Matka kohti Saksaa alkoi Kööpenhaminan lentokentältä sunnuntaina 23.1. puolepäivän aikoihin. Matkaan lähti unghäst-opettajamme Karin, kouluratsastuksen pääopettaja Mette, tallimestari Sofia, minä ja Angeliga hippologilinjalta, kouluratsastuksen stipendiaatti Sofia, unghästutbildare-linjan Martin ja Michelle joka käy Flyingen hevoslukiota. Reilu tunti lentokoneessa ja laskeuduimme Dusseldorfiin - kentällä meitä odotti kuljetus ja edessä oli melkein kolmen tunnin automatka Warendorfiin.
Me oppiaat emme tunteneet toisiamme etukäteen, joten kolme tuntia samassa pakettiautossa sopi oikein hyvin. Jokainen sai kertoa lyhyen historiikin itsestään; mitä on tehnyt, missä, miksi ja mitä aikoo tehdä nyt. Meitä oli valikoitunut reissuun aivan huippuporukka, se voitiin todeta jo tämän ensimmäisen automatkan aikana.
Warendorfissa meidät tiputettiin hotellin ovelle - oppilaat toiseen hotelliin ja opettajat toiseen. Tämä järjestely herätti jo vähän epäilyksiä, mutta aivan turhaan! Meille jokaiselle oli oma 2 hengen huone (!) tosi mukavassa pikku hotellissa. Vaihdettiin vähän vaatteita ja siirryttiin hotellin baariin odottamaan kuljetusta ;-) Luvassa oli yksinkertainen illallinen yhdessä opettajien sekä jo paikalle saapuneiden ranskalaisten opiskelijoiden kanssa. Puoli kymmeneltä palattiin hotellilla ja ennen kymmentä me kaikki jo nukuttiin hotellin puhtaissa lakanoissa.
Aamulla soi herätyskello 7.30 (ette usko millaista luksusta, mä en ikinä kotona saa nukkua niin pitkään). 8-9 istuttiin porukalla huipputason hotelliaamaisella (mitä luksusta!). Warendorfin siittola sijaitse kävelymatkan päässä hotellilta. Siellä tavattiin opettajat ja muut tapahtuman osanottajat; 3 opettajaa ja 2 opiskelijaa Strömsholmasta, 4 edustajaa Ranskasta sekä 2 Hollannista ja Norjasta. Warendorfin johtaja (?) kertoi lyhyesti heidän koulutussysteemistään, minkä jälkeen siirryttiin maneesiin. Maneesissa eri koulutusten opiskelijat näyttivät hevosillaan millä tasolla ratsastajien odotetaan olevan - melko korkealentoista, eivät olleet mitään huonoja ratsastajia! Esittely ei ehkä ollut mikään maailman kattavin, vähän jäi sekava kuva koko koulutuksesta.
Opastettu kierros Warendorffin siittolalla aika hieno. Se on varsin Flyingen tyyppinen hevoskeskus, n. 180 hevosta - oreja, tuntihevosia, vaunuhevosia jne. Ei tosin yhden yhtä tarhaa koko alueella, hevoset eivät siis pääse ulos...
Kaikkien muiden hevoset olivat vastoin kaikkia odotuksia aivan patalaiskoja. Kouluratsastuksen stipendiaattimme meni raippa heiluen naama punaisena ja omien sanojensa mukaan yritti ainoastaan saada hevosen juoksemaan ;) Minulle sattui ainut heppa joka oli vapaapäiviensä aikana kerännyt aavistuksen turhaa energiaa ja hyvä luoja kun se pukitti! Onneksi oli satulassa hyvä jalkatuet ja mä luulen, että ainoastaan suomalainen sisu piti kiinni satulassa. Olisihan se ollut vähän kiusallista tippua siellä Saksan master-tason opettajien edessä...
Ratsastuksesta jäätiin henkiin, tehtiin pieni kierros Warendorffin kylällä ja siirryttiin hotellilla valmistautumaan illalliselle. Välissä ehdittiin ottaa yhdet hotellin baarissa, minäkin olen saanut virkistää vanhoja saksan taitojani kun eihän siellä nyt kukaan sentään englantia osannut. Illallisen (joka sattui sopivasti syntymäpäivälleni) tarjosi National federation for the German olympic games - 3 ruokalajin illallinen juomineen hienossa ravintolassa. Ei sitä kaikki juhli synttäreitään näin komiasti... Juttelin Strömsholmasta tulleiden opiskelijoiden kanssa, sain hyviä vinkkejä niin asunnon kuin tallipaikankin etsintään. Illallisen jälkeen minä, Martin ja Sofia lähdettiin vielä kylälle etsimään mahdollista yökerhoa (syttärit ja kaikki hei!) mutta oli vähän hiljaista noin niinku maanantai-iltana.
Viimeisenä aamuna nautittiin taas pitkän kaavan aamiainen ja kenellekään ei jäänyt epäselväksi miten mä rakastan sellaista aamiaista! Aamupäivästä käytiin Saksan olympiakomitean valmennustallilla joka oli sen luokan tallikeskus, että ei sitä voi edes kuvailla. Kuvia tulee, kunhan saan niitä muilta (oma kamera jäi tietty satulahuoneeseen...). Ennen lounasta ratsastettiin vielä kerran enkä tippunut silloinkaan.
Iltapäivästä ajeltiin takaisin Dusseldorfiin, tehtiin pakolliset shoppailut taxfreessä ja lennettiin takaisin kotiin. Ihana matka ihanassa seurassa, reissussa saa aina vähän perspektiiviä kun näkee sitä oikeaa ratsastusta ja ammattimaista toimintaa. Lisäksi oli huippu tutustua uusiin ihmisiin ja tulihan siitä vähän sellainen luksusloma hotelliaamiaisineen, kaikkine illallisineen ja siellä hotellin suihkussa riitti loputtomasti lämmintä vettä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti