Suomessa

Hippologi on nyt ottanut varaslähdön joululomalle ja lentänyt Suomeen! Aloitin joululoman normalisoimalla unirytmin; 11 tuntia unta kahtena perättäisenä yönä, ei huonosti! Tavoite on nukkua vähän varastoon, että jaksaa sitten seuraavan jakson koulussa ;-)

Meillä joulun ja uuden vuoden tallivuorot on jaettu kolmeen osaan kaikkien luokkalaistemme kesken. Itse olen tallivuorossa 30.12.-2.1. ja 3.1. jatkuu koulu normaaliin malliin.

Lumikaaos!

Nyt on sitten lunta! Sunnuntaina alkoivat kunnon pakkaset ja maanantaina alkoi tulla lunta. Eilen alkoi myrsky, lunta tuli reilu 20 cm päivän ja illan aikana. Liikenne on tietysti kaaoksessa, teittein auraus kestää ja lisäksi on tappavan kylmä. Mitä tämä tarkoittaa ratsastuskoululla?

Ensinnäkään ei suurin osa hevosista pääse ulos, eivät ne oikeasti halua myrskyssä seistä. Alex tarhaili 3 tuntia aamupäivän aikana ja inhosi jokaista minuuttia, tarhakavereidensa kanssa se seisoi takapuoli tuulta vasten. Hevonen ei palele niin kauan kuin tarjolla on jotain syötävää, mutta eipä myrskyssä paljon heinää voi tarjoilla. Ratsastuskouluponit (ainakin meillä) reagoivat heti kun ensimmäistä kertaa on kunnon pakkaset; ne poukkoilevat ja pukittavat. Sunnuntaina minun tunneillani oli 2 tippumista ja lisäksi sain hypätä yhden B-ponin kyytiin palauttaakseni sen maanpinnalle. Me päästämme ponit ja hevoset pienissä laumoissa maneesiin juoksemaan kun ilman on tällainen. Saavat juosta ja pukitella - jaksavat sitten käyttäytyä illan ratsastustunneilla.

Meidän ratsastuskoulullamme ei ole pakkasrajaa, tunnit pidetään säässä kuin säässä jos tulijoita on. Eilen tunneilla oli keskimäärin 2 hullua ratsastajaa, jotka olivat uhmanneet säätä ja lumimyrskyn läpi raivanneet tiensä tallille. Ja me ratsastuksenopettajat... Pukeutuminen on taitolaji! Itse suosin 2 numeroa liian isoja pitkävartisia talvikenkiä, joihin mahtuu 3 sukan lisäksi foliopohjallinen sekä toinen, patterilämmitteinen pohjallinen. Pitkät kalsarit, ratsastushusut, toppahousut. Alukerrasto, fleecekerrasto, college-paita, fleecetakki ja toppatakki. Kyllä sitä siten tarkenee ;-)

Stockholm International Horse Show

Olen monta kertaa aikaisemminkin todennut, että aika kuluu niin nopeasti!! Nyt on jo kaksi luukkua avattu joulukalenterista ja saatu ohut lumipeite maahan. -8 astetta tuntuvat todella kylmiltä, kun kolme päivää sitten mittari näytti +8. Sellainen 16 celciusasteen lämpötilaero... Eipä ole enää kuraista ja pimeää, on paljon kuivempaa ja paljon valoisampaa.

Perjantai oli huippupäivä. Ohjelmassa oli kokopäivän reissu Tukholmaan ja Globeniin. Meitä lähti kimppakyydillä kolme ratsastuksenopettajaa täältä Stora Ekebystä; minä, Hanna ja Michan. Stockholm Horse Showssa oli aamulla parituninen Ratsastuksenopettajapäivä, ja työnantajamme oli ilmoittanut meidät sinne. Hanna ja Michan molemmat ovat olleet mukana aikaisemmin, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Yhdeksän pintaan saavuimme Globeniin ja ratsastuksenopettajille ei ole huonosti asiat kun jo ovella sai kaulaansa VIP-kortin millä sitten pääsi joka paikkaan.

Verryttely

Aloitimme kierroksella kulssien takana. Kiersimme koko "back stagen", kurkkasimme talleihin, verryttelyyn, estevarastoon jne. Tapasimme verryttelevien koulu-ja esteratsukoiden lisäksi islanninhevosia, shettiksiä, punasiniseksi maalatun vuonohevosen sekä vaunuja ja kärryjä. Kulssien takana on  melkoinen meno!

Stewardi esittelee meille arenaa, seisomme portilla jota ratsukot käyttävät tullessaan arenalle.

Opastetuksen kierroksen jälkeen oli oleskelua work shop-hengessä kahvin ja sämpylän merkeissä. Paikalla oli ratsastuksenopettajia koko Ruotsista, loistava tilaisuus luoda kontakteja ja tavata vanhoja tuttuja. Kahvien jälkeen seurasimme kouluratsastusnäytöstä, Patrik Kittelin (kouluratsastuksen EM-pronssimitalisti) klinikkaa, söimme lounasta hienossa ravintolassa, kävimme messuilla ja katselimme esteratsastusta. Estenäytöksessä hypättiin mm. kokeushyppykisa ilman satulaa. Kaksi ratsukkoa ylitti puhtaasti muurin sen ollessa 194 cm. Hullut...!

Ja kuten mainittu, oli tosiaan ne messut. Hetken aikaa olin kuin Kati 13 vuotta Helsinki Horse Showssa kun shoppasin hevoselleni uuden harjakassin ja uusia harjoja ;-) Lisäksi tuli hankittua uudet Animo-ratsastushousut, T-paita jonka mukaan "Hyppääminen alkaa kahdesta metristä, kaikki muu on puomityöskentelyä", kuolaimet ja sen sellaista. Illemmalla palasivat tyytyväiset ratsastuksenopettajat takaisin lähtöpisteseen.

On enemmän kuin terveellistä hakea inspiraatiota erilaisista tapahtumista; kilpailuista, klinikoista jne. Tekee hyvää omalle motivaatiolle !!

Inspiraatio nolla

Istun nojatuolissa aamukahvikupin kanssa ja maistelen kirjekuoressa saapunutta joulusuklaata (kiitos, isi!!!). Ajattelin kirjoittaa blogia mutta mieleen ei tullut yhtäkään järkevää ajatusta siitä mitä oikein kirjoittaisin (eli katsotaan mitä tästä päivityksestä oikein tulee...). Pitäisi opiskella, pöytä notkuu organisaatiota käsittelevistä kirjoista jotka pitäisi lukea ennen kuin kandin työtä voi edes kuvitella aloittavansa. Mutta missä motivaatio? Viikonlopun ohjelmassa töitä niin lauantaina kuin sunnuntaina sekä opiskelua, niin lauantaina kuin sunnuntaina.

Olen pitänyt valtavan määrän ratsastustunteja tällä viikolla. Keskiviikkona oli "Katis Hoppspecial" eli extra-estetreenit poniratsastajille. 3 putoamiskakkua 1,5 tunnin aikana, oma henkilökohtainen ennätykseni jos niin nyt kehtaa sanoa. Ketään ei sattunut ja ratsastajat saivat muistutuksen että kantapäät kannataa pitää alhaalla (ja että putoaminen ei oikeasti ole niin vaarallista!).

Alex tuntuu väsyneeltä. Ei niinkään psyykkisesti vaan fyysisesti takajaloistaan. On varmasti merkki että nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin, Alex on kuitenkin edelleen toipilas. Jos nyt viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä niin tiistaina olisi kouluratsastustreenit

.

Esittelyssä: Alex

Eilen lauantaina päätimme luokkakavereideni kanssa leikkiä normaalia; vaihtaa tallivaatteet tavallisiin vaatteisiin, vähän meikkiä ja koru kaulaan, ja suuntasimme Västeråsia kohtia. Söimme hyvää ruokaa mongolialaisessa ravintolassa ja kävimme katsomassa uusimman Twiligt-leffan. Välillä on terveellistä leikkiä normaalia! Nyt istun tuntisuunnitelmien parissa (siinä välissä kirjoitan vähän blogia), illalla on ohjelmassa töitä ja 4,5 ratsastustuntia.

En oikein keksinyt mistä tänään kirjoittelisin, niin ajattelin esitellä teille hevoseni Alexin! Siitä on ainakin tovi (jos joskus olen hänestä kirjoittanut?). Alex, oikealta nimeltään Alixan Z, on 13-vuotias ruuna. Hän on lähtöisin Belgian Zangersheidesta ja sieltä tullut Ruotsiin. Alex siirtyi omistukseeni kesällä 2011 eli reilu vuosi sitten. Se tuli myyntiin tallille jossa olin töissä; edellisen omistajansa kanssa se kilpailu vaativa B-koulua ja 120 cm esteitä (ja on aikaisemmin kilpaillut 130-140 cm tasolla). Alex oli melkein myyty Suomeen, minä toimin tässä kaupassa välittäjänä, kun se päivää ennen eläinlääkärintarkastusta sai oudon turvotuksen toiseen takajalkaan. Eläinlääkäri diagnosoi hankosidevamman. Kauppa Suomeen peruuntui ja Alexin omistaja ei lainkaan tiennyt mitä sen kanssa tekisi - he halusivat myydä sen ja nyt edessä oli lähes 6 kuukauden toipilasaika. Heille oli tärkeää että hevonen pääsee hyvään kotiin ja että se varmasti kuntoutuu, eivätkä siksi uskaltaneet myydä sitä hankosidevammaisena Suomeen asti... Niinhän siinä sitten kävi että minä sain tarjouksen; saisin ostaa Alexin täysin nimellistä summaa vastaan. Todellinen riskiostos; ennuste oli hyvä, joskin toipuminen veisi aikaa, mutta kyseessä oli hyvin koulutettu vaativan tason este-ja kouluhevonen.

Muutama puhelinsoitto Suomeen, ensin "mentorilleni" Salla Varentille jonka mielestä oli itsestäänselvää että Alex ostetaan :-) Salla onkin aina ollut riskinottaja... Sen jälkeen soitto isälle joka hetkeäkään epäröimättä oli valmis tukemaan taloudellisesti, että saisin sen "nimellisen summan" maksettua. Viikkoa myöhemmin Alex siirtyi omistukseemme ja aloitti laidunkauden Skånessa hankosidettään parannellen.

Syksyllä 2011 muutimme Strömsholmaan ja silloin alkoi pitkä kuntoutus. 2 kuukautta käyntiä ja ravia suoralla uralla. Silloin myös selvisi, että Alex ei todellakaan ollut mikään kiltti toipilas - käynti ja ravi oli tylsää, ja se heitti minut tantereeseen suunnilleen kerran viikossa; niin maneesissa, kentällä kuin maastossa. Mutta kaikesta oppii ja vuodenvaihteeseen mennessä Alex oli jo hyvässä kunnossa. Estetreenit aloitettiin alkuvuodesta; matalia esteitä ja vähän hyppyjä että jalka vahvistuisi pikkuhiljaa. Esteillä valmentauduin Daniel Svenssonille ja Jens Fredsricssonille (hänet muistatte Lontoon olympialaisista!), kouluratsastuksessa meitä auttoi Marianne Esseen-Söderberg. Kaikki sujui varsin hyvin, ilman turhia ilmalentoja, maaliskuuhun asti. Silloin Alex sai tarhakaveriltaan potkun ja alkoi ontua... Muutama viikko myöhemmin saatiin diagnoosi TAAS hankosidevammasta, tosin ei sama hankkari... Uskomatonta epäonnea!! Siinä oltiin sitten isojen päätösten edessä; yritetäänkö vielä kerran vai annetaanko olla. Tuoreessa muistissa oli, miten hankala toipilas Alex oli mutta samalla tuntui, että olisi väärin luovuttaa.

(C) MARIE RYMAN

Kyllä Alex oli ansainnut vielä yhden mahdollisuuden! Minä uskon, että hankoside- ja jännevammat paranet parhaiten laitumella. Voihan hevoset laittaa karsinalepoon ja vamma paranee, mutta tuleeko hankositeestä tai jänteestä enää kestävää jos hevonen ei parenemisvaiheessa liiku? Niinpä Alex sai laukata laitumella 3-vuotiaan Bettyn kanssa toukokuusta elokuun loppuun. Laitumelta suoraan klinikalle ja terveen paperit! Sitten alkoi kuntoutus, taas... Tällä kertaa mentiin ratsastajan ehdoilla; prio 1 oli että ratsastaja jää henkiin ja ilmalentojen määrä minimoidaan. Ratsastin "sisään" 13-vuotiaani, aluksi talutusratsastusta liinassa jne. Kiltit ja kärsivälliset tallikaverini auttoivat minut kyytiin ja roikkuivat liinassa kun Alex yritti poistua paikalta. Itse olen vuotta viisaampi ja vähän taitavampi, yritän olla askeleen edellä tätä ovelaa rautiasta. Nyt Alex on jo hyvässä kunnossa! Ratsastan koulua ja ajan maasta, Alexista tulee kiltimpi ja kiltimpi joka viikko kun saadaan tehdä töitä kunnolla. Tavoite on vaativa C ja vaativa B-koululuokat ensi kaudella. Vielä en ole päättänyt tuleeko Alexista puhtaasti kouluhevonen, kaksi hankosidevammaa ei välttämättä sovi estehevoselle. Mutta aika näyttää, nyt trimmataan koulua ja ensi vuonna tämä ex-esteratsukko näyttäytyy kouluaitojenkin sisällä!

Äänessä Rolf Göran Bengtsson!

Viime viikolla lupasin, että Roffen Strömsholman vierailu ansaitsee oman sivun tässäkin blogissa. Roffe vietti Strömsholmassa yhden päivän; aamupäivällä klinikkaa seurasi n. 200 ratsastuksen opettajaa sekä valmentajaa. Illan klinikka oli loppuunmyyty jo aikaa sitten, klinikkaa seurasi reilut 1000 ihmistä. Illan aikana Roffe kiipesi yhden hevosen selkään ja näytti miten helppoa se voikaan olla, muuten hän seisoi maneesissa ja auttoi ratsukoita monella eri tasolla.

Kaiken pohja on perusratsastus, niin tässäkin asiassa. Että ratsastajaa istuu oikein ja käyttää apujaan oikein, oikeassa järjestyksessä. Alkuverryttelyn aikana on valmentajan tehtävä määritellä mielessään ratsukon heikkoudet ja vahvuudet. Yhden ratsukon Roffe lähetti heti verryttelyn jälkeen vaihtamaan hevoselle kuolaimen - liian vahvat/ohuet kuolaimet väärissä käsissä saavat aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Alkuverryttelyyn kuului paljon temponvaihteluita suoralla uralla - näiden perusasioiden täytyy toimia ilman suuria ponnisteluja, esteiden hyppäämisessä tärkeintä on, että perusratsastus esteiden välissä sujuu.

Päivän sana oli ehdottomasti ulko-ohja. Hevosen tulee olla ulko-ohjan tuella, sisäkäsi ja sisäohja ovat siellä ainostaan siitä syystä että niiden pitää olla siellä...:) Ratsukon tulee pyrkiä pois seinän viereltä eli ratsastaa hevosta vähän uran sisäpuolella, ulko-ohjan tuella. Sisäkäsi ei saa koskaan tulla harjan yli väärälle puolelle ja heti kun ratsastaja jää kiinni sisäohjaan tukkii hän hevosen tien eteenpäin. Jotta volteista tulisi pyöreitä, jotta hevonen ei kaatuisi sisään tai ulos, tulee sen olla ulko-ohjan tuella.

Jos hevosen kanssa tulee ongelma tai konflikti on 80% ratkaisusta tultava istunnasta ja pohkeesta. Jos hevosella on paljon luonnetta on erityisen tärkeää että ratsastaja vaikuttaa ennen kaikkea istunnalla.

Verryttelyhypyt tehtiin kolmikaarisella kiemurauralla kolmen ristikon yli. Tämä oli yksinkertainen kontrolli; onko tilanne hallinnassa, hevonen mukana, voiko ratsastaja kontrolloida tietä ja etäisyyttä. Taas oli paljon puhetta perusasioista; ratsastajan tulee istua keskellä satulaa, hevosen hypätä keskeltä estettä ja pehmeästi tulee vanhasta ulko-ohjasta uusi sisäohja kun suunta vaihtuu. Jos ratsastaja heittää ylävartalon hypyssä eteenpäin tulee hyppykaaresta suora, ei kaareva. Kaikki ristikot oli varustettu maapuomilla; Roffe käyttää 95% esteistä maapuomia välttääkseen että hevonen oppii hyppäämään huonolla tekniikalla.

Tärkeää on, että ratsastajalla on aina suunnitelma - päätä miten kaiken kuuluisi toimia, tee päätös ja reagoi ajoissa. Uskalla ratsastaa ja reagoida hevosen mukana!

Toinen harjoitteluviikko ja RGB !!!

Ensimmäinen harjoitteluviikko ohi ja toinen kohta puolessa välissä. "Att göra"-lista alkaa pikkuhiljaa lyhentyä:

Katin TEHTÄVÄÄ/ATT GÖRA -lista

-Maksa laskut (ja pankkitili kiittää...)
-Esteratsastuksen oma-arviointi, palautus 30.11.
-Kouluratsastuksen oma-arviointi
-Didaktiikan "kartläggning" (tehtävänä oli seurata yhden 2-vuoden hippologin ratsastusta ja arvioida heikkouksia sekä vahvuuksia)
-Katis hoppspecial - estekurssin mainos
-Yritystalouden tehtävä, palautus lauantaina!
-Asiakastyytyväisyyskysely - jakoon!
-Miljöhusesyn (aloitettu)
-Kandintyön aloitus (kirjat on sentään haettu, huokaus...)

Nyt on aika alkaa keskittyä jäjellä oleviin tehtäviin. Asiakastyytyväisyyskysely on saatava pian jakoon, jotta ehdin käydä tulokset läpi ennen joululomaa. Eilen meillä Stora Ekebyn ratsastuksenopettajilla oli estevalmennus, valmentajana Arnold Assarsson. Minusta on ihailtavaa, että ratsastuskouluyrittäjä haluaa panostaa opettajien pätevytee ja antaa mahdollisuuden kehittää niin ratsastuksentasoa kuin teoreettisia taitoja.

Huomenna on tärkeä päivä. Rolf-Göran Bengtsson, esteratsastuksen mm-voittaja ja Pekingin olympialaisten hopeamitalisti, pitää klinikan Strömsholmassa. Aamupäivällä on suljettu klinikka ratsastuksen opettajille ja valmentajille, illalla loppuunmyyty klinikka n. 900 ihmiselle. Itse aion istua katsomossa aamusta iltaan (ja myydä vähän kahvia ja pullaa siinä välissä, luokkani vastaa myynnistä kolmessa eri pisteessä) ja kuunnella kaiken, mitä Roffella on sanottavaa. Klinikka tulee ansaitsemaan ihan oman päivityksensä täällä blogissa!

Fortsättning följer...:)