa ovat varjostaneet koko kulunutta viikkoa. Valitettavasti emme voi myöntää teille kiinteää internetyhteyttä koska ette ole olleet kirjoilla Ruotsissa 6 kuukautta. Siis mitä h**vettiä?! Mä olen nyt toistaiseksi ratkaissut ongelman Telian mokkulalla, johon prepaid-tyyppisesti ladataan käyttöaikaa. Onneksi facebookiin pääsee myös kännykällä :-)

Kulunut viikko on koulun osalta ollut varsin rauhallinen - olen sitten tehnyt aika lailla tallihommia täällä kotona, jotta voin tulevan katastrofi-viikon olla tekemettä mitään. Nuorten hevosten kanssa ollaan päästy nyt niinkin pitkälle, että perjantaina saatiin istua siellä kyydissä. Mä olen nyt kuitenkin jonkin verran saanut sisäänratsastaa hevosia täällä kotona, joten mulle ei ole mikään ongelma kiivetä meidän 2-vuotiaan selkään. Mutta voi jeesus, meinasin kuolla hengenahdistukseen katsellessani kun muut istuivat omien varsojensa kyytiin; musta tuntuu että puolet meidän ryhmäläisistä on niin naiiveja, että eivät ymmärrä mitä voi tapahtua. Se 2-vuotias voi koska tahansa hypätä ilmaan tai pukittaa tai pelästyä tai yksinkertaisesti vaan päättää heittää ratsastajan tantereeseen (nimim. kokemusta on...), sen takia yhdellä kädellä pidetään koko ajan kiinni harjasta tai "kauhukahvasta" - sellainen sisäänratsastettava pelästyy helposti yllättävää ohjasotetta tai ratsastajan horjahtamista. Ensimmäisillä kerroilla meidän pitäisi antaa hevosten vaan tottua siihen että ratsastaja on kyydissä, ei kiskoa ohjista ja potkia niitä raukoja kylkeen... Ja tosiaan, pitää harjasta kiinni ja olla valmiita siihen että jotain tapahtuu.

Keskiviikkona lintsasin koulusta ja olin Olofin mukana Bollerupissa. Siellä järjestettiin rådgivande bedömning, eli esitarkastus oreille, joista osa sitten suositeltiin oripäiville ja osalle toivotettiin hyvää jatkoa kilpahevosen uralla. Molemmat meidän 3-vee orit saivat lipun oripäiville ja Olof erikoispalkinnon parhaana esittäjänä; http://www.tidningenridsport.se/Article.aspx?m=45210&a=538909

Perjantaina oli Niina meillä ja opiskeltiin genetiikkaa maanantain tenttiä varten. Tänään olen koko illan työstänyt ryhmätyötä (dö grupparbete, dö!) ja huomenna aion ainoastaan ratsatsaa, taputella hevosia ja nauttia ulkoilmasta. Tuleva viikko on enemmän kuin intensiivinen; tallivuoro maanantaista sunnuntaihin eli koulu 6.30-17, tiistaina tulee uusi hevonen ja sen omistaja, perjantaina lähtee Pusu, perjantai-iltana mennään Fridan kanssa musikaaliin Malmöön ja la-su on Flyingepäivät. Ja viikon aikana pitää koko Flyinge siivota...

Viikkopäivitys

Ainakin viikko vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Voin puolustella asiaa sillä, että jälleen kerran mun nettiyhteydessä on ongelmia. Nyt istun siis koulun koneella kirjoittamassa näin aamun tallivuoron jälkeen. Egentligen mulla ei olisi ollut tallivuoroa lainkaan nyt viikonloppuna, mutta niin moni on kipeänä, että yksi asia johti toiseen ja täällä sitä sitten ollaan.

Talvi on saapunut Skåneen; sataa räntää, on kylmää ja märkää. Auton sai aamulla kaivaa lumikerroksen alta, mutta päivällä on plusasteita ja kuten sanottu, märkää.

Unghästblocket on edelleen täydessä vauhdissa ja viikko varsojen kanssa on mennyt varsin hyvin. Tiistaina ajettiin niitä maastakäsin (tömkörning) ja Doris oli todella taitava. Perjantaina mä roikuin siellä kyydissä, ainoastaan käynnissä; Doris on sitä mieltä että ratsastusurheilu on tosi jees ja kohta siellä selässä voi jo istua. Perjantaina meillä oli harjoitusmuotoinen eläinlääkärin tarkastus: jokainen esitti "oman" hevosensa, minä siis Doriksen. Hevoset oli puunattu viimeisen päälle ja letitetty, ne esitettiin eläinlääkärille ja ulkomuistista piti kertoa hevosen tiedot seuraavasti; "Kati Ojala visar hästen Dorin, ett sto född 2008 efter Richfield undan Don Schufro. Hon bor i körstallet, rids in av visaren och fungerar bra. Hon ryktas varje vardag, har några ojämnligheter i friseringen, har skor fram o är skodd innan ankomst till Flyinge alltså innan vecka 44. Hon väger 536 kg o är lite smal. Hon äter 14kg hösilage, 3kg kraft, 0,2kg betfor, 75g mineraler, 40g salt o får ca 5kg halm till en kostnad av 35,95kr per dag. Vid visitation fann jag; temperatus 38, andning 13, puls 40. Hon är lite muskelfattig, har mugg samt svullnad på båda bakben, ett gammalt sår på vänster fram och skav¨på nosryggen".

Kaikki viikon teoritunnit ollaan vietetty Perin kanssa ja puhuttu erilaisista sairauksista. Säännöllisen epäsäännöllisesti harhaudutaan aiheesti ja puhutaan jostain ihan muusta, tunnit on varsin mielenkiintoisia mutta niissä ei ole oikein selkeää rakennetta ja se tekee ne joskus hankaliksi seurata.

Koulun ulkopuoliseen elämään (mitä se on...?) on luvassa vähän muutoksia; Pusu muuttaa muutaman viikon kuluttua Suomeen ja mulle tulee uusi heppa; 9v. tamma (Lancetto-Magini) nimeltä La Magnifique. Viime lauantaina tein tämän päätöksen ja itkin koko viikonlopun, kun "joudun" luopumaan Pususta. Mä en todellakaan ole mikään hevoskauppia ;-) Voidaan sanoa, että Pusun oli tarkoitus olla mun on oma projekti ja nyt projekti on valmis; me ollaan esteratsastuksessa saavutettu se taso mikä meidän ratsukkona on realistista saavuttaa. Valitettavasti Pusun kapasiteetti loppuu ennen kuin minun - mutta sehän onkin jalostettu juoksemaan kovaa, ei hyppäämään isoja esteitä. Pusu saa ihanan kodin Suomesta ja toivotaan että mun  ja uuden tamman yhteistyö lähtee sujumaan. Vaikka kyse on hevosista, ei koirista, niin voi vitsi kun mun on Pusu ikävä jo nyt...

Ryhmätyö, ryhmätyö, ryhmätyö...

Kuten kuvasta näkyy, tämän illan ohjelmassa on ryhmätyön työstämistä. Tällä hetkellä ryhmätyömme kulkee nimellä "Hopphästens väg från föl till Grand Prix - Sverige/Finland/Nya Zeland". Multa löytyisi myös muutama todella hieno kuva niistä teurasjaloista, mutta täytynee säästää herkempiä lukijoita ;-)

Väsyneet hippologit ja teurasjalka

Viikko on ohi ja monta väsynyttä (tulevaa) hippologia käpertyy koloihinsa nukkumaan. Pimeys ja pitkät koulupäivät ovat johtaneet yleiseen väsymykseen ja ehkä pienimuotoiseen syysmasennukseen, joka on havaittavissa lähes koko luokassa. 90% haikeilee kotiin ja itse voin sanoa että 4 viikon ja 5 päivän (tai kuka niitä nyt laskee...) päästä mä pääsen kotiin lomalle! <3

Nuorten hevosten kanssa on mennyt koko viikon osalta varsin mallikkaasti. Opettajamme (joka siis on todellinen persoona) on ollut poikkeuksellisen hyvällä tuulella ja tunneilla on ollut jopa vähän rento tunnelma. Doris (eli oma sisäänratsastettavani) on oikeasti todella hieno, mä uskon sen olevan hevonen, josta kuullaan tulevaisuudessa. Nyt ollaan tehty töitä niiden lapsosten kanssa 2 viikkoa, nyt onnistuu juoksuttaminen ilman apua, ovat irtohypänneet, satula on ollut selässä ja maanantaina on tarkoitus "roikkua" satulan päällä - näin niitä siis totutetaan ratsastajan painoon.

Torstaina operoimme teurasjalkoja. Herkemmät lukijat; hypätkää tämän kappaleen yli! :) Jokainen pari sai siis kuolleen jalan, josta ensin kuorittiin iho pois, jonka jälkeen tunnistettiin eri jänteet ja luut. Irroitettiin jokainen jänne yksitellen nähdäksemme mihin ne kiinnittyvät, lopuksi vielä halkaistiin yksi nivel. Ja oli niin siistiä! Puolet luokasta oli (ehkä vähän sairaalla tavalla) aivan fiiliksissä - minä mukaanlukien - ja puolet varsin huonovointisia, kasvojenväri vaihteli valkoisesta varsin vihertävään ja takaisin. Kukaan ei kuitenkaan pyörtynyt. Yksi ryhmä onnistui halkaisemaan kavion, päästiin siis näkemään myös mitä siellä kavion sisällä oikein on.

Perjantaina katseltiin hevosen liikkumista, tunnistettiin ontumia ja puhuttiin yleisistä sairauksista ja eläinlääkärin tarkastuksesta noin yleensä. Nyt ansaitun viikonlopun viettoon! Tosin, luvassa on kasapäin rästiinjääneitä kirjoitustehtäviä, deadlinet hengittää niskaan ja sitä typerää ryhmätyötä on pakko työstää koko sunnuntai ilta...

Flyinge Grand Prix ja 9 päivän tallivuoro

Torstaista sunnuntaihin oli Flyinge taas täynnä elämää; nelipäiväinen kilpailu, esteratsastuksen Flyinge Grand Prix, täytti koko Kungsgårdenin ihmisillä, hevosilla, hevosautoilla ja todellisella hälinällä. Neljä päivää, yhteensä yli 1000 starttia! Itse olen kunnostautunut toimihenkilönä ja kaiken vapaa-ajan auttanut kisapaikalla niin liputtajana, ratahenkilökuntana kuin ringmasterina. Päivistä tuli yli-inhimillisen pitkiä, viimeiset startit vedettiin puoli kymmenen aikaan illalla, siihen päälle radanrakennus ja seuraavana aamuna 6.30 aamutalliin. Välissä tuntui melkein typerältä ajaa takaisin kotiin, kun heti piti kuitenkin tulla takaisin. Meitä toimihenkilöitä hemmoteltiin maailmanluokan ravintolaruuilla, söin sitten muutaman viikon edestä. Lisäksi me, jotka toimihenkilöimme yli 15 tuntia, saimme Kingslandin neulepuserot varustettuna Flyinge-logolla.

Loppuviikon aikataulu näytti suurinpiirtein seuraavalta: torstai 6.30-20, perjantai 6.30-22, lauantai 6.30-21.30 ja sunnuntaina vain 6.30-17. Nyt on tiistai, tämän päivän jälkeen vielä 2 päivää tallivuorossa ja sitten saa nukkua!

Nuorten hevosten kanssa ollaan täydessä vaihdossa, niitä on nyt juoksutettu ja meidän 2-vuotias on maailman kiltein ja oppivaisin. Tuntuu rankalta liikuttaa niitä 5 päivää viikossa, mutta no can do. Ärsytystaso on aavistuksen korkealla, koska oma parini on... no, pirun ärsyttävä eikä osaa olla hiljaa. Mutta ainoastaan 5 viikkoa joululomaan, kyllähän sen nyt jaksaa ;-)

Nyt paluu oppitunnille, aiheena kavio ja opettajana se maailman paras eläinlääkäri jonka etunimi on muuten Per. Iltapäivällä leikitään nuorten hevosten kanssa, sitten tallivuoro 16-17, sitten Malmöön hakemaan satula toppauksesta ja sitten kotiin ratsastamaan. Huomenna ajattelin lintsata vähän (kun äiti yllytti!) niin ehdin tehdä edes jotain rästihommia...

Flyinge GP närmar sig!

Aamupäivän oppitunti oli varmasti koko viikon kohokohta. Miespuolinen eläinlääkäri, jonka nimi ei koskaan selvinnyt, puhui hevosen liikuntaelimistä, luustosta, lihaksisto jne. Tuli hetken haikea tunne, että voi kun olisin siellä eläinlääkiksessä... Mä rakastan tällaisia aiheita, vaikka tiedän jo nyt, että tentistä EI tule helppo. Meillä ei ole aiheesta yhtään kunnon oppikirjaa (tai no, on ne tiiliskiven kokoiset englanninkieliset teokset) ja mä olen epävarma tulenko koskaan oppimaan esim. luiden ja jänteiden nimiä kaikilla mahdollisilla kielillä.

Torstaista sunnuntaihin on Flyinge Grand Prix, lähtijämäärältään vuoden isoimmat kisat; yli 1000 starttia. Mä aion olla toimihenkilönä kaikki päivät, koko sen ajan kun en ole oppitunneilla tai tallissa. Toimihenkilöt saa ihanan Kingslandin paidan, on muuten hyvä porkkana...

Nyt sateeseen kouluttamaan varsoja. Väsyttää...

Uusi block, uudet kuujet

Tultuani kotiin viiden aikaan ja istahdettuani tietokoneen äärelle tajusin, että tänä iltana ei ole mitään, mitä mun täytyisi tehdä. Toki aion ratsastaa ja kouluhommia on jonossa odottamassa, mutta mikään deadlineista ei ole lähipäivinä ja ruokinnan minitentti on takana. Tällainen vapaailta tuli täytenä yllätyksellä ja nyt jo stressaa se, että käytän tällaisen vapaa-ajan väärin ;-) On jo jotenkin niin tottunut siihen, että päivän aikana ei ehdi kaikkea mitä haluaisi.

Tänään oli siis ruokinnan dugga, joka on minitentti - nyt piti olla vähän käsitystä kaikesta, lopputentissä pitää sitten tietää kaikki kaikesta. Jo kysymyksiä lukiessani tajusin keskittyneeni vääriin asioihin. Mutta niin, luin enemmän sellaisia asioita mistä tiesin ennalta jonkin verran ja syvensin tietämystäni niistä; esim. proteiinien ja hiilihydraattien kemiallisesta rakenteesta, koostumuksesta jne. En ollut edes sivusilmällä vilkaissut säilöheinän tuotantoa - ja se oli virhe.

Nyt on myös virallisesti aloitettu kurssi "nuoret hevoset". Meitä on aina kaksi per hevonen, minun ja Sophien sisäänratsastettava on 2-vuotias tamma nimeltä Doris (Richfield - Don Schufro), stor som ett hus mutta vaikuttaa muuten ihan fiksulta. Opettaja on todellinen persoona (eikä välttämättä positiivisessa merkityksessä...) ja kurssista tulee varmasti mielenkiintoinen. Ja raskas, koska noiden varsojen kanssa tehdään töitä joka päivä.

Niin tosiaan, kellojen siirtäminen aiheutti todellisen kaaoksen ja ajaessani kohti Flyingeä sunnuntaiaamuna en ollut varma, onko kello 4.45, 5.45 vai 6.45. Tuo kellojen siirtäminen aiheuttaa todellakin syysmasennusta, kello ei ole edes kuutta ja täällä on aivan pilkkopimeää... Suklaan kulutus lisääntyy tässä taloudessa radikaalisti kun talviaika alkaa :-)