Hei kaikki!!

Hei kaikki rakkaat blogilaiset!! Hippologiblogi on pitänyt vähän taiteellista taukoa, toivottavasti ette ole kyllästyneet odottamiseen ja jaksatte edelleen heilua mukana :-) Nyt olisi niin paljon puhuttavaa, että en tiedä mistä aloittaisin.

Täällä Skånessa kevät on jo pitkällä. Lämmintä on sellainen +5 astetta, meitä on hemmoteltu auringonpaisteella ja kaikki lumi on jo sulanut pois. Aamulla 6 aikaan kun lähden kouluun on jo valoisaa, klo 17 kun palaan on edelleen valoisaa. Hevoselämä tuntuu silloin niin paljon helpommalta.

Kuten aikaisemmin nopeasti mainitsin, viime viikko oli Bruksprov eli Oritesti. Täältä "meiltä", eli kotitalliltani missä asun ja koulun ohella työskentelen, oli mukana kaksi 4-vuotiasta esteoria. 4-vuotiaiden testi kestää 8 päivää - ei niitä jokaisenä päivänä ratsasteta, mutta orit asuvat Flyingessä koko testin ajan. Ensimmäisenä viikonloppuna on eläinlääkärintarkastus ja valokuvaus. Maanantaina 4-vuotiaat esittivät askellajit ja tiistaina oli estekoe. Estekokeen jälkeen tuomaristo antaa pisteet ja parhaat pääsevät jatkamaan kakkosvaiheeseen.

Meillä hippologeilla oli melko paljon aikaa istua katsomossa ja seurata oritestiä. Minulla, jolla ei ollut ratsastusviikkoa, oli hurjasti aikaa ja olinkin Flyingessä aamusta iltaan nähdäkseni kaiken mahdollisen. Lisäksi olin Olofin apuna (rakastan edelleen hevosenhoitajaelämää) ja taluttelin oreja iltaisin, harjailin lounastauolla, iltaruokin ja loppuviikosta letitin.

Toinen Olofin oreista pääsi jatkamaan kakkosvaiheeseen. Täältä löytyy ykkösvaiheen estekoe. Ori on Olofin oma kasvatti, edelleen heidän omistuksessaan ja Olof tietysti ratsastaa itse. Minä olen saanut seurata orin matkaa sisäänratsastuksesta 3-vuotistestiin ja vielä rådgivandeen, oli ihan mahtavaa olla saman hevosen mukana vielä oritestissäkin. Keskiviikko oli 4-vuotiaille lepopäivä, torstaina hypättiin oman ratsastajan kanssa ja perjantaina oli taas lepoa. Lauantaina oli se suuri finaali, kun testiratsastajat nousivat orien selkään. Testiratsastajien tehtävä on antaa puolueeton mielipide mm. orin ratsastettavuudesta, lisäksi otetaan pois se oman ratsastajan vaikutus ja nähdään miten ori toimii. Crawford-maneesi oli täynnä viimeistä paikkaa myöten. Aamulla ajoin Olofin kanssa Flyingeen, letitin ja... voi että kun meitä jännitti!

Kyseinen ori on siis nimeltään Centaurus, "Bosse", isä on Careful ja emänisä Caracas. Bosse oli yhtä upea testiratsastajien kanssa ja sai kehuja mm. tasapainostaan ja ratsastettavuudestaa. Tuloksia saatiin odottaa sitten iltaan asti. Bosse ei tullut pelkästään hyväksytyksi jalostukseen, Bosse on ORITESTIVOITTAJA 2011! Sunnuntaina oli sitten oritestivoittajien virallinen valokuvaus ja tietysti minä olin paikalla. Seuraavat kuvat ovat siis (C) Kati Ojala ja myynnissä jos joku on kiinnostunut:

Arvatkaa onko helppoa palata arkeen tuollaisen viikon jälkeen...? No ei ole! Maanantai aamuna kuitenkin reippaana tallivuoroon ja sieltä ratsastustunnille. Viime viikolla meillä oli kehityskeskustelut ratsastuksen tiimoilta, paikalla oli koulu- ja esteratsastuksenopettaja sekä tallimestari. Sain hyvin realistista palautetta ratsastuksestani ja koen, että itselläni on hyvin realistinen käsitys siitä missä mennään. Sain superpalautetta asenteestani, asenteeni työntekoon ja ratsastukseen on ammattimaista, ryhmässämme huipputasoa, ja opettajat epäilivät että "sen täytyy johtua suomalaisesta taustasta" :-)

Oppitunteja meillä ei tällä viikolla ole ollut, lukujärjestykseen on kirjattu "Eget arbete" eli itsenäistä työskentelyä Avels-projektia varten. Mutta kuten olemme oppineet, on tärkeää priorisoida ajankäyttönsä, ja siksi olen laittanut jäihin koko Avels-projektin ja syventynyt tallirakentamiseen, josta meillä on tentti maanantaina. Supermielenkiintoisa, ilmastointi on henkilökohtainen suosikkini.

Loppuun täytyy vielä kertoa pienestä eilisestä tapaturmasta. Olin vapaalla aamupäivän ja olin estevalmennuksen oman Fixi-hevoseni kanssa. Oli superhyvä tunti, päästiin vähän nostamaan esteitä ja olin sitten tulossa sitä korotettua rataa. Este numero 1 oli okseri diagonaalilla kohti kulmaa. Megahyvä hyppy ja hieno fiilis. Esteen jälkeen Fixi tuli sitten ulkopohjetta vasten, valui lyhyellä sivulla olevan betonireunan päälle, liukastui, kompastui ja kaatui naamalleen. Itse tulin pää edellä siihen betonireunaan ja kuperkeikalla seinää päin. Kaikki, minä mukaan lukien, olivat lähes varmoja että kuolin. Mutta ei, henkiin jäätiin tälläkin kertaa mutta kypärä halkesi (!!). Mitä tästä opimme? Älä ikinä ratsasta ilman kypärää, se on halpa henkivakuutus!

Tapahtuneen jälkeen soitin ratsastuksenopettajalleni kouluun etten voi osallistua estetunnille iltapäivällä. Tämä opettaja oli kertonut vielä koulutusvastaavallemme mitä kävi, ja koulutusvastaava soitti minulle illalla ihan vaan kysyäkseen onko kaikki hyvin. Ihana huomata, että ympärillä on niin paljon ihmisiä, jotka oikeasti tuntuvat välittävän!

Fixi
(joka ei lainkaan voinut ymmärtää miksi ratsastaja lopetti estetreenit kesken...)