Esittelyssä: Alex

Eilen lauantaina päätimme luokkakavereideni kanssa leikkiä normaalia; vaihtaa tallivaatteet tavallisiin vaatteisiin, vähän meikkiä ja koru kaulaan, ja suuntasimme Västeråsia kohtia. Söimme hyvää ruokaa mongolialaisessa ravintolassa ja kävimme katsomassa uusimman Twiligt-leffan. Välillä on terveellistä leikkiä normaalia! Nyt istun tuntisuunnitelmien parissa (siinä välissä kirjoitan vähän blogia), illalla on ohjelmassa töitä ja 4,5 ratsastustuntia.

En oikein keksinyt mistä tänään kirjoittelisin, niin ajattelin esitellä teille hevoseni Alexin! Siitä on ainakin tovi (jos joskus olen hänestä kirjoittanut?). Alex, oikealta nimeltään Alixan Z, on 13-vuotias ruuna. Hän on lähtöisin Belgian Zangersheidesta ja sieltä tullut Ruotsiin. Alex siirtyi omistukseeni kesällä 2011 eli reilu vuosi sitten. Se tuli myyntiin tallille jossa olin töissä; edellisen omistajansa kanssa se kilpailu vaativa B-koulua ja 120 cm esteitä (ja on aikaisemmin kilpaillut 130-140 cm tasolla). Alex oli melkein myyty Suomeen, minä toimin tässä kaupassa välittäjänä, kun se päivää ennen eläinlääkärintarkastusta sai oudon turvotuksen toiseen takajalkaan. Eläinlääkäri diagnosoi hankosidevamman. Kauppa Suomeen peruuntui ja Alexin omistaja ei lainkaan tiennyt mitä sen kanssa tekisi - he halusivat myydä sen ja nyt edessä oli lähes 6 kuukauden toipilasaika. Heille oli tärkeää että hevonen pääsee hyvään kotiin ja että se varmasti kuntoutuu, eivätkä siksi uskaltaneet myydä sitä hankosidevammaisena Suomeen asti... Niinhän siinä sitten kävi että minä sain tarjouksen; saisin ostaa Alexin täysin nimellistä summaa vastaan. Todellinen riskiostos; ennuste oli hyvä, joskin toipuminen veisi aikaa, mutta kyseessä oli hyvin koulutettu vaativan tason este-ja kouluhevonen.

Muutama puhelinsoitto Suomeen, ensin "mentorilleni" Salla Varentille jonka mielestä oli itsestäänselvää että Alex ostetaan :-) Salla onkin aina ollut riskinottaja... Sen jälkeen soitto isälle joka hetkeäkään epäröimättä oli valmis tukemaan taloudellisesti, että saisin sen "nimellisen summan" maksettua. Viikkoa myöhemmin Alex siirtyi omistukseemme ja aloitti laidunkauden Skånessa hankosidettään parannellen.

Syksyllä 2011 muutimme Strömsholmaan ja silloin alkoi pitkä kuntoutus. 2 kuukautta käyntiä ja ravia suoralla uralla. Silloin myös selvisi, että Alex ei todellakaan ollut mikään kiltti toipilas - käynti ja ravi oli tylsää, ja se heitti minut tantereeseen suunnilleen kerran viikossa; niin maneesissa, kentällä kuin maastossa. Mutta kaikesta oppii ja vuodenvaihteeseen mennessä Alex oli jo hyvässä kunnossa. Estetreenit aloitettiin alkuvuodesta; matalia esteitä ja vähän hyppyjä että jalka vahvistuisi pikkuhiljaa. Esteillä valmentauduin Daniel Svenssonille ja Jens Fredsricssonille (hänet muistatte Lontoon olympialaisista!), kouluratsastuksessa meitä auttoi Marianne Esseen-Söderberg. Kaikki sujui varsin hyvin, ilman turhia ilmalentoja, maaliskuuhun asti. Silloin Alex sai tarhakaveriltaan potkun ja alkoi ontua... Muutama viikko myöhemmin saatiin diagnoosi TAAS hankosidevammasta, tosin ei sama hankkari... Uskomatonta epäonnea!! Siinä oltiin sitten isojen päätösten edessä; yritetäänkö vielä kerran vai annetaanko olla. Tuoreessa muistissa oli, miten hankala toipilas Alex oli mutta samalla tuntui, että olisi väärin luovuttaa.

(C) MARIE RYMAN

Kyllä Alex oli ansainnut vielä yhden mahdollisuuden! Minä uskon, että hankoside- ja jännevammat paranet parhaiten laitumella. Voihan hevoset laittaa karsinalepoon ja vamma paranee, mutta tuleeko hankositeestä tai jänteestä enää kestävää jos hevonen ei parenemisvaiheessa liiku? Niinpä Alex sai laukata laitumella 3-vuotiaan Bettyn kanssa toukokuusta elokuun loppuun. Laitumelta suoraan klinikalle ja terveen paperit! Sitten alkoi kuntoutus, taas... Tällä kertaa mentiin ratsastajan ehdoilla; prio 1 oli että ratsastaja jää henkiin ja ilmalentojen määrä minimoidaan. Ratsastin "sisään" 13-vuotiaani, aluksi talutusratsastusta liinassa jne. Kiltit ja kärsivälliset tallikaverini auttoivat minut kyytiin ja roikkuivat liinassa kun Alex yritti poistua paikalta. Itse olen vuotta viisaampi ja vähän taitavampi, yritän olla askeleen edellä tätä ovelaa rautiasta. Nyt Alex on jo hyvässä kunnossa! Ratsastan koulua ja ajan maasta, Alexista tulee kiltimpi ja kiltimpi joka viikko kun saadaan tehdä töitä kunnolla. Tavoite on vaativa C ja vaativa B-koululuokat ensi kaudella. Vielä en ole päättänyt tuleeko Alexista puhtaasti kouluhevonen, kaksi hankosidevammaa ei välttämättä sovi estehevoselle. Mutta aika näyttää, nyt trimmataan koulua ja ensi vuonna tämä ex-esteratsukko näyttäytyy kouluaitojenkin sisällä!