Hippologi on nyt ottanut varaslähdön joululomalle ja lentänyt Suomeen! Aloitin joululoman normalisoimalla unirytmin; 11 tuntia unta kahtena perättäisenä yönä, ei huonosti! Tavoite on nukkua vähän varastoon, että jaksaa sitten seuraavan jakson koulussa ;-)
Meillä joulun ja uuden vuoden tallivuorot on jaettu kolmeen osaan kaikkien luokkalaistemme kesken. Itse olen tallivuorossa 30.12.-2.1. ja 3.1. jatkuu koulu normaaliin malliin.
torstai 20. joulukuuta 2012
torstai 6. joulukuuta 2012
Lumikaaos!
Nyt on sitten lunta! Sunnuntaina alkoivat kunnon pakkaset ja maanantaina alkoi tulla lunta. Eilen alkoi myrsky, lunta tuli reilu 20 cm päivän ja illan aikana. Liikenne on tietysti kaaoksessa, teittein auraus kestää ja lisäksi on tappavan kylmä. Mitä tämä tarkoittaa ratsastuskoululla?
Ensinnäkään ei suurin osa hevosista pääse ulos, eivät ne oikeasti halua myrskyssä seistä. Alex tarhaili 3 tuntia aamupäivän aikana ja inhosi jokaista minuuttia, tarhakavereidensa kanssa se seisoi takapuoli tuulta vasten. Hevonen ei palele niin kauan kuin tarjolla on jotain syötävää, mutta eipä myrskyssä paljon heinää voi tarjoilla. Ratsastuskouluponit (ainakin meillä) reagoivat heti kun ensimmäistä kertaa on kunnon pakkaset; ne poukkoilevat ja pukittavat. Sunnuntaina minun tunneillani oli 2 tippumista ja lisäksi sain hypätä yhden B-ponin kyytiin palauttaakseni sen maanpinnalle. Me päästämme ponit ja hevoset pienissä laumoissa maneesiin juoksemaan kun ilman on tällainen. Saavat juosta ja pukitella - jaksavat sitten käyttäytyä illan ratsastustunneilla.
Meidän ratsastuskoulullamme ei ole pakkasrajaa, tunnit pidetään säässä kuin säässä jos tulijoita on. Eilen tunneilla oli keskimäärin 2 hullua ratsastajaa, jotka olivat uhmanneet säätä ja lumimyrskyn läpi raivanneet tiensä tallille. Ja me ratsastuksenopettajat... Pukeutuminen on taitolaji! Itse suosin 2 numeroa liian isoja pitkävartisia talvikenkiä, joihin mahtuu 3 sukan lisäksi foliopohjallinen sekä toinen, patterilämmitteinen pohjallinen. Pitkät kalsarit, ratsastushusut, toppahousut. Alukerrasto, fleecekerrasto, college-paita, fleecetakki ja toppatakki. Kyllä sitä siten tarkenee ;-)
Ensinnäkään ei suurin osa hevosista pääse ulos, eivät ne oikeasti halua myrskyssä seistä. Alex tarhaili 3 tuntia aamupäivän aikana ja inhosi jokaista minuuttia, tarhakavereidensa kanssa se seisoi takapuoli tuulta vasten. Hevonen ei palele niin kauan kuin tarjolla on jotain syötävää, mutta eipä myrskyssä paljon heinää voi tarjoilla. Ratsastuskouluponit (ainakin meillä) reagoivat heti kun ensimmäistä kertaa on kunnon pakkaset; ne poukkoilevat ja pukittavat. Sunnuntaina minun tunneillani oli 2 tippumista ja lisäksi sain hypätä yhden B-ponin kyytiin palauttaakseni sen maanpinnalle. Me päästämme ponit ja hevoset pienissä laumoissa maneesiin juoksemaan kun ilman on tällainen. Saavat juosta ja pukitella - jaksavat sitten käyttäytyä illan ratsastustunneilla.
Meidän ratsastuskoulullamme ei ole pakkasrajaa, tunnit pidetään säässä kuin säässä jos tulijoita on. Eilen tunneilla oli keskimäärin 2 hullua ratsastajaa, jotka olivat uhmanneet säätä ja lumimyrskyn läpi raivanneet tiensä tallille. Ja me ratsastuksenopettajat... Pukeutuminen on taitolaji! Itse suosin 2 numeroa liian isoja pitkävartisia talvikenkiä, joihin mahtuu 3 sukan lisäksi foliopohjallinen sekä toinen, patterilämmitteinen pohjallinen. Pitkät kalsarit, ratsastushusut, toppahousut. Alukerrasto, fleecekerrasto, college-paita, fleecetakki ja toppatakki. Kyllä sitä siten tarkenee ;-)
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Stockholm International Horse Show
Olen monta kertaa aikaisemminkin todennut, että aika kuluu niin nopeasti!! Nyt on jo kaksi luukkua avattu joulukalenterista ja saatu ohut lumipeite maahan. -8 astetta tuntuvat todella kylmiltä, kun kolme päivää sitten mittari näytti +8. Sellainen 16 celciusasteen lämpötilaero... Eipä ole enää kuraista ja pimeää, on paljon kuivempaa ja paljon valoisampaa.
Perjantai oli huippupäivä. Ohjelmassa oli kokopäivän reissu Tukholmaan ja Globeniin. Meitä lähti kimppakyydillä kolme ratsastuksenopettajaa täältä Stora Ekebystä; minä, Hanna ja Michan. Stockholm Horse Showssa oli aamulla parituninen Ratsastuksenopettajapäivä, ja työnantajamme oli ilmoittanut meidät sinne. Hanna ja Michan molemmat ovat olleet mukana aikaisemmin, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Yhdeksän pintaan saavuimme Globeniin ja ratsastuksenopettajille ei ole huonosti asiat kun jo ovella sai kaulaansa VIP-kortin millä sitten pääsi joka paikkaan.
 |
| Verryttely |
Aloitimme kierroksella kulssien takana. Kiersimme koko "back stagen", kurkkasimme talleihin, verryttelyyn, estevarastoon jne. Tapasimme verryttelevien koulu-ja esteratsukoiden lisäksi islanninhevosia, shettiksiä, punasiniseksi maalatun vuonohevosen sekä vaunuja ja kärryjä. Kulssien takana on melkoinen meno!
 |
| Stewardi esittelee meille arenaa, seisomme portilla jota ratsukot käyttävät tullessaan arenalle. |
Ja kuten mainittu, oli tosiaan ne messut. Hetken aikaa olin kuin Kati 13 vuotta Helsinki Horse Showssa kun shoppasin hevoselleni uuden harjakassin ja uusia harjoja ;-) Lisäksi tuli hankittua uudet Animo-ratsastushousut, T-paita jonka mukaan "Hyppääminen alkaa kahdesta metristä, kaikki muu on puomityöskentelyä", kuolaimet ja sen sellaista. Illemmalla palasivat tyytyväiset ratsastuksenopettajat takaisin lähtöpisteseen.
On enemmän kuin terveellistä hakea inspiraatiota erilaisista tapahtumista; kilpailuista, klinikoista jne. Tekee hyvää omalle motivaatiolle !!
lauantai 24. marraskuuta 2012
Inspiraatio nolla
Istun nojatuolissa aamukahvikupin kanssa ja maistelen kirjekuoressa saapunutta joulusuklaata (kiitos, isi!!!). Ajattelin kirjoittaa blogia mutta mieleen ei tullut yhtäkään järkevää ajatusta siitä mitä oikein kirjoittaisin (eli katsotaan mitä tästä päivityksestä oikein tulee...). Pitäisi opiskella, pöytä notkuu organisaatiota käsittelevistä kirjoista jotka pitäisi lukea ennen kuin kandin työtä voi edes kuvitella aloittavansa. Mutta missä motivaatio? Viikonlopun ohjelmassa töitä niin lauantaina kuin sunnuntaina sekä opiskelua, niin lauantaina kuin sunnuntaina.
Olen pitänyt valtavan määrän ratsastustunteja tällä viikolla. Keskiviikkona oli "Katis Hoppspecial" eli extra-estetreenit poniratsastajille. 3 putoamiskakkua 1,5 tunnin aikana, oma henkilökohtainen ennätykseni jos niin nyt kehtaa sanoa. Ketään ei sattunut ja ratsastajat saivat muistutuksen että kantapäät kannataa pitää alhaalla (ja että putoaminen ei oikeasti ole niin vaarallista!).
Alex tuntuu väsyneeltä. Ei niinkään psyykkisesti vaan fyysisesti takajaloistaan. On varmasti merkki että nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin, Alex on kuitenkin edelleen toipilas. Jos nyt viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä niin tiistaina olisi kouluratsastustreenit
.
Olen pitänyt valtavan määrän ratsastustunteja tällä viikolla. Keskiviikkona oli "Katis Hoppspecial" eli extra-estetreenit poniratsastajille. 3 putoamiskakkua 1,5 tunnin aikana, oma henkilökohtainen ennätykseni jos niin nyt kehtaa sanoa. Ketään ei sattunut ja ratsastajat saivat muistutuksen että kantapäät kannataa pitää alhaalla (ja että putoaminen ei oikeasti ole niin vaarallista!).
Alex tuntuu väsyneeltä. Ei niinkään psyykkisesti vaan fyysisesti takajaloistaan. On varmasti merkki että nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin, Alex on kuitenkin edelleen toipilas. Jos nyt viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä niin tiistaina olisi kouluratsastustreenit
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Esittelyssä: Alex
Eilen lauantaina päätimme luokkakavereideni kanssa leikkiä normaalia; vaihtaa tallivaatteet tavallisiin vaatteisiin, vähän meikkiä ja koru kaulaan, ja suuntasimme Västeråsia kohtia. Söimme hyvää ruokaa mongolialaisessa ravintolassa ja kävimme katsomassa uusimman Twiligt-leffan. Välillä on terveellistä leikkiä normaalia! Nyt istun tuntisuunnitelmien parissa (siinä välissä kirjoitan vähän blogia), illalla on ohjelmassa töitä ja 4,5 ratsastustuntia.
En oikein keksinyt mistä tänään kirjoittelisin, niin ajattelin esitellä teille hevoseni Alexin! Siitä on ainakin tovi (jos joskus olen hänestä kirjoittanut?). Alex, oikealta nimeltään Alixan Z, on 13-vuotias ruuna. Hän on lähtöisin Belgian Zangersheidesta ja sieltä tullut Ruotsiin. Alex siirtyi omistukseeni kesällä 2011 eli reilu vuosi sitten. Se tuli myyntiin tallille jossa olin töissä; edellisen omistajansa kanssa se kilpailu vaativa B-koulua ja 120 cm esteitä (ja on aikaisemmin kilpaillut 130-140 cm tasolla). Alex oli melkein myyty Suomeen, minä toimin tässä kaupassa välittäjänä, kun se päivää ennen eläinlääkärintarkastusta sai oudon turvotuksen toiseen takajalkaan. Eläinlääkäri diagnosoi hankosidevamman. Kauppa Suomeen peruuntui ja Alexin omistaja ei lainkaan tiennyt mitä sen kanssa tekisi - he halusivat myydä sen ja nyt edessä oli lähes 6 kuukauden toipilasaika. Heille oli tärkeää että hevonen pääsee hyvään kotiin ja että se varmasti kuntoutuu, eivätkä siksi uskaltaneet myydä sitä hankosidevammaisena Suomeen asti... Niinhän siinä sitten kävi että minä sain tarjouksen; saisin ostaa Alexin täysin nimellistä summaa vastaan. Todellinen riskiostos; ennuste oli hyvä, joskin toipuminen veisi aikaa, mutta kyseessä oli hyvin koulutettu vaativan tason este-ja kouluhevonen.
Muutama puhelinsoitto Suomeen, ensin "mentorilleni" Salla Varentille jonka mielestä oli itsestäänselvää että Alex ostetaan :-) Salla onkin aina ollut riskinottaja... Sen jälkeen soitto isälle joka hetkeäkään epäröimättä oli valmis tukemaan taloudellisesti, että saisin sen "nimellisen summan" maksettua. Viikkoa myöhemmin Alex siirtyi omistukseemme ja aloitti laidunkauden Skånessa hankosidettään parannellen.
Syksyllä 2011 muutimme Strömsholmaan ja silloin alkoi pitkä kuntoutus. 2 kuukautta käyntiä ja ravia suoralla uralla. Silloin myös selvisi, että Alex ei todellakaan ollut mikään kiltti toipilas - käynti ja ravi oli tylsää, ja se heitti minut tantereeseen suunnilleen kerran viikossa; niin maneesissa, kentällä kuin maastossa. Mutta kaikesta oppii ja vuodenvaihteeseen mennessä Alex oli jo hyvässä kunnossa. Estetreenit aloitettiin alkuvuodesta; matalia esteitä ja vähän hyppyjä että jalka vahvistuisi pikkuhiljaa. Esteillä valmentauduin Daniel Svenssonille ja Jens Fredsricssonille (hänet muistatte Lontoon olympialaisista!), kouluratsastuksessa meitä auttoi Marianne Esseen-Söderberg. Kaikki sujui varsin hyvin, ilman turhia ilmalentoja, maaliskuuhun asti. Silloin Alex sai tarhakaveriltaan potkun ja alkoi ontua... Muutama viikko myöhemmin saatiin diagnoosi TAAS hankosidevammasta, tosin ei sama hankkari... Uskomatonta epäonnea!! Siinä oltiin sitten isojen päätösten edessä; yritetäänkö vielä kerran vai annetaanko olla. Tuoreessa muistissa oli, miten hankala toipilas Alex oli mutta samalla tuntui, että olisi väärin luovuttaa.
Kyllä Alex oli ansainnut vielä yhden mahdollisuuden! Minä uskon, että hankoside- ja jännevammat paranet parhaiten laitumella. Voihan hevoset laittaa karsinalepoon ja vamma paranee, mutta tuleeko hankositeestä tai jänteestä enää kestävää jos hevonen ei parenemisvaiheessa liiku? Niinpä Alex sai laukata laitumella 3-vuotiaan Bettyn kanssa toukokuusta elokuun loppuun. Laitumelta suoraan klinikalle ja terveen paperit! Sitten alkoi kuntoutus, taas... Tällä kertaa mentiin ratsastajan ehdoilla; prio 1 oli että ratsastaja jää henkiin ja ilmalentojen määrä minimoidaan. Ratsastin "sisään" 13-vuotiaani, aluksi talutusratsastusta liinassa jne. Kiltit ja kärsivälliset tallikaverini auttoivat minut kyytiin ja roikkuivat liinassa kun Alex yritti poistua paikalta. Itse olen vuotta viisaampi ja vähän taitavampi, yritän olla askeleen edellä tätä ovelaa rautiasta. Nyt Alex on jo hyvässä kunnossa! Ratsastan koulua ja ajan maasta, Alexista tulee kiltimpi ja kiltimpi joka viikko kun saadaan tehdä töitä kunnolla. Tavoite on vaativa C ja vaativa B-koululuokat ensi kaudella. Vielä en ole päättänyt tuleeko Alexista puhtaasti kouluhevonen, kaksi hankosidevammaa ei välttämättä sovi estehevoselle. Mutta aika näyttää, nyt trimmataan koulua ja ensi vuonna tämä ex-esteratsukko näyttäytyy kouluaitojenkin sisällä!
En oikein keksinyt mistä tänään kirjoittelisin, niin ajattelin esitellä teille hevoseni Alexin! Siitä on ainakin tovi (jos joskus olen hänestä kirjoittanut?). Alex, oikealta nimeltään Alixan Z, on 13-vuotias ruuna. Hän on lähtöisin Belgian Zangersheidesta ja sieltä tullut Ruotsiin. Alex siirtyi omistukseeni kesällä 2011 eli reilu vuosi sitten. Se tuli myyntiin tallille jossa olin töissä; edellisen omistajansa kanssa se kilpailu vaativa B-koulua ja 120 cm esteitä (ja on aikaisemmin kilpaillut 130-140 cm tasolla). Alex oli melkein myyty Suomeen, minä toimin tässä kaupassa välittäjänä, kun se päivää ennen eläinlääkärintarkastusta sai oudon turvotuksen toiseen takajalkaan. Eläinlääkäri diagnosoi hankosidevamman. Kauppa Suomeen peruuntui ja Alexin omistaja ei lainkaan tiennyt mitä sen kanssa tekisi - he halusivat myydä sen ja nyt edessä oli lähes 6 kuukauden toipilasaika. Heille oli tärkeää että hevonen pääsee hyvään kotiin ja että se varmasti kuntoutuu, eivätkä siksi uskaltaneet myydä sitä hankosidevammaisena Suomeen asti... Niinhän siinä sitten kävi että minä sain tarjouksen; saisin ostaa Alexin täysin nimellistä summaa vastaan. Todellinen riskiostos; ennuste oli hyvä, joskin toipuminen veisi aikaa, mutta kyseessä oli hyvin koulutettu vaativan tason este-ja kouluhevonen.
Muutama puhelinsoitto Suomeen, ensin "mentorilleni" Salla Varentille jonka mielestä oli itsestäänselvää että Alex ostetaan :-) Salla onkin aina ollut riskinottaja... Sen jälkeen soitto isälle joka hetkeäkään epäröimättä oli valmis tukemaan taloudellisesti, että saisin sen "nimellisen summan" maksettua. Viikkoa myöhemmin Alex siirtyi omistukseemme ja aloitti laidunkauden Skånessa hankosidettään parannellen.
Syksyllä 2011 muutimme Strömsholmaan ja silloin alkoi pitkä kuntoutus. 2 kuukautta käyntiä ja ravia suoralla uralla. Silloin myös selvisi, että Alex ei todellakaan ollut mikään kiltti toipilas - käynti ja ravi oli tylsää, ja se heitti minut tantereeseen suunnilleen kerran viikossa; niin maneesissa, kentällä kuin maastossa. Mutta kaikesta oppii ja vuodenvaihteeseen mennessä Alex oli jo hyvässä kunnossa. Estetreenit aloitettiin alkuvuodesta; matalia esteitä ja vähän hyppyjä että jalka vahvistuisi pikkuhiljaa. Esteillä valmentauduin Daniel Svenssonille ja Jens Fredsricssonille (hänet muistatte Lontoon olympialaisista!), kouluratsastuksessa meitä auttoi Marianne Esseen-Söderberg. Kaikki sujui varsin hyvin, ilman turhia ilmalentoja, maaliskuuhun asti. Silloin Alex sai tarhakaveriltaan potkun ja alkoi ontua... Muutama viikko myöhemmin saatiin diagnoosi TAAS hankosidevammasta, tosin ei sama hankkari... Uskomatonta epäonnea!! Siinä oltiin sitten isojen päätösten edessä; yritetäänkö vielä kerran vai annetaanko olla. Tuoreessa muistissa oli, miten hankala toipilas Alex oli mutta samalla tuntui, että olisi väärin luovuttaa.
 |
| (C) MARIE RYMAN |
torstai 15. marraskuuta 2012
Äänessä Rolf Göran Bengtsson!
Viime viikolla lupasin, että Roffen Strömsholman vierailu ansaitsee oman sivun tässäkin blogissa. Roffe vietti Strömsholmassa yhden päivän; aamupäivällä klinikkaa seurasi n. 200 ratsastuksen opettajaa sekä valmentajaa. Illan klinikka oli loppuunmyyty jo aikaa sitten, klinikkaa seurasi reilut 1000 ihmistä. Illan aikana Roffe kiipesi yhden hevosen selkään ja näytti miten helppoa se voikaan olla, muuten hän seisoi maneesissa ja auttoi ratsukoita monella eri tasolla.
Kaiken pohja on perusratsastus, niin tässäkin asiassa. Että ratsastajaa istuu oikein ja käyttää apujaan oikein, oikeassa järjestyksessä. Alkuverryttelyn aikana on valmentajan tehtävä määritellä mielessään ratsukon heikkoudet ja vahvuudet. Yhden ratsukon Roffe lähetti heti verryttelyn jälkeen vaihtamaan hevoselle kuolaimen - liian vahvat/ohuet kuolaimet väärissä käsissä saavat aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Alkuverryttelyyn kuului paljon temponvaihteluita suoralla uralla - näiden perusasioiden täytyy toimia ilman suuria ponnisteluja, esteiden hyppäämisessä tärkeintä on, että perusratsastus esteiden välissä sujuu.
Päivän sana oli ehdottomasti ulko-ohja. Hevosen tulee olla ulko-ohjan tuella, sisäkäsi ja sisäohja ovat siellä ainostaan siitä syystä että niiden pitää olla siellä...:) Ratsukon tulee pyrkiä pois seinän viereltä eli ratsastaa hevosta vähän uran sisäpuolella, ulko-ohjan tuella. Sisäkäsi ei saa koskaan tulla harjan yli väärälle puolelle ja heti kun ratsastaja jää kiinni sisäohjaan tukkii hän hevosen tien eteenpäin. Jotta volteista tulisi pyöreitä, jotta hevonen ei kaatuisi sisään tai ulos, tulee sen olla ulko-ohjan tuella.
Jos hevosen kanssa tulee ongelma tai konflikti on 80% ratkaisusta tultava istunnasta ja pohkeesta. Jos hevosella on paljon luonnetta on erityisen tärkeää että ratsastaja vaikuttaa ennen kaikkea istunnalla.
Verryttelyhypyt tehtiin kolmikaarisella kiemurauralla kolmen ristikon yli. Tämä oli yksinkertainen kontrolli; onko tilanne hallinnassa, hevonen mukana, voiko ratsastaja kontrolloida tietä ja etäisyyttä. Taas oli paljon puhetta perusasioista; ratsastajan tulee istua keskellä satulaa, hevosen hypätä keskeltä estettä ja pehmeästi tulee vanhasta ulko-ohjasta uusi sisäohja kun suunta vaihtuu. Jos ratsastaja heittää ylävartalon hypyssä eteenpäin tulee hyppykaaresta suora, ei kaareva. Kaikki ristikot oli varustettu maapuomilla; Roffe käyttää 95% esteistä maapuomia välttääkseen että hevonen oppii hyppäämään huonolla tekniikalla.
Tärkeää on, että ratsastajalla on aina suunnitelma - päätä miten kaiken kuuluisi toimia, tee päätös ja reagoi ajoissa. Uskalla ratsastaa ja reagoida hevosen mukana!
Kaiken pohja on perusratsastus, niin tässäkin asiassa. Että ratsastajaa istuu oikein ja käyttää apujaan oikein, oikeassa järjestyksessä. Alkuverryttelyn aikana on valmentajan tehtävä määritellä mielessään ratsukon heikkoudet ja vahvuudet. Yhden ratsukon Roffe lähetti heti verryttelyn jälkeen vaihtamaan hevoselle kuolaimen - liian vahvat/ohuet kuolaimet väärissä käsissä saavat aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Alkuverryttelyyn kuului paljon temponvaihteluita suoralla uralla - näiden perusasioiden täytyy toimia ilman suuria ponnisteluja, esteiden hyppäämisessä tärkeintä on, että perusratsastus esteiden välissä sujuu.
Päivän sana oli ehdottomasti ulko-ohja. Hevosen tulee olla ulko-ohjan tuella, sisäkäsi ja sisäohja ovat siellä ainostaan siitä syystä että niiden pitää olla siellä...:) Ratsukon tulee pyrkiä pois seinän viereltä eli ratsastaa hevosta vähän uran sisäpuolella, ulko-ohjan tuella. Sisäkäsi ei saa koskaan tulla harjan yli väärälle puolelle ja heti kun ratsastaja jää kiinni sisäohjaan tukkii hän hevosen tien eteenpäin. Jotta volteista tulisi pyöreitä, jotta hevonen ei kaatuisi sisään tai ulos, tulee sen olla ulko-ohjan tuella.
Jos hevosen kanssa tulee ongelma tai konflikti on 80% ratkaisusta tultava istunnasta ja pohkeesta. Jos hevosella on paljon luonnetta on erityisen tärkeää että ratsastaja vaikuttaa ennen kaikkea istunnalla.
Verryttelyhypyt tehtiin kolmikaarisella kiemurauralla kolmen ristikon yli. Tämä oli yksinkertainen kontrolli; onko tilanne hallinnassa, hevonen mukana, voiko ratsastaja kontrolloida tietä ja etäisyyttä. Taas oli paljon puhetta perusasioista; ratsastajan tulee istua keskellä satulaa, hevosen hypätä keskeltä estettä ja pehmeästi tulee vanhasta ulko-ohjasta uusi sisäohja kun suunta vaihtuu. Jos ratsastaja heittää ylävartalon hypyssä eteenpäin tulee hyppykaaresta suora, ei kaareva. Kaikki ristikot oli varustettu maapuomilla; Roffe käyttää 95% esteistä maapuomia välttääkseen että hevonen oppii hyppäämään huonolla tekniikalla.
Tärkeää on, että ratsastajalla on aina suunnitelma - päätä miten kaiken kuuluisi toimia, tee päätös ja reagoi ajoissa. Uskalla ratsastaa ja reagoida hevosen mukana!
tiistai 6. marraskuuta 2012
Toinen harjoitteluviikko ja RGB !!!
Ensimmäinen harjoitteluviikko ohi ja toinen kohta puolessa välissä. "Att göra"-lista alkaa pikkuhiljaa lyhentyä:
Katin TEHTÄVÄÄ/ATT GÖRA -lista
-Maksa laskut (ja pankkitili kiittää...)
-Esteratsastuksen oma-arviointi, palautus 30.11.
-Kouluratsastuksen oma-arviointi
-Didaktiikan "kartläggning" (tehtävänä oli seurata yhden 2-vuoden hippologin ratsastusta ja arvioida heikkouksia sekä vahvuuksia)
-Katis hoppspecial - estekurssin mainos
-Yritystalouden tehtävä, palautus lauantaina!
-Asiakastyytyväisyyskysely - jakoon!
-Miljöhusesyn (aloitettu)
-Kandintyön aloitus (kirjat on sentään haettu, huokaus...)
Nyt on aika alkaa keskittyä jäjellä oleviin tehtäviin. Asiakastyytyväisyyskysely on saatava pian jakoon, jotta ehdin käydä tulokset läpi ennen joululomaa. Eilen meillä Stora Ekebyn ratsastuksenopettajilla oli estevalmennus, valmentajana Arnold Assarsson. Minusta on ihailtavaa, että ratsastuskouluyrittäjä haluaa panostaa opettajien pätevytee ja antaa mahdollisuuden kehittää niin ratsastuksentasoa kuin teoreettisia taitoja.
Huomenna on tärkeä päivä. Rolf-Göran Bengtsson, esteratsastuksen mm-voittaja ja Pekingin olympialaisten hopeamitalisti, pitää klinikan Strömsholmassa. Aamupäivällä on suljettu klinikka ratsastuksen opettajille ja valmentajille, illalla loppuunmyyty klinikka n. 900 ihmiselle. Itse aion istua katsomossa aamusta iltaan (ja myydä vähän kahvia ja pullaa siinä välissä, luokkani vastaa myynnistä kolmessa eri pisteessä) ja kuunnella kaiken, mitä Roffella on sanottavaa. Klinikka tulee ansaitsemaan ihan oman päivityksensä täällä blogissa!
Fortsättning följer...:)
Katin TEHTÄVÄÄ/ATT GÖRA -lista
-
-
-
-
-
-Yritystalouden tehtävä, palautus lauantaina!
-Asiakastyytyväisyyskysely - jakoon!
-Miljöhusesyn (aloitettu)
-Kandintyön aloitus (kirjat on sentään haettu, huokaus...)
Nyt on aika alkaa keskittyä jäjellä oleviin tehtäviin. Asiakastyytyväisyyskysely on saatava pian jakoon, jotta ehdin käydä tulokset läpi ennen joululomaa. Eilen meillä Stora Ekebyn ratsastuksenopettajilla oli estevalmennus, valmentajana Arnold Assarsson. Minusta on ihailtavaa, että ratsastuskouluyrittäjä haluaa panostaa opettajien pätevytee ja antaa mahdollisuuden kehittää niin ratsastuksentasoa kuin teoreettisia taitoja.
Huomenna on tärkeä päivä. Rolf-Göran Bengtsson, esteratsastuksen mm-voittaja ja Pekingin olympialaisten hopeamitalisti, pitää klinikan Strömsholmassa. Aamupäivällä on suljettu klinikka ratsastuksen opettajille ja valmentajille, illalla loppuunmyyty klinikka n. 900 ihmiselle. Itse aion istua katsomossa aamusta iltaan (ja myydä vähän kahvia ja pullaa siinä välissä, luokkani vastaa myynnistä kolmessa eri pisteessä) ja kuunnella kaiken, mitä Roffella on sanottavaa. Klinikka tulee ansaitsemaan ihan oman päivityksensä täällä blogissa!
Fortsättning följer...:)
torstai 1. marraskuuta 2012
VFU II
Maanantaina alkoi VFU II; VFU tulee sanoista Verksamhetsförlagd Utbildning eli työssäoppiminen. Teen 8 viikon mittaisen harjoitteluni Stora Ekebyn ratsastuskoululla. Harjoittelun tarkoituksena on saada käsitys hallinnollisista tehtävistä eli miten pyöritetään ratsastuskoulua, sekä kehittää omaa opettamistaan teknisemmälle tasolle.
Työssäoppiminen on 40 tuntia viikossa ja tunnit jakautuva seuraavasti:
- 10 tuntia: itsenäisiä opintoja kotona. Paljon erilaisia teoreettisia tehtäviä...
- 10 tuntia: KEHITTÄMISPROJEKTI. Saimme varsin vapaat kädet, tärkeää oli että ratsastuskoulu hyötyy projektistamme. Minä tulen tekemään asiakastyytyväisyyskyselyn.
- 10 tuntia: DIDAKTIIKAN PROJEKTI. Tässä projektissa työskentelemme yhden ratsastusryhmän kanssa heidän varsinaisen tuntinsa lisäksi ja jollain tavalla minun tulee pystyä kehittämään ryhmän ratsastusta näiden 8 viikon aikana. Tänään tapan ryhmäni ensimmäisen kerran ja silloin luvassa on itsearviointi.
- 20 tuntia: TALLI ja RATSASTUSTUNNIT ja HALLINNOLLISET TEHTÄVÄT. Tulen siis seuraamaan ja pitämään ratsastustunteja, ratsastamaan ratsikoulun hevosia ja istumaan konttorissa paperitöiden kanssa.
Edessä siis mielenkiintoiset 2 kuukautta. Fortsättning följer!
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
The International Group of Equestrian Qualifications ja hevosen kuntotesti!
Long time no talk! Toivottavasti blogillani on vielä lukijoita jäljellä toistuvien päivitystaukojen jälkeen. Koulu on todella vaatinut osansa viimeisten viikkojen aikana ja paljon onkin ehtinyt tapahtua...
Strömsholmassa järjestettiin yhteistyössä Ruotsin ratsastajainliiton kanssa konferenssi johon otti osaa The International Group of Equestrian Qualifications. Tämä organisaatio on työstänyt kansainväliset tasot joilla ratsastuksenopettjat tituleerataan; Level 1-3. Suomessa tasoja vastaa Level 1 = ratsastuksenohjaaja, 2 = ratsastuksenopettaja, 3 = master. Konferenssi kesti 3 päivää ja osanottajia oli mm. Suomesta (!), Saksasta, Englannista, Sveitsistä, Malesiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta... Luokkakaverini saivat toimia esimerkkeinä ja ratsastaa yleisön edessä näyttääkseen nämä eri tasot. Lisäksi brittiläinen ratsastuksenoppetaja esitteli konferenssille miten opetetaan ryhmää ratsastajia - monissa maissa ei ole sellaista ratsastuskoulukulttuuria että 8 ratsastajaa ratsastaa yhtä aikaa. Ulkomaiset osallistujat olivat ämistyneitä siitä että se edes om mahdollista :-)
Viime viikolla professori Lars Roepstorf auttoi luokkaamme tekemään ns. työkokeen ja tutkimaan hevosen kuntoa. Kuten jo aikaisemmin olemme todenneet on hevosen kunto varsin hankala käsite. Hevonen on lähtökohdiltaan fantastinen superurheilija; leposyke on 28-40 lyöntiä minuutissa ja maksimisyke 220-240. Hevosen elimistö kuljettaa n 160 ml happea/minuutti/100kg, mikä on n. kaksi kertaa ihmisen kapasiteetti. Hevonen kestää maitohappoa paljon paremmin kuin ihminen; meillä kipuraja on n. 10 mmol/1 litra verta kun hevonen kestää 50 mmol/1 litra.
Kun työn intensiteetti ylittää hapenkuljetuskyvyn alkavat anaerobiset, eli ilman happea toimivat lihassolut tehdä työtä. Silloin alkaa kertyä maitohappoa. Anaerobinen työ ei ole yhtä tehokasta kuin happea käyttävien lihassolujen toiminta. Hevosen kuntoa tulee treenata sellaisella tasolla, että maitohappoa ei juuri ja juuri ala kertyä, muuten vammojen riski kasvaa rajusti. Me teimme kokeen selvittääksemme missä tämä maitohapon raja oikein menee.
Käytössämme oli kolme 4-vuotiasta hevosta ratsastajineen. Hevoset oli varustettu pulssimittarilla ja radan päässä oli eläinlääkäri joka otti verikokeita joista näkee maitohappotason. Testi tehtiin 800 m pitkällä suoralla laukkaradalla ja meni seuraavasti:
- Alkuverryttely ravissa ja testilaukka tempolla 350 m/min
- Testi alkaa: 90 sekuntia tempolla 350 m/min, tämän jälkeen verikoe
- 90 sekunria 400 m/min, verikoe
- 90 sekuntia, 450m/min, verikoe
- ja niin edelleen, viimeinen tempo oli 600 m/min.
Jotta eläinlääkärin ei tarvinnut juosta hevosten mukana laukkasivat ratsukot 45 s toivotussa tempossa (meitä oli avustajia maassa kertomassa pitääkö mennä hiljempaa vai kovempaa), kääntyivät, ja laukkasivat 45 s takaisinpäin.
Me halusimme siis tietää missä tempossa maitohapon määrä alkaa kasvaa - ja näin löytää sen kipurajan. Maitohappokäyrä on sellainen, että se pysyy tasaisella tasolla kunnes yht'äkkiä se nousee rajusti eteenpäin. Tulokset (maitohapon taso ja pulssi) vaihtelivat näiden kolmen hevosen kesken; nelivuotias joka oli parhaimmassa kunnossa laukkasi 550m/min-tempossa pulssin ollessa 157 ja vasta sen jälkeen maitohappo lähti rajuun nousuun.
Strömsholmassa järjestettiin yhteistyössä Ruotsin ratsastajainliiton kanssa konferenssi johon otti osaa The International Group of Equestrian Qualifications. Tämä organisaatio on työstänyt kansainväliset tasot joilla ratsastuksenopettjat tituleerataan; Level 1-3. Suomessa tasoja vastaa Level 1 = ratsastuksenohjaaja, 2 = ratsastuksenopettaja, 3 = master. Konferenssi kesti 3 päivää ja osanottajia oli mm. Suomesta (!), Saksasta, Englannista, Sveitsistä, Malesiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta... Luokkakaverini saivat toimia esimerkkeinä ja ratsastaa yleisön edessä näyttääkseen nämä eri tasot. Lisäksi brittiläinen ratsastuksenoppetaja esitteli konferenssille miten opetetaan ryhmää ratsastajia - monissa maissa ei ole sellaista ratsastuskoulukulttuuria että 8 ratsastajaa ratsastaa yhtä aikaa. Ulkomaiset osallistujat olivat ämistyneitä siitä että se edes om mahdollista :-)
 |
| (C) Camilla Blomberg |
Viime viikolla professori Lars Roepstorf auttoi luokkaamme tekemään ns. työkokeen ja tutkimaan hevosen kuntoa. Kuten jo aikaisemmin olemme todenneet on hevosen kunto varsin hankala käsite. Hevonen on lähtökohdiltaan fantastinen superurheilija; leposyke on 28-40 lyöntiä minuutissa ja maksimisyke 220-240. Hevosen elimistö kuljettaa n 160 ml happea/minuutti/100kg, mikä on n. kaksi kertaa ihmisen kapasiteetti. Hevonen kestää maitohappoa paljon paremmin kuin ihminen; meillä kipuraja on n. 10 mmol/1 litra verta kun hevonen kestää 50 mmol/1 litra.
Kun työn intensiteetti ylittää hapenkuljetuskyvyn alkavat anaerobiset, eli ilman happea toimivat lihassolut tehdä työtä. Silloin alkaa kertyä maitohappoa. Anaerobinen työ ei ole yhtä tehokasta kuin happea käyttävien lihassolujen toiminta. Hevosen kuntoa tulee treenata sellaisella tasolla, että maitohappoa ei juuri ja juuri ala kertyä, muuten vammojen riski kasvaa rajusti. Me teimme kokeen selvittääksemme missä tämä maitohapon raja oikein menee.
Käytössämme oli kolme 4-vuotiasta hevosta ratsastajineen. Hevoset oli varustettu pulssimittarilla ja radan päässä oli eläinlääkäri joka otti verikokeita joista näkee maitohappotason. Testi tehtiin 800 m pitkällä suoralla laukkaradalla ja meni seuraavasti:
- Alkuverryttely ravissa ja testilaukka tempolla 350 m/min
- Testi alkaa: 90 sekuntia tempolla 350 m/min, tämän jälkeen verikoe
- 90 sekunria 400 m/min, verikoe
- 90 sekuntia, 450m/min, verikoe
- ja niin edelleen, viimeinen tempo oli 600 m/min.
Jotta eläinlääkärin ei tarvinnut juosta hevosten mukana laukkasivat ratsukot 45 s toivotussa tempossa (meitä oli avustajia maassa kertomassa pitääkö mennä hiljempaa vai kovempaa), kääntyivät, ja laukkasivat 45 s takaisinpäin.
Me halusimme siis tietää missä tempossa maitohapon määrä alkaa kasvaa - ja näin löytää sen kipurajan. Maitohappokäyrä on sellainen, että se pysyy tasaisella tasolla kunnes yht'äkkiä se nousee rajusti eteenpäin. Tulokset (maitohapon taso ja pulssi) vaihtelivat näiden kolmen hevosen kesken; nelivuotias joka oli parhaimmassa kunnossa laukkasi 550m/min-tempossa pulssin ollessa 157 ja vasta sen jälkeen maitohappo lähti rajuun nousuun.
 |
| Hevosen pulssimittari (C) Marie Ryman |
 |
| Verikoe maitohappomäärän selvittämiseksi (C) Marie Ryman |
 |
| Testiratsastaja varustettu kellolla jossa näkyy temo sekä hevosen pulssi, käsivarren ympärillä GPS-lähetin (C) Marie Ryman |
torstai 11. lokakuuta 2012
Hengissä...!
Hengissä ollaan vaikka mitään ei kuulu :-) Viime viikon vietin Flyingessä, siellä kilpailtiin vuoden Breeders Trophy ja nuorten hevosten championaatit. Viikon loman seurauksena on kouluhommia säädyttömän paljon rästissä, nyt yritän saada muut kiinni ja kiirettä pitää !! 2,5 viikkoa jäljellä, sitten jätän koulun ja aloitan 10-viikon harjoitteluni ratsastuskoululla...
Kiinnostavia kirjoituksia tulossa heti kun aikaa löytyy! To be continued...:)
Kiinnostavia kirjoituksia tulossa heti kun aikaa löytyy! To be continued...:)
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Liiketoimintasuunnitelma - affärsplan
Yritystalouden kurssiimme kuuluu laajemman liiketoimintasuunnitelman (affärsplan) tekeminen. Tarkoituksena on harjoitella kyseisen suunnitelman kirjoittamista ja tutustua kaikkiin sen osiin. Muuten meille on annettu vapaat kädet; tehdä realistinen suunnitelma, suunnitella yritys jonka on ajatellut perustaa koulun jälkeen, tai käyttää mielikuvitusta...
Minä ja Camilla valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Opiskelun ei tarvitse olla tylsää! Ratsastuskoulumme nimi on Riddare Rosenstiernas Kungliga Ridskola (Ritari Ruusunnupun Kuninkaallinen Ratsastuskoulu). Camilla on toimitusjohtaja, ratsastuksenopettaja ja ratsuttaja. Minä vastaan taloudesta ja markkinoinnista opettamisen ja ratsuttamisen ohella. Ratsastuskoulumme sijaitsee Tukholmassa ja on suunnattu korkeatuloisille tukholmalaisille. Kokoluokka on n. 320 ratsastajaa viikossa mikä tarkoittaa 21 vaativan tason hevosta, jotka me olemme kilpailleet esteissä 130-tasolle hevosten ollessa 6-vuotiaita. Lisäksi täytynee mainita minun työskennellen 6 vuotta Saksassa ratsuttajana Paulina Schockemölan luona...
Realistista? Tuskin. Mutta kyllä me liiketoimintasuunnitelman osaamme kirjoittaa!
Minä ja Camilla valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Opiskelun ei tarvitse olla tylsää! Ratsastuskoulumme nimi on Riddare Rosenstiernas Kungliga Ridskola (Ritari Ruusunnupun Kuninkaallinen Ratsastuskoulu). Camilla on toimitusjohtaja, ratsastuksenopettaja ja ratsuttaja. Minä vastaan taloudesta ja markkinoinnista opettamisen ja ratsuttamisen ohella. Ratsastuskoulumme sijaitsee Tukholmassa ja on suunnattu korkeatuloisille tukholmalaisille. Kokoluokka on n. 320 ratsastajaa viikossa mikä tarkoittaa 21 vaativan tason hevosta, jotka me olemme kilpailleet esteissä 130-tasolle hevosten ollessa 6-vuotiaita. Lisäksi täytynee mainita minun työskennellen 6 vuotta Saksassa ratsuttajana Paulina Schockemölan luona...
Realistista? Tuskin. Mutta kyllä me liiketoimintasuunnitelman osaamme kirjoittaa!
maanantai 24. syyskuuta 2012
SRL II - Ratsastuksenopettajan ammattitutkinto
Kun me hippologit valmistumme ensi keväänä tulee paperissa lukemaan Hippologi/Hippologian kandidaatti. Tämän lisäksi meillä on mahdollisuuus suorittaa ratsastuksen opettamisen ammattitutkinto. 90 % luokaltamme päätti osallistua kokeeseen.
Ruotsissa käytetään kansainvälisiä tasoja, käytännössä samoja kuin Suomessa. SRL tarkoittaa Svensk Ridlärare. SRL I = ratsastuksen ohjaaja, SRL II = ratsastuksen opettaja, SRL III = master. Kokeen järjestää Ruotsin Ratsastajainliitto. Me saamme tehdä lyhennetyn kokeen, saamme siis hyväksilukuja koulutuksemme puolesta. Torstaina ja perjantaina meitä testattiin todenteolla, 6:n erilaisen kokeen merkeissä. Koetta arvosteli 5 ulkopuolista "tuomaria" eri puolilta Ruotsia.
1. Ratsastuksen opettaminen. 30 minuutin ratsastustunti maneesissa, 5 oppilasta. Minulle arvottiin estetunti, aiheena jumppa ravilähestymisellä.
2. Teorian opettaminen. 25 minuutin teoriatunti salissa. Minulle arvottiin aiheeksi avotaivutus.
3. Kouluratsastus. Ratsastus tasolla helppo A-vaativa C, erilaisia kouluratsastusliikkeitä ja lisäksi lyhyehkö hevosten vaihto.
4. Esteratsastus. Hevoset arvottiin, rata korkeudella 110 cm ja yksittäinen 120 cm este.
5. Ryhmähaastattelu. Erilaisia kysymyksiä liittyen ratsastuskouluun ja ratsastuksen teoriaan.
6. Tentti. Kysymyksiä ratsastuskoulusta yrityksenä.
Tulokset saadaan tämän viikon aikana. Uskomattoman raskaat 2 päivää, kun koko ajan yrittää parhaansa, on hermostunut ja haluaa onnistua. Perjantai-iltana oli kyllä hiljaista porukkaa... Nyt jännitetään tuloksia!!!
Ruotsissa käytetään kansainvälisiä tasoja, käytännössä samoja kuin Suomessa. SRL tarkoittaa Svensk Ridlärare. SRL I = ratsastuksen ohjaaja, SRL II = ratsastuksen opettaja, SRL III = master. Kokeen järjestää Ruotsin Ratsastajainliitto. Me saamme tehdä lyhennetyn kokeen, saamme siis hyväksilukuja koulutuksemme puolesta. Torstaina ja perjantaina meitä testattiin todenteolla, 6:n erilaisen kokeen merkeissä. Koetta arvosteli 5 ulkopuolista "tuomaria" eri puolilta Ruotsia.
1. Ratsastuksen opettaminen. 30 minuutin ratsastustunti maneesissa, 5 oppilasta. Minulle arvottiin estetunti, aiheena jumppa ravilähestymisellä.
2. Teorian opettaminen. 25 minuutin teoriatunti salissa. Minulle arvottiin aiheeksi avotaivutus.
3. Kouluratsastus. Ratsastus tasolla helppo A-vaativa C, erilaisia kouluratsastusliikkeitä ja lisäksi lyhyehkö hevosten vaihto.
4. Esteratsastus. Hevoset arvottiin, rata korkeudella 110 cm ja yksittäinen 120 cm este.
5. Ryhmähaastattelu. Erilaisia kysymyksiä liittyen ratsastuskouluun ja ratsastuksen teoriaan.
6. Tentti. Kysymyksiä ratsastuskoulusta yrityksenä.
Tulokset saadaan tämän viikon aikana. Uskomattoman raskaat 2 päivää, kun koko ajan yrittää parhaansa, on hermostunut ja haluaa onnistua. Perjantai-iltana oli kyllä hiljaista porukkaa... Nyt jännitetään tuloksia!!!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Ridlärarclinic - ratsiopeklinikka
Kaikki tarvitsevat ratsastavia esikuvia. Ratsastuksenopettaja on monelle esikuva ja minusta on tärkeää, että oppilaat näkevät ratsastuksenopettajan ratsastavan. Kaikki ratsiopet eivät ratsasta - tästä on yksi hippologi tehnyt päättötyönsä ja kyselyyn vastanneista 75 % ratsasti säännöllisesti.
Meillä täällä Stora Ekebyn ratsastuskoululla lähdettiin tästä ajatuksesta, että oppilaat näkevät meidän ratsastavat ihan liian harvoin. Siitä se ajatus sitten lähti - lauantaina oli maailman ensi-ilta: Ratsastuksenopettajaklinikka! Meistä 6:sta ratsastuksenopettajasta 5 ratsasti (kuudes on satuttanut jalkansa...). Klinikka kesti n. 2 tuntia ja pääsylippu katsomoon maksoi 100 SEK (n. 10 euroa). Katsomoon kerääntyi n. 130 uteliasta hevosihmistä ikäväliltä 6-70. Me kaikki 5 ratsastimme 2:lla eri ratsastuskouluhevosella. Strömsholman kouluratsastuksen pääopettaja ja nuorten maajoukkuevalmentaja Marianne Esseen-Söderberg johti klinikkaa ja hoiti puhumisen. Me näytimme hevosia huomioonottaen iän, rakenteen ja koulutustason. Lähdettii käynnistä ja kevyestä ravista, lopetettiin laukanvaihtoihin ja sulkutaivutuksiin.
Erittäin onnistunu konsepti !! Hyvää mainosta ratsikoululle ja hevosille, oppilaat näkivät meidät ratsailla, saivat vastauksia kysymyksiinsä - ja meillä oli hauskaa!
Meillä täällä Stora Ekebyn ratsastuskoululla lähdettiin tästä ajatuksesta, että oppilaat näkevät meidän ratsastavat ihan liian harvoin. Siitä se ajatus sitten lähti - lauantaina oli maailman ensi-ilta: Ratsastuksenopettajaklinikka! Meistä 6:sta ratsastuksenopettajasta 5 ratsasti (kuudes on satuttanut jalkansa...). Klinikka kesti n. 2 tuntia ja pääsylippu katsomoon maksoi 100 SEK (n. 10 euroa). Katsomoon kerääntyi n. 130 uteliasta hevosihmistä ikäväliltä 6-70. Me kaikki 5 ratsastimme 2:lla eri ratsastuskouluhevosella. Strömsholman kouluratsastuksen pääopettaja ja nuorten maajoukkuevalmentaja Marianne Esseen-Söderberg johti klinikkaa ja hoiti puhumisen. Me näytimme hevosia huomioonottaen iän, rakenteen ja koulutustason. Lähdettii käynnistä ja kevyestä ravista, lopetettiin laukanvaihtoihin ja sulkutaivutuksiin.
Erittäin onnistunu konsepti !! Hyvää mainosta ratsikoululle ja hevosille, oppilaat näkivät meidät ratsailla, saivat vastauksia kysymyksiinsä - ja meillä oli hauskaa!
 |
| 12 minuutissa: letitettiin, pintelöitiin, satuloitiin ja oltiin valmiina maneesissa! |
 |
| Viisi kuudesta opettajasta. Minä ja Arena oikealla. |
 |
| Neljä kuudesta. Vasemmalta: Michan & Dolores, Erica & Efendi, Kati & Rosa, Elin & Clarissa. |
torstai 13. syyskuuta 2012
Ongelmanratkaisua
Melkein taas viikko vierähtänyt. Varsin tavallinen viikko, ei ole tapahtunut lainkaan mitään sen ihmeempää...
Olemme aloitteeneet uudenlaiset oppitunnit jotka kulkevat nimellä ongelmanratkaisu. Ensimmäinen oli maanantaina. Kolme meistä hippologeista ratsasti, muut olivat maassa. Meidät jaettiin ryhmiin, jokainen ratsukko sai siis oman ryhmänsä. Ryhmän tehtävä oli auttaa ratsukkoa verryttelemään, listata vahvuudet ja heikkoudet. Tämän jälkeen sai käyttää kaveletteja ja puomeja ja työskennellä ratsukon kanssa. Minun ryhmäni ratsukon ongelmaksi muodostui tempo; Lina halusi koko ajan ratsastaa vähän alitempossa ja sitä seurasi uudet ongelmat. Yritettiin löytää kontrolli vaikka lisättiin tempoa.
Keskiviikkona tunti oli varsin saman tyyppinen, tällä kertaa olimme yhdessä SRL 2 eli ratsastuksenopettajaopiskelijoiden kanssa. Autoimme ratsukkoa verryttelemään - tällä kertaa meidän ratsukkomme sai tehdä siirtymisiä ja muutella tempoa, hevonen kun oli todella hidas jalalle. Huomasin olevani todella paljon äänessä, muut rymässäni kun olivat aika hiljaisia... Tämän jälkeen ratsukot ylittivät puomeja ja hyppäsivät rataa esteratsastuksen pääopettajan Daniel Svenssonin johdolla. Me seurasimme, analysoimme ja jaoimme mielipiteitämme.
Mielenkiintoista ja todella hyvä harjoitusmuoto !! Nyt meidän on tarkoitus oppia auttamaan ratsukoita jotka hyppäävät 120 cm:n tasolla ja ratsastavat koulu helppo A-vaativa B -tasolla. Ei ihan helppo nakki mutta prosessi on käynnissä !
Olemme aloitteeneet uudenlaiset oppitunnit jotka kulkevat nimellä ongelmanratkaisu. Ensimmäinen oli maanantaina. Kolme meistä hippologeista ratsasti, muut olivat maassa. Meidät jaettiin ryhmiin, jokainen ratsukko sai siis oman ryhmänsä. Ryhmän tehtävä oli auttaa ratsukkoa verryttelemään, listata vahvuudet ja heikkoudet. Tämän jälkeen sai käyttää kaveletteja ja puomeja ja työskennellä ratsukon kanssa. Minun ryhmäni ratsukon ongelmaksi muodostui tempo; Lina halusi koko ajan ratsastaa vähän alitempossa ja sitä seurasi uudet ongelmat. Yritettiin löytää kontrolli vaikka lisättiin tempoa.
Keskiviikkona tunti oli varsin saman tyyppinen, tällä kertaa olimme yhdessä SRL 2 eli ratsastuksenopettajaopiskelijoiden kanssa. Autoimme ratsukkoa verryttelemään - tällä kertaa meidän ratsukkomme sai tehdä siirtymisiä ja muutella tempoa, hevonen kun oli todella hidas jalalle. Huomasin olevani todella paljon äänessä, muut rymässäni kun olivat aika hiljaisia... Tämän jälkeen ratsukot ylittivät puomeja ja hyppäsivät rataa esteratsastuksen pääopettajan Daniel Svenssonin johdolla. Me seurasimme, analysoimme ja jaoimme mielipiteitämme.
Mielenkiintoista ja todella hyvä harjoitusmuoto !! Nyt meidän on tarkoitus oppia auttamaan ratsukoita jotka hyppäävät 120 cm:n tasolla ja ratsastavat koulu helppo A-vaativa B -tasolla. Ei ihan helppo nakki mutta prosessi on käynnissä !
lauantai 8. syyskuuta 2012
Osasto seis!
Ystäväni Iida esitti kysymyksen koskien ratsastustunteja: "Ratsastetaanko teillä osastossa? Miksi/miksi ei?". Hyvä kysymys, ajattelin vastata näin julkisesti.
Osastossa ratsastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ratsastetaan jonossa ja joikaisen ratsukon välissä on n. 3 m. Ei siis olla jakauduttu tasaisesti koko kentälle vaan sananmukaisesti pysytään osastossa. Sekä Suomessa että Ruotsissa järjestetään ryhmäratsastuskilpailuja - näissä kilpailussa ratsastetaan osastossa ja suoritetaan eri kouluradan teitä.
Yleistäen voin sanoa, että meillä ei ratsasteta osastossa. Poikkeuksena tietyt alkeistunnit ja tämä on hyvin opettajakohtaista. Minun tunneillani ei ratsasteta osastossa muuten kuin hetkittäin. Osastossa ratsastamisen hyvä puoli on se, että saadaan järjestystä maneesiin. Kun kärkeen valitsee sen luotattavimman ponin saadaan ne laiskemmatkin ponit liikkeelle ja tunti sujuu huomattavasti joutuisammin. Lisäksi kärkeen voi valita sen ratsastajan joka vähän osaa ratsastusradan teitä ja näin ne kokemattomatkin oppivat, kun vain seuraavat perässä. Lisäksi lapset oppivat pitämään huolta välimatkoista.
Huono puoli on tietysti se, että ei voi olla varma oppivatko muut kuin osaston kärkiratsastaja. Tavoite on, että aloittelijat saisivat ponin kuin ponin liikkeelle, että jokainen osaa itse kääntää ja pysäyttää. Ratsastajalle tulee selkeästi enemmän haastetta kun ei olla osastossa ja se taas edistää oppimista. Korostan vielä, että olen henkilökohtaisesti tätä mieltä. Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin opettajia. Aikuiset ja kokeneet ratsastajat eivät ratsasta osastossa kuin maastossa. Meillä siihen ei ole tarvetta.
Toivottavasti vastaus oli riittävä :-)
Osastossa ratsastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ratsastetaan jonossa ja joikaisen ratsukon välissä on n. 3 m. Ei siis olla jakauduttu tasaisesti koko kentälle vaan sananmukaisesti pysytään osastossa. Sekä Suomessa että Ruotsissa järjestetään ryhmäratsastuskilpailuja - näissä kilpailussa ratsastetaan osastossa ja suoritetaan eri kouluradan teitä.
Yleistäen voin sanoa, että meillä ei ratsasteta osastossa. Poikkeuksena tietyt alkeistunnit ja tämä on hyvin opettajakohtaista. Minun tunneillani ei ratsasteta osastossa muuten kuin hetkittäin. Osastossa ratsastamisen hyvä puoli on se, että saadaan järjestystä maneesiin. Kun kärkeen valitsee sen luotattavimman ponin saadaan ne laiskemmatkin ponit liikkeelle ja tunti sujuu huomattavasti joutuisammin. Lisäksi kärkeen voi valita sen ratsastajan joka vähän osaa ratsastusradan teitä ja näin ne kokemattomatkin oppivat, kun vain seuraavat perässä. Lisäksi lapset oppivat pitämään huolta välimatkoista.
Huono puoli on tietysti se, että ei voi olla varma oppivatko muut kuin osaston kärkiratsastaja. Tavoite on, että aloittelijat saisivat ponin kuin ponin liikkeelle, että jokainen osaa itse kääntää ja pysäyttää. Ratsastajalle tulee selkeästi enemmän haastetta kun ei olla osastossa ja se taas edistää oppimista. Korostan vielä, että olen henkilökohtaisesti tätä mieltä. Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin opettajia. Aikuiset ja kokeneet ratsastajat eivät ratsasta osastossa kuin maastossa. Meillä siihen ei ole tarvetta.
Toivottavasti vastaus oli riittävä :-)
Yritystaloutta ja kandi
Eilen vietin perjantai-iltaa yksin kotona. Viime kerrasta on aikaa! Kämppikseni lähti viikonlopuksi kisareissulle ja suurin osa luokkakavereistani viikonlopuksi koteihinsa eri puolelle Ruotsia. Tein pizzaa, söin jäätelöä ja lueskelin koulukirjoja. Kai sitä perjantaita voi huonomminkin viettää!
Nyt olen valmis lauantain aamutallista, siivonnut hevoseni karsinan ja istahdin tähän tietokoneelle yritystalouden kirjat toisella puolellani. Tämän jakson aikana luemme kurssin Företagsekonomi för Hästverksamhet II (FEK II) eli yritystaloutta hevosalan yrityksille. Kurssin tavoite on antaa teoreettiset valmiudet perustaa ja pyörittää hevosalan yritystä. Täydennämme viime vuonna oppimiamme asioita,lisäksi syvennytään mm. verotukseen, oman yrityksen perustamiseen, juridiikkaan, organisaatioteorioihin sekä yrityksen ja tuotteiden kehittymisvaiheisiin. Luentoja on 3 viikossa, jokainen n. 3 tuntia.
Yritystalous on mielenkiintoista ja niin kauan kun saan pyöritellä numeroita on se minulle kohtuullisen helppoa. Minä ja luokkakaverini Camilla päätimme, että kandidaatintyömme tulee olemaan liiketaloudesta sekä liittymään ratsastuskoulutoimintaan. Nyt sitten pallotellaan ideoita ja yritetään päättää mistä oikeasti haluaisimme kirjoittaa. Ensimmäinen ajatus oli verrata organisaatiota pienellä vs. isolla ratsastuskoululla. Tämä kuitenkin hylättiin, mitä iloa tuloksesta oikeastaa olisi? Voidaan jo olettaa, että isolla ratsastuskoululla tarvitaan enemmän organisointia. Seuraavaksi ajattelimme tutkia organisaatioita isoilla ratsastuskouluilla ja katsoa onko se yhteydessä tuottavuuteen, toisin sanoen: mitä parempi organisaatio, sitä enemmän voittoa. Mutta tämäkin idea meni poikki ja pinoon - täysin mahdotonta sulkea muut ulkoiset tekijät pois, voitto ja vuoden tulos riippuvat niin monista tekijöistä. Tällä hetkellä pohdinnassa on organisaatiomallia ja sen yhteys toimistyötunteihin. Jokainen tunti toimistossa maksaa - mitä vähemmän toimistotunteja, sitä taloudellisempaa. Onko hyvä/iso organisaatio yhteydessä toimistyön määrään?
Nyt seuranani on kirjat Organisaatiokäyttäytymisen perusteet, Organisation och ledarskap sekä Företagsekonomi - från begrepp till beslut. Katsotaan mihin päädytään. Hyviä ideoita vastaanotetaan!
Nyt olen valmis lauantain aamutallista, siivonnut hevoseni karsinan ja istahdin tähän tietokoneelle yritystalouden kirjat toisella puolellani. Tämän jakson aikana luemme kurssin Företagsekonomi för Hästverksamhet II (FEK II) eli yritystaloutta hevosalan yrityksille. Kurssin tavoite on antaa teoreettiset valmiudet perustaa ja pyörittää hevosalan yritystä. Täydennämme viime vuonna oppimiamme asioita,lisäksi syvennytään mm. verotukseen, oman yrityksen perustamiseen, juridiikkaan, organisaatioteorioihin sekä yrityksen ja tuotteiden kehittymisvaiheisiin. Luentoja on 3 viikossa, jokainen n. 3 tuntia.
Yritystalous on mielenkiintoista ja niin kauan kun saan pyöritellä numeroita on se minulle kohtuullisen helppoa. Minä ja luokkakaverini Camilla päätimme, että kandidaatintyömme tulee olemaan liiketaloudesta sekä liittymään ratsastuskoulutoimintaan. Nyt sitten pallotellaan ideoita ja yritetään päättää mistä oikeasti haluaisimme kirjoittaa. Ensimmäinen ajatus oli verrata organisaatiota pienellä vs. isolla ratsastuskoululla. Tämä kuitenkin hylättiin, mitä iloa tuloksesta oikeastaa olisi? Voidaan jo olettaa, että isolla ratsastuskoululla tarvitaan enemmän organisointia. Seuraavaksi ajattelimme tutkia organisaatioita isoilla ratsastuskouluilla ja katsoa onko se yhteydessä tuottavuuteen, toisin sanoen: mitä parempi organisaatio, sitä enemmän voittoa. Mutta tämäkin idea meni poikki ja pinoon - täysin mahdotonta sulkea muut ulkoiset tekijät pois, voitto ja vuoden tulos riippuvat niin monista tekijöistä. Tällä hetkellä pohdinnassa on organisaatiomallia ja sen yhteys toimistyötunteihin. Jokainen tunti toimistossa maksaa - mitä vähemmän toimistotunteja, sitä taloudellisempaa. Onko hyvä/iso organisaatio yhteydessä toimistyön määrään?
Nyt seuranani on kirjat Organisaatiokäyttäytymisen perusteet, Organisation och ledarskap sekä Företagsekonomi - från begrepp till beslut. Katsotaan mihin päädytään. Hyviä ideoita vastaanotetaan!
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Ratsiopekokous
Maanantaina me Stora Ekebyn ratsastuksenopettajat istuimme alas kahdeksi tunniksi tavoitteena löytää yhteinen punainen lanka kaikelle opetukselle. Meitä on täällä 6 ratsastuksenopettajaa, siksi on äärimmäisen tärkeää että pohja ja perusperiaatteet ovat kaikilla samat.
Alussa on tärkeää erottaa hevoskoulutus ja ratsastajan koulutus. Olimme yksimielisiä siitä, että täällä opetetaan ratsastajaa ja ehtona sille on että hevoset ovat jo koulutettuja. Meidän ratsastajamme eivät ole sillä tasolla, että voisivat viedä hevosia eteenpäin - sekä opettajalle että oppilaalle pitää olla selvää, että kyseessä on ratsastajan kehittyminen. Alussa minun tehtäväni on olla ratsastuksenopettaja, silloin autan ja neuvon kaikessa, lähes ratsastan oppilaan puolesta vaikka seisonkin kentän laidalla. Treenaaja/valmentaja minusta tulee ratsastajan kehittyessä, silloin pitää uskaltaa ottaa askel taaksepäin ja antaa ratsastajalle enemmän vastuuta omasta kehittymisestään. Viimeinen roolini on couch, koutsi. Silloin voi seistä olympialaisissa verryttelyn reunalla ja antaa yhden viisaan mielipiteen :-)
Ratsastustunneilla suosimme yksimielisisestä analysoivaa opetustekniikkaa, esitämme siis kysymyksiä "millainen tuo takaosakäännös sinun mielestäsi oli?". Tavoittena on että ratsastaja itse oppii ymmärtämään ja analysoimaan. Muutenkin suositaan kysymysten esittämistä. Kertaus on opintojen äiti, taito = informaatio x sen työstäminen. Ratsastajalle pitää antaa aikaa treenata ja kokeilla uusia asioita, jopa itsenäisesti, esim. tunnin lopussa.
Lisäksi olemme nyt luoneet koulutusportaikon (utbildningsskala) ratsastajalle. Tämä saksasta lähtöisin oleva utbildningsskala lötyy hevoselle, mutta ratsastajalle ei ole omaa. Näin me ajattelimme.
1. Tasapaino (rentous, voi treenata esim. leikkimällä ja jumppaamalla hevosen selässä)
2. Perusavut (eteenpäin, taakse, kääntävät. Lisäksi väistättävät ja taivuttavat avut. Tärkeää oppia antamaan yksi apu kerrallaan)
3.Kehonhallinta (tietoisuus omasta vinoudesta jne.)
Näiden perusvaiheiden jälkeen tulee:
4. Vaikuttaminen (yhdistäää eri avut, avut oikeassa järjestyksessä: istunta, pohje, ohje)
5. Apujen koordinointi (ajoitus, tekniikka, fiilis)
Lisäksi pohdimme jokainen, että mitä arvoja minulla ratsastuksenopettajana on. Mitä minä pidän tärkeänä ja miten haluaisin, että oppilaani kuvaavat minua kolmella sanalla? Ajattelin suurinpiirtein näin:
1. Hevosen hyvinvointi - tämä on aina numero yksi. Aloittelijan tulee oppia, että hevosta ei turhaan vedetä suusta koska se sattuu, aikuisten tulee ymmärtää että hevosen kanssa ei tapella ja hevosta tulee aina arvostaa. Hevonen ei tee koskaan väärin.
2. Tekemisen ilo. Tämän on oltava hauskaa ja tästä täytyy tykätä! Negatiivinen ratsiope tekee oppilaista negatiivisia ja negatiivinen ratsastaja tekee hevosestakin negatiivisen.
3. Istunta on kaiken ratsastuksen alku.
Miten minä sitten haluaisin oppilaideni kuvailevan minua...?
- Innostunut/kiinnostunut
- Taitava/osaava
- Luotettava
Alussa on tärkeää erottaa hevoskoulutus ja ratsastajan koulutus. Olimme yksimielisiä siitä, että täällä opetetaan ratsastajaa ja ehtona sille on että hevoset ovat jo koulutettuja. Meidän ratsastajamme eivät ole sillä tasolla, että voisivat viedä hevosia eteenpäin - sekä opettajalle että oppilaalle pitää olla selvää, että kyseessä on ratsastajan kehittyminen. Alussa minun tehtäväni on olla ratsastuksenopettaja, silloin autan ja neuvon kaikessa, lähes ratsastan oppilaan puolesta vaikka seisonkin kentän laidalla. Treenaaja/valmentaja minusta tulee ratsastajan kehittyessä, silloin pitää uskaltaa ottaa askel taaksepäin ja antaa ratsastajalle enemmän vastuuta omasta kehittymisestään. Viimeinen roolini on couch, koutsi. Silloin voi seistä olympialaisissa verryttelyn reunalla ja antaa yhden viisaan mielipiteen :-)
Ratsastustunneilla suosimme yksimielisisestä analysoivaa opetustekniikkaa, esitämme siis kysymyksiä "millainen tuo takaosakäännös sinun mielestäsi oli?". Tavoittena on että ratsastaja itse oppii ymmärtämään ja analysoimaan. Muutenkin suositaan kysymysten esittämistä. Kertaus on opintojen äiti, taito = informaatio x sen työstäminen. Ratsastajalle pitää antaa aikaa treenata ja kokeilla uusia asioita, jopa itsenäisesti, esim. tunnin lopussa.
Lisäksi olemme nyt luoneet koulutusportaikon (utbildningsskala) ratsastajalle. Tämä saksasta lähtöisin oleva utbildningsskala lötyy hevoselle, mutta ratsastajalle ei ole omaa. Näin me ajattelimme.
1. Tasapaino (rentous, voi treenata esim. leikkimällä ja jumppaamalla hevosen selässä)
2. Perusavut (eteenpäin, taakse, kääntävät. Lisäksi väistättävät ja taivuttavat avut. Tärkeää oppia antamaan yksi apu kerrallaan)
3.Kehonhallinta (tietoisuus omasta vinoudesta jne.)
Näiden perusvaiheiden jälkeen tulee:
4. Vaikuttaminen (yhdistäää eri avut, avut oikeassa järjestyksessä: istunta, pohje, ohje)
5. Apujen koordinointi (ajoitus, tekniikka, fiilis)
Lisäksi pohdimme jokainen, että mitä arvoja minulla ratsastuksenopettajana on. Mitä minä pidän tärkeänä ja miten haluaisin, että oppilaani kuvaavat minua kolmella sanalla? Ajattelin suurinpiirtein näin:
1. Hevosen hyvinvointi - tämä on aina numero yksi. Aloittelijan tulee oppia, että hevosta ei turhaan vedetä suusta koska se sattuu, aikuisten tulee ymmärtää että hevosen kanssa ei tapella ja hevosta tulee aina arvostaa. Hevonen ei tee koskaan väärin.
2. Tekemisen ilo. Tämän on oltava hauskaa ja tästä täytyy tykätä! Negatiivinen ratsiope tekee oppilaista negatiivisia ja negatiivinen ratsastaja tekee hevosestakin negatiivisen.
3. Istunta on kaiken ratsastuksen alku.
Miten minä sitten haluaisin oppilaideni kuvailevan minua...?
- Innostunut/kiinnostunut
- Taitava/osaava
- Luotettava
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Tallivuorot
Ensimmäinen kouluviikko ohi ja vietän vapaata viikonloppua. Taisin jo aikaisemmin mainita, että olemme itse jakaneet tallivuorot ja ryhmät. Ei ollut ihan helppo tehtävä!
Meitä on täällä 15 kolmosvuoden hippologia. Aamutallissa meitä on 3 + 2 stipendiaattia. Jokaisella opiskelijalla on aamutalli kerran viikossa (+ viikonloppu heillä joilla on viikonlopputalli) - ryhmät on numeroitu: 1-5. Muut tallivuorot tehdään 5:n hengen ryhmissä - ryhmät on nimetty värien mukaan: sininen, vihreä, keltainen. Jokaisella ryhmällä on koko viikon sama vuoro seuraavista tehtävistä: tarhavaihto kl 10, lounas kl 12 tai tarhavaihto kl 14. Lisäksi joka kolmas päivä on iltapäivätalli (perjantain iltapäivän tekee viikonloppuryhmä). Viikonlopputalli on luonnollisesti joka kolmas viikonloppu. Lisäksi meidät on jaettu kahteen ratsastusryhmään, A ja B.
Sekavaa? Kyllä! :-) Olen siis ratsastusryhmässä A, sinisessä talliryhmässä ja aamutalliryhmässä numero 2. Kuluneella viikolla tein kl 10 tarhavaihdon jokapäivä, aamutallin keskiviikkona ja iltapäivätallin maanantaina ja torstaina. Tulevalla viikolla teen lounastallin joka päivä, aamutallin tiisaina ja iltapäivätallin keskiviikkona. Lisäksi olen viikonlopun tallivuorossa. Viikon kuluttua meidän on tarkoitus istua alas ja arvioida, että toimiiko tämä systeemi. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.
Perjantaina raikkaassa kaatosateessa ratsastimme maastossa yhdessä uusien strömsholmalaisten eli toisen vuoden hippologiopiskelijoiden kanssa. Meille on lanseerattu oma kummi-systeemi. Jokainen meistä kolmosista on kummi yhdelle tai kahdelle kakkoselle. Ajatus on, että kummille voi soittaa kun tulee ongelmia, kun on jotain kysyttävää tai íhan muuten vaan. Tutustuaksemme kummilapsiimme ratsastimme ulos. Mukava reissu, sateesta huolimatta - sää on ainoastaan pukeutumiskysymys. Perjantain päätteksi sain kokeilla Strömsholmassa koeajalla olevaa estehevosta, jostai toivottavasti tulee uusi estehevonen meille hippologeille. Phi For Fun on 7-vuotias (i. For Feeling ei. Cortez) ruuna jolla säkäkorkeutta on 187 cm (!!). Täydellinen minulle, jolla pituutta on 180 cm. Ei näytä lainkaan suurelta kuvassa, eihän? :-)
Meitä on täällä 15 kolmosvuoden hippologia. Aamutallissa meitä on 3 + 2 stipendiaattia. Jokaisella opiskelijalla on aamutalli kerran viikossa (+ viikonloppu heillä joilla on viikonlopputalli) - ryhmät on numeroitu: 1-5. Muut tallivuorot tehdään 5:n hengen ryhmissä - ryhmät on nimetty värien mukaan: sininen, vihreä, keltainen. Jokaisella ryhmällä on koko viikon sama vuoro seuraavista tehtävistä: tarhavaihto kl 10, lounas kl 12 tai tarhavaihto kl 14. Lisäksi joka kolmas päivä on iltapäivätalli (perjantain iltapäivän tekee viikonloppuryhmä). Viikonlopputalli on luonnollisesti joka kolmas viikonloppu. Lisäksi meidät on jaettu kahteen ratsastusryhmään, A ja B.
Sekavaa? Kyllä! :-) Olen siis ratsastusryhmässä A, sinisessä talliryhmässä ja aamutalliryhmässä numero 2. Kuluneella viikolla tein kl 10 tarhavaihdon jokapäivä, aamutallin keskiviikkona ja iltapäivätallin maanantaina ja torstaina. Tulevalla viikolla teen lounastallin joka päivä, aamutallin tiisaina ja iltapäivätallin keskiviikkona. Lisäksi olen viikonlopun tallivuorossa. Viikon kuluttua meidän on tarkoitus istua alas ja arvioida, että toimiiko tämä systeemi. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.
 |
| (C) Camilla Blomberg |
Perjantaina raikkaassa kaatosateessa ratsastimme maastossa yhdessä uusien strömsholmalaisten eli toisen vuoden hippologiopiskelijoiden kanssa. Meille on lanseerattu oma kummi-systeemi. Jokainen meistä kolmosista on kummi yhdelle tai kahdelle kakkoselle. Ajatus on, että kummille voi soittaa kun tulee ongelmia, kun on jotain kysyttävää tai íhan muuten vaan. Tutustuaksemme kummilapsiimme ratsastimme ulos. Mukava reissu, sateesta huolimatta - sää on ainoastaan pukeutumiskysymys. Perjantain päätteksi sain kokeilla Strömsholmassa koeajalla olevaa estehevosta, jostai toivottavasti tulee uusi estehevonen meille hippologeille. Phi For Fun on 7-vuotias (i. For Feeling ei. Cortez) ruuna jolla säkäkorkeutta on 187 cm (!!). Täydellinen minulle, jolla pituutta on 180 cm. Ei näytä lainkaan suurelta kuvassa, eihän? :-)
torstai 30. elokuuta 2012
Turvallisuusdemo
Ensimmäinen kouluviikko on täynnä erilaisia demoja. Strömsholm on tunnettu näistä demoistaan, niissä opettajat tai oppilaat näyttävät ja selittävät - täydellinen mahdollisuus oppia näkemällä, kuulemalla ja tekemällä. Tämän viikon demoissa on paikalla ollut kaikki Strömsholmassa tällä hetkellä pyörivät koulutusohjelmat: toisen ja kolmannen vuoden hippologit, ratsastuksen opettajat ja ohjaajat, kuskit, kengittäjät, lukiolaiset sekä islanninhevos-ihmiset. Aika joukolla ollaan siis oltu paikalla.
Meidän vastuullamme oli turvallisuusdemo. Tallissa kuin tallissa on turvallisuus äärimmäisen tärkeää, tässä käsitellään yli 500 kg painavia hevosia. Strömsholmassa on yli 250 hevosta ja niitä käsittelee koko ajan uudet ihmiset - tärkeää on, että kaikki toimivat samojen yhteisten sääntöjen mukaan. Turvallisuussäännöt eivät ole olemassa kenenkään kiusaksi, jokainen sääntö on olemassa syystä ja onnettomuuksia ei juuri satu.
Itse olin demonstroimassa hevosen taluttamista. Tästäkin näkee niin monia versioita, päätimme siis esittää hyvän ja huonon esimerkin. Minä olin se huono esimerkki eli ei näin, ja luokkakaverini Gabriella näytti miten sitten sen sijaan toimitaan.
Minä huonona esimerkkinä raahasin likaista hevosta perässäni pelkässä riimussa ja riimunnarussa. Ilman hanskoja. Jalassa muoviset crocsit, päällä hupullinen paita, hiukset auki. Ja tietysti kännykkä kädessä. Saatiin sentään yleisö ja opettajat nauramaan kun yritin piiloutua hevosen taaksa kirjoittaakseni tekstiviestiä :)
Gabriella sitten näytti miten täällä oikeasti toimitaan. Hevosta ei ikinä vedetä perässä kivireen tapaan, vaan itse kävellään lavan kohdalla ja hevosella on leuan alla ketjuriimunnaru. Kädessä on aina hanskat! Jalassa on talli- tai ratsastuskengät, paidassa ei huppua ja hiukset kiinni. Täällä lisäksi hevoset ovat siistejä aina lähtiessään karsinasta. Voin luvata, että Gabriella näytti ammattimaisemmalta kuin minä. Ja kyllä pelotti omien varpaiden puolesta kun talutin hevosta vihreät crocsit jalassa...
Miltä näyttävät teidän tallin turvallisuusrutiinit? Tuleeko niitä ajateltua? Varsinkin ratsastuskouluilla - toimithan SINÄ hyvänä esimerkkinä?
Meidän vastuullamme oli turvallisuusdemo. Tallissa kuin tallissa on turvallisuus äärimmäisen tärkeää, tässä käsitellään yli 500 kg painavia hevosia. Strömsholmassa on yli 250 hevosta ja niitä käsittelee koko ajan uudet ihmiset - tärkeää on, että kaikki toimivat samojen yhteisten sääntöjen mukaan. Turvallisuussäännöt eivät ole olemassa kenenkään kiusaksi, jokainen sääntö on olemassa syystä ja onnettomuuksia ei juuri satu.
Itse olin demonstroimassa hevosen taluttamista. Tästäkin näkee niin monia versioita, päätimme siis esittää hyvän ja huonon esimerkin. Minä olin se huono esimerkki eli ei näin, ja luokkakaverini Gabriella näytti miten sitten sen sijaan toimitaan.
Minä huonona esimerkkinä raahasin likaista hevosta perässäni pelkässä riimussa ja riimunnarussa. Ilman hanskoja. Jalassa muoviset crocsit, päällä hupullinen paita, hiukset auki. Ja tietysti kännykkä kädessä. Saatiin sentään yleisö ja opettajat nauramaan kun yritin piiloutua hevosen taaksa kirjoittaakseni tekstiviestiä :)
Gabriella sitten näytti miten täällä oikeasti toimitaan. Hevosta ei ikinä vedetä perässä kivireen tapaan, vaan itse kävellään lavan kohdalla ja hevosella on leuan alla ketjuriimunnaru. Kädessä on aina hanskat! Jalassa on talli- tai ratsastuskengät, paidassa ei huppua ja hiukset kiinni. Täällä lisäksi hevoset ovat siistejä aina lähtiessään karsinasta. Voin luvata, että Gabriella näytti ammattimaisemmalta kuin minä. Ja kyllä pelotti omien varpaiden puolesta kun talutin hevosta vihreät crocsit jalassa...
Miltä näyttävät teidän tallin turvallisuusrutiinit? Tuleeko niitä ajateltua? Varsinkin ratsastuskouluilla - toimithan SINÄ hyvänä esimerkkinä?
tiistai 28. elokuuta 2012
GAME ON!
Hei ja tervetuloa takaisin Hippologiblogin pariin! :) Kesänaikainen päivitysten vähyys loppuu nyt kun koulu on viimein pyöröhtänyt käyntiin.
Luen siis kolmatta (ja viimeistä) vuotta hippologi-koulutusohjelmassa. Opiskelen Strömsholmassa, täällä meitä on 15 hippologikandidaatin ryhmä. 8 kandidaattia lukee viimeisen vuotensa Flyingessä. Me Strömsholmalaiset erikoistumme ratsastuksen opettamiseen. Palaan vielä tarkemmin siihen mitä kaikkea tulemme tänä lukuvuonna opiskelemaan.
Ensimmäiset 2 koulupäivää ovat nyt takana ja uusien rutiinien keskellä saa päänsä pyörälle. Ennen meillä oli "oma talli" jossa olivat kaikki hippologien käytössä olevat hevoset. Nyt ovat toisen vuoden hippologiopiskelijat vallanneet "meidän" tallimme ja meillä on hevosia yhteensä kolmessa eri tallissa. Täytyy siis opetella kolmen tallin rutiinit sekä hoitaa ja tarhata hevoset eri puolilta Strömsholmaa.
Onneksi kesäloman jälkeen ollaan pirteitä, motivoituneita ja valmiina uusiin seikkailuihin! :)
Luen siis kolmatta (ja viimeistä) vuotta hippologi-koulutusohjelmassa. Opiskelen Strömsholmassa, täällä meitä on 15 hippologikandidaatin ryhmä. 8 kandidaattia lukee viimeisen vuotensa Flyingessä. Me Strömsholmalaiset erikoistumme ratsastuksen opettamiseen. Palaan vielä tarkemmin siihen mitä kaikkea tulemme tänä lukuvuonna opiskelemaan.
Ensimmäiset 2 koulupäivää ovat nyt takana ja uusien rutiinien keskellä saa päänsä pyörälle. Ennen meillä oli "oma talli" jossa olivat kaikki hippologien käytössä olevat hevoset. Nyt ovat toisen vuoden hippologiopiskelijat vallanneet "meidän" tallimme ja meillä on hevosia yhteensä kolmessa eri tallissa. Täytyy siis opetella kolmen tallin rutiinit sekä hoitaa ja tarhata hevoset eri puolilta Strömsholmaa.
Onneksi kesäloman jälkeen ollaan pirteitä, motivoituneita ja valmiina uusiin seikkailuihin! :)
perjantai 10. elokuuta 2012
Lontoo 2012 - seuraavaksi Rio 2016
Olympialaiset ovat ratsastuksen osalta ohi. Ruotsille ei tullut odotettua menestystä, mutta ei tuloksissa häpeämistä ole. Britit voittivat ansaitusti kaiken henkilökohtaista estemitalia lukuunottamatta.
Hevoslehti Hippson kirjoitti Facebook-sivullaan; 60 vuotta sitten saivat naiset ensi kertaa osallistua olympialaisiin. Nyt kouluratsastuksen palkintopallilla seisoi kolme naista, lisäksi voittaja turvakypärä päässään!
Nyt alkaa odotus ennen seuraavia olympialaisia :))
Hevoslehti Hippson kirjoitti Facebook-sivullaan; 60 vuotta sitten saivat naiset ensi kertaa osallistua olympialaisiin. Nyt kouluratsastuksen palkintopallilla seisoi kolme naista, lisäksi voittaja turvakypärä päässään!
Nyt alkaa odotus ennen seuraavia olympialaisia :))
maanantai 6. elokuuta 2012
Älä unohda vettä !
Hippologikollegani ja virallisen (ruotsalaisen) hippologiblogin pitäjä Mari Ryman kirjoitti blogissaan juomaveden tärkeydestä. Hänen kirjoituksestaan sekä alla olevasta kuvasta motivoituneena ajattelin jakaa saman asian kanssanne.
Hevoset ovat yhtä herkkiä veden laadulle kuin me ihmiset. Kuinka moni olisi valmis juomaan kuvan kylpyammeesta...? Harva suostuisi edes kylpemään siinä. Kuvan altaat oli juuri täytetty ja omistajan mukaan "kaikki oli niin kuin piti". Just!
Hevosen elimistössä vesi valuu vatsalaukun sisällön ohi lyhyintä tietä ohutsuoleen. Vesi ei siis kohtaa bakteereita tappavaa suolahappoa - niin kuin ruoka ja rehu - ja vaarallisia bakteereja pääsee tästä syystä veden mukana hevosen elimistöön. Hevosilla on tosin erinomainen hajuaisti ja voivat tämän perusteella kieltäytyä myrkyllisestä vedestä. Mutta jos muuta ei ole tarjolla... Vedessä kasvava levä saattaa olla erittäin myrkyllistä hevosille, tietyt levälajit sisältävät ainetta jota elimistö ottaa luihin kalsiumin sijaan ja tuloksena on luiden huonontunut laatu.
Villihevoset käyvät veden luona kerran tai kaksi päivässä, ja juovat nopeasti ja paljon kerralla. Tämä käytös on jäljellä myös kesyhevosissa ja on tutkimuksissa on todettu, että hevoset juovat mieluummin ämpäristä kuin vesiautomaatista. Hevonen tarvitsee puhdasta vettä ja puhdas vesi tarkoittaa sellaista, mitä mekin suostuisimme juomaan. Tiskiharjat esiin ja käsi sydämellä tarkistamaan omien tarhojen ja laidunten vesisaavit!
 |
| (C) http://www.hippson.se/blogs/Mariee/index.htm |
Hevosen elimistössä vesi valuu vatsalaukun sisällön ohi lyhyintä tietä ohutsuoleen. Vesi ei siis kohtaa bakteereita tappavaa suolahappoa - niin kuin ruoka ja rehu - ja vaarallisia bakteereja pääsee tästä syystä veden mukana hevosen elimistöön. Hevosilla on tosin erinomainen hajuaisti ja voivat tämän perusteella kieltäytyä myrkyllisestä vedestä. Mutta jos muuta ei ole tarjolla... Vedessä kasvava levä saattaa olla erittäin myrkyllistä hevosille, tietyt levälajit sisältävät ainetta jota elimistö ottaa luihin kalsiumin sijaan ja tuloksena on luiden huonontunut laatu.
Villihevoset käyvät veden luona kerran tai kaksi päivässä, ja juovat nopeasti ja paljon kerralla. Tämä käytös on jäljellä myös kesyhevosissa ja on tutkimuksissa on todettu, että hevoset juovat mieluummin ämpäristä kuin vesiautomaatista. Hevonen tarvitsee puhdasta vettä ja puhdas vesi tarkoittaa sellaista, mitä mekin suostuisimme juomaan. Tiskiharjat esiin ja käsi sydämellä tarkistamaan omien tarhojen ja laidunten vesisaavit!
keskiviikko 1. elokuuta 2012
LONTOO 2012
Muutin Ruotsiin elokuussa
vuonna 2008, samaan aikaan kun olympialaiset olivat käynnissä Pekingissä ja
Honkongissa. Toki tiesin että Ruotsilta oli joukkue mukana, mutta en osannut
edes nimeltä mainita kaikkia joukkueen jäseniä. Tietysti Rolf-Göran Bengtssonin
joka upealla hevosellaan Ninja La Silla otti henkilökohtaiset hopeamitalin.
Televisiosta näytettiin ratsastuksen finaali ja Roffe oli esillä mediassa
jonkin aikaa olympialaisten jälkeen.
Ruotsilla on täydet
mahdollisuudet mitaliin tälläkin kertaa. Ruotsin televisio näyttää suorana
ratsastusta, radiossa selostetaan reaaliajassa – media on todella herännyt ja
ratsastajat näkyvät. Esteratsastuksen joukkue on vahva, joskin siellä on
loukkaantumisten takia tehty sekä ratsastaja- että hevosvaihtoja; Rolf-Göranin
Ninja ei loukkaantumisensa takia ehtinyt OS-kuntoon, Ninjan tilalla kilpailee
Casall La Silla. Malin Baryard Johnssonin Tornesh sai jännevamman viime
hetkellä, mukaan otettiin reservi Lisen Bratt Fredricsson hevosella Matrix. Henric
von Eckermann vaihtoi hevosta viime hetkellä. Lisäksi mukana on (OPETTAJANI
!!!) Jens Fredricsson upealla Lunaticilla ja Jens on tällä hetkellä yksi
kuumimmista nimistä, hän ratsasti Ruotsille Nations Cup voitoin Falsterbossa
reilu kaksi viikkoa sitten.
Kouluratsastuksessa
mukana ovat Patrik Kittel, Minna Telde ja Tinne Vilhelmson Silfven. Voi olla että Patrik
yllättää. Kenttäratsastusjoukkue on pitänyt matalampaa profiilia eikä Ruotsilla
oli kenttäratsastusmitalia sitten 1980-luvun. Mutta se siitä matalasta profiilista,
Ruotsin Sara Algotsson on henkilökohtaisessa johdossa ennen viimeistä
osakoetta! Joukkuemitali luisui käsistä juuri ja juuri. Tätä kirjoittaessani on
Saran starttiin tunti aikaa. Onko mahdollista että Ruotsi aloittaa ratsastuksen
ottamalla kenttäratsastuksen kultaa…?
...ja niinhän siinä sitten kävi että viimeinen este putosi ja Sara ratsasti Ruotsin hopealle. Kerrassaan upea suoritus. Yleisurheilijat ja jääkiekkonisset - missä lajissa se ensimmäinen mitali nyt tulikaan, häh?! :)
Vuodesta 2008 lähtien on
ruotsalainen ratsastusurheilu noussut raketin lailla ylöspäin. Paljosta saa
kiittää itse Bengtssonia – todellinen ponnahduslauta koko ratsastusurheilulle
oli EM-kulta ja sen jälkeen Roffen saama Jerrings-palkinto. Ruotsin televisio
näyttää enemmän ja enemmän ratsastusta, lehdet kirjoittava enemmän ja enemmän.
Olympialaisten avajaisissa Lontoossa sai Roffe kantaa ruotsinlippua – koko
hevoskansa valvoi yötä myöten nähdäkseen tämän sekä Ruotsin joukkueen 6
sekunnin ajan. Ja oli se sen arvoista!
...ja niinhän siinä sitten kävi että viimeinen este putosi ja Sara ratsasti Ruotsin hopealle. Kerrassaan upea suoritus. Yleisurheilijat ja jääkiekkonisset - missä lajissa se ensimmäinen mitali nyt tulikaan, häh?! :)
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Tästä ei viikko parane!
Viimeinen hevosviikko Skånessa. Viikko alkoi yhteisellä matkalla Göteborgiin ja siellä sijaitsevaan pohjoismaiden suurimpaan Liseberg-huvipuistoon. Mukana oli koko sirkus OS Hästar sekä vahvistuksena luokkakaverini Nina.
Tiistaista lähtien meitä on hemmoteltu lämmöllä ja auringonpaisteella. Välillä jopa liiakseen, hevosetkaan eivät jaksa kun mittari näyttää +29 astetta varjossa. Me aloitamme ratsastamaan aamusta, viimeistään kahdeksan aikaan, ja iltapäivän käytämme karsinoiden siivoukseen ja tallitöihin. Muistakaa lämpimillä ilmoilla pitää huolta, että hevosilla on sekä raikasta vettä että suolakivi tarjolla!
Keskiviikkona vietettiin siestaa ja lähdettiin lounaan jälkeen merenrannalle. En ole uinut meressä sitten... vuoden 2000? Oli aivan ihanaa, pitää kokeilla uudestaan heti kun loma alkaa ;-)
Tiistaista lähtien meitä on hemmoteltu lämmöllä ja auringonpaisteella. Välillä jopa liiakseen, hevosetkaan eivät jaksa kun mittari näyttää +29 astetta varjossa. Me aloitamme ratsastamaan aamusta, viimeistään kahdeksan aikaan, ja iltapäivän käytämme karsinoiden siivoukseen ja tallitöihin. Muistakaa lämpimillä ilmoilla pitää huolta, että hevosilla on sekä raikasta vettä että suolakivi tarjolla!
Keskiviikkona vietettiin siestaa ja lähdettiin lounaan jälkeen merenrannalle. En ole uinut meressä sitten... vuoden 2000? Oli aivan ihanaa, pitää kokeilla uudestaan heti kun loma alkaa ;-)
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Ihan tavallinen työpäivä
Tänään on ollut ihan tavallinen työpäivä. Aloitimme tallissa kl 7.30 ruokkimalla hevoset ja siivoamalla karsinat. Tiistaisin kaikki karsinat purutetaan, siivoamiseen meni siis normaalia enemmän aikaa. Tämän jälkeen osa hevosista tarhattiin, työkaverini aloittivat ratsastamalla omat hevosensa ja minä laitoin työnantajalleni päivän ensimmäisen ratsun kuntoon.
Hieman kl 10 jälkeen minä ja Julia ratsastimme lyhyen maastolenkin kahdella tallin hevosista. Meni varsin kivuttomasti tällä kertaa, seurasimme pellon reunaa auringon paisteessa. Jalustinremmi (fegisrem tai kauhukahva...) hevosen kaulan ympärillä on varsin suositeltava juttu kun maastoilee nuorilla ja epäluotettavilla nelijalkaisilla :-)
Ennen lounasta ehdin vielä ratsastaa yhden 4-vuotiaan. Olen hypännyt sisään kyseisen kaverin, on vähän hankala ja aikaisemmin huonolla asenteella - tänään kaikki sujui, vasen laukka kertaakaan vaihtamatta eikä ohjiakaan tarvinut repiä käsistä.
Lounas ja sen jälkeen vaihdettiin uudet hevoset tarhoihin. Iltapäivällä ajoin yhden hevosen maasta, sen jälkeen leikkasin muutaman harjan, jaoin heinää, lakasin ja haravoin, hain hevosia tarhasta ja oltiin lähen historiallisen aikaisin (kl 16.15) tallista valmiita.
Näin meillä.
Ihan tavallisen työpäivän päätteeksi ajattelin tarjoilla muutaman tämän hetken lempikappaleistani. Var så god o njut!
Hieman kl 10 jälkeen minä ja Julia ratsastimme lyhyen maastolenkin kahdella tallin hevosista. Meni varsin kivuttomasti tällä kertaa, seurasimme pellon reunaa auringon paisteessa. Jalustinremmi (fegisrem tai kauhukahva...) hevosen kaulan ympärillä on varsin suositeltava juttu kun maastoilee nuorilla ja epäluotettavilla nelijalkaisilla :-)
Ennen lounasta ehdin vielä ratsastaa yhden 4-vuotiaan. Olen hypännyt sisään kyseisen kaverin, on vähän hankala ja aikaisemmin huonolla asenteella - tänään kaikki sujui, vasen laukka kertaakaan vaihtamatta eikä ohjiakaan tarvinut repiä käsistä.
Lounas ja sen jälkeen vaihdettiin uudet hevoset tarhoihin. Iltapäivällä ajoin yhden hevosen maasta, sen jälkeen leikkasin muutaman harjan, jaoin heinää, lakasin ja haravoin, hain hevosia tarhasta ja oltiin lähen historiallisen aikaisin (kl 16.15) tallista valmiita.
Näin meillä.
Ihan tavallisen työpäivän päätteeksi ajattelin tarjoilla muutaman tämän hetken lempikappaleistani. Var så god o njut!
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Falsterbo Horse Show 2012
Viime viikko on kulunut 110 %:sesti Falsterbo Horse Show´n ympärillä. Se on meille vuoden suurin kilpailu ja siihen on valmistauduttu koko talvi ja kevät kvaalaamalla hevosia. Se on lisäksi Ruotsin suurin ulkokilpailu ja kestää kokonaiset 9 päivää.
Scandinavian Open on 5- ja 6-vuotiaille hevosille, lisäksi on oma luokkansa 7-vuotiaille (niin koulu- kuin estehevosille). Viimeisen viikonlopun aikana kilpailltiin Nations Cup (Suomea edustivat Satu Liukkonen sekä Sebastian Numminen) ja Falsterbo Grand Prix. Ruotsi otti komean voiton Nations Cupissa - voitte vain kuvitella metelin määrää kun täysi katsomo taputti ja heilutti ruotsinlippuja.
Meiltä oli mukana 9 estehevosta; 1 7-vuotias, 2 6-vuotiasta ja 6 5-vuotiasta. Kilpailuun pitää kvaalata 3 puhtaalla radalla (5 tai 6 yritystä riippuen iästä) ja estekorkeuden ovat seuraavat: 5-vuotiaille 120-125 cm, 6 vuotiaille 130 cm ja 7-vuotiaille 135-140 cm. Meillä hevoset asuivat kilpailualueella tilapäistalleissa. Minun vastuullani oli lisäksi tallin ja hevosten hoito kotona, siitä tulikin aikamoinen palapeli ehtiä hoitaa talli kotona ja sitten kaasutta Falsterbohon ja illalla taas takaisin.
Eräs blogin lukijoista toivoi ajatuksia koskien nuorten hevosten koulutusta. Jos ajatellaan, että hevosen tavoitteena on Falsterbo 5-vuotiaana, on koulutus aloitettava ajoissa ja oltava varsin suunnitelmallista ja johdonmukaista. Meillä hevoset "istutaan sisään" loppuvuodesta kun ovat 2 vuotta (laidunkauden jälkeen ne ovat lihavia ja laiskoja, silloin kaikki on yleensä varsin helppoa). Käytännössä ne totutetaan suitsiin ja satulaan sekä ratsastajaan. Vuodenvaihteen jälkeen, hevosesta riippuen, ne otetaan varsinaiseen sisäänratsastukseen; käynti, ravi, laukka - start ja stop jne. Toukokuussa hevoset näytetään 3-vuotistestissä; siellä ne irtohypytetään ja asekellajit näytetään ratsastettuna (hyvin yksinkertainen ratsastuskoe). 3-vuotiaskesän ne saavat levätä, lihoa ja laiduntaa. Tarkoitus on aina, että nämä nuoret kilpahevosen alut tulevat kestämään tulevassa käytössä - ei siis saa käyttää niitä loppuun! Laidunkauden jälkeen niillä aletaan taas ratsastaa, alkuvuodesta kun ovat 4-vuotta on aika hypätä ne sisään. Keväämmällä on aika kilpailla; kilpailu aloitetaan 90 cm:n luokasta ja isompaa kuin 100 cm ne eivät saa startata. 4 puhtaalla metrin radalla voi kvaalata 4 vuotis championaatiin; siellä hyppykyky arvostellaan numeroin, finaali käydään Flyingessä loppuvuodesta ja finaalirata on 110 cm.
Joululoman jälkeen alkaa sitten 5-vuotiaiden jatkoulutus. Jos tavoitteena on Falsterbo on perustyö toivottavasti tehty hyvin - alkuvuodesta pitää pystyä kilpailemaan 100-110 cm jotta keväämmällä voi depytoida 120 cm ja sittemmin kvaalata Falsterbohon. Falsterbo on haastava kilpailu nuorille hevosille ja jos ne eivät ole valmiita ei sinne kannata kiirehtiä. Nuorten pitää ehtiä hankkia kilpailu- ja matkustuskokemusta, ja kuten sanottu ei niitä pidä polttaa loppuun. Kunto, kestävyys ja voima pitää rakentaa fiksusti ja ajan kanssa. Lisäksi ei Falsterbo ole kilpailu ihan aloitteleville ratsastajille, että voi hypätä 125 cm:n rataa 5-vuotiaalla hevosella vaatii jo vähän kokemusta. Ruotsia olympialaisissa edustava Jend Fredricson ei ikinä starttaa Falsterbota nuorilla hevosilla - hänen hevosensa koulutetaan paljon hitaammin, mutta niiden tavoite on hypätä 160 cm viimeistään 10-vuotiaana.
6-vuotiaat debytoivat 130 cm alkukeväästä. Falsterbo on kesän kilpailu, sitten alkaa kvaalaminen Breeders Trophyyn joka kilpaillaan Flyingessä lokakuussa. Estekorkeudet ovat edellä mainitut.
Kilpailussa on 2 semifinaalia ja semifinaalista n. 20 parasta jatkavat viikonlopun finaaliin. Olof teki jonkin tason ennätyksen pääsemällä finaaliin viiden 5-vuotiaan kanssa. Finaalipäivä oli siis todella hektinen, meitä oli yksi hevosenhoitaja per hevonen. Hevoset verryteltiin valmiiksi ja odottivat portilla kun Olof tuli radalta edellisen hevosen kanssa. Valitettavasti puomeja putoili perusradalla ja uusiinnassa, mutta 4 virhepisteellä uusinnasta ja päivän nopeimmalla ajalla tuli 5. sija.
Nyt on sitten palattu kotiin ja arkeen. 2 hevosautoa ja 3 kisakaappia on tyhjennetty. Ensi viikonloppuna 4-vuotiaat kilpailevat 100 cm:n luokkia lähikisoissa, eli paljoa ei ehdi ratsastajamme levätä.
Scandinavian Open on 5- ja 6-vuotiaille hevosille, lisäksi on oma luokkansa 7-vuotiaille (niin koulu- kuin estehevosille). Viimeisen viikonlopun aikana kilpailltiin Nations Cup (Suomea edustivat Satu Liukkonen sekä Sebastian Numminen) ja Falsterbo Grand Prix. Ruotsi otti komean voiton Nations Cupissa - voitte vain kuvitella metelin määrää kun täysi katsomo taputti ja heilutti ruotsinlippuja.
Meiltä oli mukana 9 estehevosta; 1 7-vuotias, 2 6-vuotiasta ja 6 5-vuotiasta. Kilpailuun pitää kvaalata 3 puhtaalla radalla (5 tai 6 yritystä riippuen iästä) ja estekorkeuden ovat seuraavat: 5-vuotiaille 120-125 cm, 6 vuotiaille 130 cm ja 7-vuotiaille 135-140 cm. Meillä hevoset asuivat kilpailualueella tilapäistalleissa. Minun vastuullani oli lisäksi tallin ja hevosten hoito kotona, siitä tulikin aikamoinen palapeli ehtiä hoitaa talli kotona ja sitten kaasutta Falsterbohon ja illalla taas takaisin.
Eräs blogin lukijoista toivoi ajatuksia koskien nuorten hevosten koulutusta. Jos ajatellaan, että hevosen tavoitteena on Falsterbo 5-vuotiaana, on koulutus aloitettava ajoissa ja oltava varsin suunnitelmallista ja johdonmukaista. Meillä hevoset "istutaan sisään" loppuvuodesta kun ovat 2 vuotta (laidunkauden jälkeen ne ovat lihavia ja laiskoja, silloin kaikki on yleensä varsin helppoa). Käytännössä ne totutetaan suitsiin ja satulaan sekä ratsastajaan. Vuodenvaihteen jälkeen, hevosesta riippuen, ne otetaan varsinaiseen sisäänratsastukseen; käynti, ravi, laukka - start ja stop jne. Toukokuussa hevoset näytetään 3-vuotistestissä; siellä ne irtohypytetään ja asekellajit näytetään ratsastettuna (hyvin yksinkertainen ratsastuskoe). 3-vuotiaskesän ne saavat levätä, lihoa ja laiduntaa. Tarkoitus on aina, että nämä nuoret kilpahevosen alut tulevat kestämään tulevassa käytössä - ei siis saa käyttää niitä loppuun! Laidunkauden jälkeen niillä aletaan taas ratsastaa, alkuvuodesta kun ovat 4-vuotta on aika hypätä ne sisään. Keväämmällä on aika kilpailla; kilpailu aloitetaan 90 cm:n luokasta ja isompaa kuin 100 cm ne eivät saa startata. 4 puhtaalla metrin radalla voi kvaalata 4 vuotis championaatiin; siellä hyppykyky arvostellaan numeroin, finaali käydään Flyingessä loppuvuodesta ja finaalirata on 110 cm.
Joululoman jälkeen alkaa sitten 5-vuotiaiden jatkoulutus. Jos tavoitteena on Falsterbo on perustyö toivottavasti tehty hyvin - alkuvuodesta pitää pystyä kilpailemaan 100-110 cm jotta keväämmällä voi depytoida 120 cm ja sittemmin kvaalata Falsterbohon. Falsterbo on haastava kilpailu nuorille hevosille ja jos ne eivät ole valmiita ei sinne kannata kiirehtiä. Nuorten pitää ehtiä hankkia kilpailu- ja matkustuskokemusta, ja kuten sanottu ei niitä pidä polttaa loppuun. Kunto, kestävyys ja voima pitää rakentaa fiksusti ja ajan kanssa. Lisäksi ei Falsterbo ole kilpailu ihan aloitteleville ratsastajille, että voi hypätä 125 cm:n rataa 5-vuotiaalla hevosella vaatii jo vähän kokemusta. Ruotsia olympialaisissa edustava Jend Fredricson ei ikinä starttaa Falsterbota nuorilla hevosilla - hänen hevosensa koulutetaan paljon hitaammin, mutta niiden tavoite on hypätä 160 cm viimeistään 10-vuotiaana.
6-vuotiaat debytoivat 130 cm alkukeväästä. Falsterbo on kesän kilpailu, sitten alkaa kvaalaminen Breeders Trophyyn joka kilpaillaan Flyingessä lokakuussa. Estekorkeudet ovat edellä mainitut.
Kilpailussa on 2 semifinaalia ja semifinaalista n. 20 parasta jatkavat viikonlopun finaaliin. Olof teki jonkin tason ennätyksen pääsemällä finaaliin viiden 5-vuotiaan kanssa. Finaalipäivä oli siis todella hektinen, meitä oli yksi hevosenhoitaja per hevonen. Hevoset verryteltiin valmiiksi ja odottivat portilla kun Olof tuli radalta edellisen hevosen kanssa. Valitettavasti puomeja putoili perusradalla ja uusiinnassa, mutta 4 virhepisteellä uusinnasta ja päivän nopeimmalla ajalla tuli 5. sija.
 |
| Olof Smith & Lanzerac (En ole eläissäni tehnyt yhtä hyviä lettejä! ;) ) (C) Frida Smith |
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Tilannekatsaus
4 viikkoa Skånessa takana. Aika kuluu pelottavan nopeasti - nyt on 3 viikkoa jäljellä, ja sitten on suuntana Suomi ja äidin ruokapöytä :-)
Päivät kuluvat edelleen tallitöissä ja hevosen selässä. Viikko sitten olimme kilpailuissa, rekkaan pakattiin 6 hevosta (3 kpl 5-vuotiasta oria...), 3 hevosenhoitajaa ja 1 ratsastaja. Oli hauskaa olla hetki siinä kisahoitajan roolissa. Tänä viikonloppuna alkaa Falsterbo Horse Show, kesän suurin kilpailu. Minä vastaan siitä, että talli ja hevoset tulee hoidettua kotona, ja ajan Falsterbohon sitten aina tilaisuuden tullen. Pitäkää peukkuja tallimme hevosille! Tallin kotisivuilta löytyy osallistuvien hevosten tiedot.
Mitä te haluaisitte että kirjoitan näin kesäloman aikana? Blogi kuvaa yleensä koulua ja elämää koulun ohella, mutta mitä kirjoittaisin teille näin kesäaikaan?
Päivät kuluvat edelleen tallitöissä ja hevosen selässä. Viikko sitten olimme kilpailuissa, rekkaan pakattiin 6 hevosta (3 kpl 5-vuotiasta oria...), 3 hevosenhoitajaa ja 1 ratsastaja. Oli hauskaa olla hetki siinä kisahoitajan roolissa. Tänä viikonloppuna alkaa Falsterbo Horse Show, kesän suurin kilpailu. Minä vastaan siitä, että talli ja hevoset tulee hoidettua kotona, ja ajan Falsterbohon sitten aina tilaisuuden tullen. Pitäkää peukkuja tallimme hevosille! Tallin kotisivuilta löytyy osallistuvien hevosten tiedot.
Mitä te haluaisitte että kirjoitan näin kesäloman aikana? Blogi kuvaa yleensä koulua ja elämää koulun ohella, mutta mitä kirjoittaisin teille näin kesäaikaan?
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Juhannus ja viikonloppuretki Saksaan
Joko te olette selvinneet juhannuksesta? ;-)
Hetkittäin, kun ehdin oikein pysähtyä ja ajatella, täytyy ihan itsekin todeta kuinka tapahtumarikasta kesää vietän! Juhannuksesta tuli täydellinen; ihanat ystäväni Nina ja Gabriella olivat luonani kylässä, syötiin hyvää ei-perinteistä-juhannusruokaa ja juoruttiin yötä myöten. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa - ja vielä paremmalta tuntui juhannuspäivänä kun ei tarvinnut oksentaa kottikärryyn kuten kuulin kollegoideni tehneen.
Luokkakaverini Gabriella on saanut kesäksi töitä Saksasta eräältä estetallilta. Ja minähän olen aina valmiina uusiin seikkailuihin, lähdin siis kuskiksi ja maskotiksi. On kiva kokeilla asioita mitä ei ole ennen tehnyt! Lähdimme matkaan lauantaiaamuna. Reitti kulki siis etelä-Ruotsista sillan yli Tanskaan ja Rodbyn satamasta lautalla yli Saksaan. Talli sijaitsee n. 80 km Hampurista ja iltapäivästä olimme perillä.
Ilta meni majoittuessa ja illallista syötiin tallin omistajien kanssa. Yö nukuttiin paremmi kuin hyvin, väsytti aika lailla koko päivän ajamisen jälkeen. Sunnuntaina kierreltiin Hampurissa. Valitettavasti vettä satoi kaatamalla ja suurin osa kaupoista oli kiinni, mutta päärautatieasema oli todellinen ostoskeskus! Iltapäivästä oli sitten aika istua junaan ja aloittaa paluumatka kotiin. Hampurista kulkee suora juna Kööpenhaminaan ja sieltä vaihdoin junaa, sillan yli Ruotsiin ja kymmenen aikaan illalla olin perillä.
Hetkittäin, kun ehdin oikein pysähtyä ja ajatella, täytyy ihan itsekin todeta kuinka tapahtumarikasta kesää vietän! Juhannuksesta tuli täydellinen; ihanat ystäväni Nina ja Gabriella olivat luonani kylässä, syötiin hyvää ei-perinteistä-juhannusruokaa ja juoruttiin yötä myöten. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa - ja vielä paremmalta tuntui juhannuspäivänä kun ei tarvinnut oksentaa kottikärryyn kuten kuulin kollegoideni tehneen.
 |
| Juhannus ála hippologit |
Luokkakaverini Gabriella on saanut kesäksi töitä Saksasta eräältä estetallilta. Ja minähän olen aina valmiina uusiin seikkailuihin, lähdin siis kuskiksi ja maskotiksi. On kiva kokeilla asioita mitä ei ole ennen tehnyt! Lähdimme matkaan lauantaiaamuna. Reitti kulki siis etelä-Ruotsista sillan yli Tanskaan ja Rodbyn satamasta lautalla yli Saksaan. Talli sijaitsee n. 80 km Hampurista ja iltapäivästä olimme perillä.
 |
| Valmiina lähtöön! |
 |
| Perillä Saksassa! |
Ilta meni majoittuessa ja illallista syötiin tallin omistajien kanssa. Yö nukuttiin paremmi kuin hyvin, väsytti aika lailla koko päivän ajamisen jälkeen. Sunnuntaina kierreltiin Hampurissa. Valitettavasti vettä satoi kaatamalla ja suurin osa kaupoista oli kiinni, mutta päärautatieasema oli todellinen ostoskeskus! Iltapäivästä oli sitten aika istua junaan ja aloittaa paluumatka kotiin. Hampurista kulkee suora juna Kööpenhaminaan ja sieltä vaihdoin junaa, sillan yli Ruotsiin ja kymmenen aikaan illalla olin perillä.
 |
| Hampuri |
 |
| Lounastamassa |
 |
| Lähtökahvit!
|
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Toinen kesätyöviikko
Toinenkin kesälomaviikko meni hävyttömän nopeasti. Maanantain olin vapaalla. Lounastin Ninan kanssa ja illalla grillasimme porukalla täällä kotitallilla. Tiistai-keskiviikko-torstai meni ratsastaessa; hyppämisimme jumppasarjaa maneesissa ja trimmasimme kouluratsastusta nurmikentällä auringonpaisteessa. Torstai-iltana lähdimme kilpailuihin 4 hevosen kanssa; kyseessä oli kaksi 4-vuotiasta ja kaksi kokemattomampaa "aikuista" hevosta, kaikki hyppäsivät 100 cm:n luokan kunnialla.
Tänään perjantaina (juhannusaattona...) vietimme aamupäivän kisoissa 6 hevosen kanssa. Kaatosateessa, tietysti kun on kerran juhannus. 5-vuotiaat hyppäsivät 120 cm:n luokassa ja sen verran piti kiirettä että me 3 hevosenhoitajaa juoksimme reipasta tahtia hevosrekan ja verryttelyn välillä.
Juhannus on Ruotsissa hyvin samanlainen kun Suomessa (juhannuskokkoa ei täällä tosin ole, kokkoa poltetaan jo vappuna). Itse olen lähdössä ystäväni kanssa viikonlopuksi pienelle roadtripille Saksaan - juhannus kulunee siis rauhallisissa merkeissä kun auto on tarkoitus startata klo 6.00 juhannuspäivänä.
Tänään perjantaina (juhannusaattona...) vietimme aamupäivän kisoissa 6 hevosen kanssa. Kaatosateessa, tietysti kun on kerran juhannus. 5-vuotiaat hyppäsivät 120 cm:n luokassa ja sen verran piti kiirettä että me 3 hevosenhoitajaa juoksimme reipasta tahtia hevosrekan ja verryttelyn välillä.
Juhannus on Ruotsissa hyvin samanlainen kun Suomessa (juhannuskokkoa ei täällä tosin ole, kokkoa poltetaan jo vappuna). Itse olen lähdössä ystäväni kanssa viikonlopuksi pienelle roadtripille Saksaan - juhannus kulunee siis rauhallisissa merkeissä kun auto on tarkoitus startata klo 6.00 juhannuspäivänä.
 |
| HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE! Tällaiselta näyttivät jäätelöannoksemme paikallisessa jäätelöbaarissa toissailtana. Nam! |
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Ensimmäinen kesätyöviikko
Ensimmäinen kesätyöviikko Skånessa on nyt takana. Kyllähän tämä on aika elämää! Hevosia aamusta iltaan ja ratsastettavaa riittää. Perjantaina vietin suurimman osan päivästä klinikalla yhden hevosen kanssa kontrollikäynnillä; oli mukava tavata tutut eläinlääkärit ja -hoitajat. Eilen lauantaina täytimme hevosauton 7 hevosella ja ajoimme Sjöboon nurmikentälle hyppäämään. Minun ratsunani oli Olofin omistama Alex, 10-vuotias ruuna joka on täällä myynnissä (laittakaapi viestiä jos joku etsii estehevosta!)
Tänään olen ollut kotona pitämässä tallia pystyssä, Annika oli Olofin mukana kilpailuissa ja Julia sekä Sofia vapaalla. Ehdin ratsastaa 4 hevosta; 2 niistä trimmasin omassa koulusatulassani. 2 muuta olivat 4-vuotiaita. Muuten päivä kuluikin sitten 25 hevosen tarhauksessa, ruokkimisessa, loimittamisessa...
Päivät sujuvat siis tällaisissa merkeissä ja iltaisin olen vapaalla. Vapaailloista unelmoitiin koko talvi ja olihan se kivaa - ehkä kahden päivän ajan. Mä olen niin tottunut siihen että koulupäivän jälkeen odottaa joko pino opiskeluita tai karsinan siivous sekä oman hevosen liikutus. Nyt olen lähinnä turhautunut kun illat pitää istua paikallaan. Mitä tavalliset ihmiset tekevät iltasin?? Nyt olen onneksi löytänyt itselleni puuhaa ja lähden Jasminin luokse kahville. Hej så länge!
 |
| Minä & "Alex" (C) Julia Hansson |
Tänään olen ollut kotona pitämässä tallia pystyssä, Annika oli Olofin mukana kilpailuissa ja Julia sekä Sofia vapaalla. Ehdin ratsastaa 4 hevosta; 2 niistä trimmasin omassa koulusatulassani. 2 muuta olivat 4-vuotiaita. Muuten päivä kuluikin sitten 25 hevosen tarhauksessa, ruokkimisessa, loimittamisessa...
Päivät sujuvat siis tällaisissa merkeissä ja iltaisin olen vapaalla. Vapaailloista unelmoitiin koko talvi ja olihan se kivaa - ehkä kahden päivän ajan. Mä olen niin tottunut siihen että koulupäivän jälkeen odottaa joko pino opiskeluita tai karsinan siivous sekä oman hevosen liikutus. Nyt olen lähinnä turhautunut kun illat pitää istua paikallaan. Mitä tavalliset ihmiset tekevät iltasin?? Nyt olen onneksi löytänyt itselleni puuhaa ja lähden Jasminin luokse kahville. Hej så länge!
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Paluu "todellisuuteen"
Kuten aikaisemmin mainitsin on kesätyöpaikkani tutulla tallilla etelä-Ruotsissa. Tallissa on tällä hetkellä 25 ratsastettavaa hevosta ja meitä on 3,5 täysipäiväistä hevosenhoitajaa. Olen siis poistunut Strömsholm-kuplasta ja palannut "todellisuuteen" - Strömsholmaan jäivät ne kiltit ja kokeneet tuntihevoset, täällä on niitä oikeita hevosia...
Tiistai oli ensimmäinen työpäiväni ja jo keskiviikkona sain pienen lentomatkan ja löysin itseni nieleskelämästä hiekkaa maastoreitin varrelta. Hevonen tietysti poistui salamana paikalta ja ei muuta kun pomolle puhelua että tuletkos autolla hakemaan. Hieno fiilis!
Jatkoin päivää hyppäämällä 4-vuotiaalla estehevosen alulla. No, kyseinen hevonen ei ole tänä kesänä mennyt ulkokentällä ja hypännyt elämässään vain 4 kertaa. Pienen neuvottelun jälkeen ylitimme esteitä nurmikentällä, useimmiten toivotussa järjestyksessä eikä pilotti edes tippunut tällä kertaa.
Ei pääse ainakaan luulemaan itsestään liikoja :-) Onneksi on koko elämä aikaa opetella ratsastamaan!
Tiistai oli ensimmäinen työpäiväni ja jo keskiviikkona sain pienen lentomatkan ja löysin itseni nieleskelämästä hiekkaa maastoreitin varrelta. Hevonen tietysti poistui salamana paikalta ja ei muuta kun pomolle puhelua että tuletkos autolla hakemaan. Hieno fiilis!
Jatkoin päivää hyppäämällä 4-vuotiaalla estehevosen alulla. No, kyseinen hevonen ei ole tänä kesänä mennyt ulkokentällä ja hypännyt elämässään vain 4 kertaa. Pienen neuvottelun jälkeen ylitimme esteitä nurmikentällä, useimmiten toivotussa järjestyksessä eikä pilotti edes tippunut tällä kertaa.
Ei pääse ainakaan luulemaan itsestään liikoja :-) Onneksi on koko elämä aikaa opetella ratsastamaan!
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Strömsholmkilpailut
Takana on uskomattoman ihana ja tapahtumarikas viikko Strömsholmkilpailuissa. Mistä sitä edes aloittaisi!
Maanantaina, kuten kuvista näitte, olimme istuttamassa kukkia. Niitä tuli yksi kuorma-autollinen eli istutettavaa riitti, mutta kyllä sekä koulu- että esteradasta tuli hieno.
Tiistaina oli Ruotsin kansallispäivä ja sitä juhlittiin suuresti Stora Ekebyn ratsastuskoululla. Olimme luvanneet järjestää "jonkin hauskan ohjelmanumeron". Tulos oli Suomi-Ruotsi maaottelu esteratsastuksessa, 6-bars korkeushyppykilpailu. Häviöllehän siinä sitten jäätiin, mutta tyylikkäitä oltiin jos ei muuta! Kuvassa ei valitettavasti näy Suomi-aurinkolasit jotka oli teipannut kypärääni...
Keskiviikko ja torstai oltiin täysipäiväisesti auttamassa kilpailuissa. Rakentamassa rataa, toimihenkilöinä, shoppailemassa, after ridessa iltaisin...
Perjantai-iltana herkuteltiin grillibuffetilla kisapaikalla ja sen jälkeen tanssittiin ravintolateltassa koko ilta ja yö. Hevosihmiset osaavat pitää hauskaa, sitä ei voi kukaan kiistää!
Lauantaina ehdittiin enemmän katsella messualuetta ja tehdä muutamia pieniä hankintoja...
Sunnuntai oli hieno päivä! Sain kunnian olla yksi 7:stä Strömsholman opiskelijasta jota muistettiin stipendillä. Oma stipendini oli Krafftin sponsoroima, perustelussa mukaan olen opintojeni aikana osoittanut suurta ymmärrystä siitä miten hevosia tulee ruokkia, niin teoreettisesti kuin käytännön tasolla. Seminaariaineeni oli osoittanut suurta tietotaitoa ja siitä hyvästä meitä muistettiin 2500 kruunun suuruisella stipendillä. Stipendin vastaanotettiin kilpakentällä.
Sunnuntainailtana vietin kauden päättäjäisiä ratsastusryhmieni kanssa. Ratsastuskoululla on kesäloma, oppilaat ja hevoset saavat levätä, ja syksyllä palataan asiaan. Oppilaani muistivat minua ihanilla lahjoilla ja vastapalvelukseksi vein viimeisen ryhmän uittamaan hevosia järvenrantaan:
Mikä viikko! Maanantaiaamuna pakkasin auton kattoa myöden täyteen ja 6 tuntia myöhemmin saavuin etelä-Ruotsiin. Seuraavat 7-8 viikkoa olen kesätöissä paikallisen esteratsastajan luona - sama paikka jossa tein töitä enne hippologiopintoja. Tarinat siis jatkuvat kesälomankin aikana!
Maanantaina, kuten kuvista näitte, olimme istuttamassa kukkia. Niitä tuli yksi kuorma-autollinen eli istutettavaa riitti, mutta kyllä sekä koulu- että esteradasta tuli hieno.
Tiistaina oli Ruotsin kansallispäivä ja sitä juhlittiin suuresti Stora Ekebyn ratsastuskoululla. Olimme luvanneet järjestää "jonkin hauskan ohjelmanumeron". Tulos oli Suomi-Ruotsi maaottelu esteratsastuksessa, 6-bars korkeushyppykilpailu. Häviöllehän siinä sitten jäätiin, mutta tyylikkäitä oltiin jos ei muuta! Kuvassa ei valitettavasti näy Suomi-aurinkolasit jotka oli teipannut kypärääni...
Keskiviikko ja torstai oltiin täysipäiväisesti auttamassa kilpailuissa. Rakentamassa rataa, toimihenkilöinä, shoppailemassa, after ridessa iltaisin...
 |
| Rataa rakennettiin TYYLILLÄ |
 |
| Strömsholmin linna, radanrakennus ja hyviä ystäviä! (C) Marie Rymans blogg |
 |
| Grillibuffet ja aika hieno näköala! (C) Camilla Blombergs blogg |
Sunnuntai oli hieno päivä! Sain kunnian olla yksi 7:stä Strömsholman opiskelijasta jota muistettiin stipendillä. Oma stipendini oli Krafftin sponsoroima, perustelussa mukaan olen opintojeni aikana osoittanut suurta ymmärrystä siitä miten hevosia tulee ruokkia, niin teoreettisesti kuin käytännön tasolla. Seminaariaineeni oli osoittanut suurta tietotaitoa ja siitä hyvästä meitä muistettiin 2500 kruunun suuruisella stipendillä. Stipendin vastaanotettiin kilpakentällä.
 |
| Kaikki stipendiaatit |
 |
| Stipendin saaneet hippologit; Emelie, minä, Angelica (C) Camilla Blomberg |
Sunnuntainailtana vietin kauden päättäjäisiä ratsastusryhmieni kanssa. Ratsastuskoululla on kesäloma, oppilaat ja hevoset saavat levätä, ja syksyllä palataan asiaan. Oppilaani muistivat minua ihanilla lahjoilla ja vastapalvelukseksi vein viimeisen ryhmän uittamaan hevosia järvenrantaan:
Mikä viikko! Maanantaiaamuna pakkasin auton kattoa myöden täyteen ja 6 tuntia myöhemmin saavuin etelä-Ruotsiin. Seuraavat 7-8 viikkoa olen kesätöissä paikallisen esteratsastajan luona - sama paikka jossa tein töitä enne hippologiopintoja. Tarinat siis jatkuvat kesälomankin aikana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)