sunnuntai 28. lokakuuta 2012

The International Group of Equestrian Qualifications ja hevosen kuntotesti!

Long time no talk! Toivottavasti blogillani on vielä lukijoita jäljellä toistuvien päivitystaukojen jälkeen. Koulu on todella vaatinut osansa viimeisten viikkojen aikana ja paljon onkin ehtinyt tapahtua...

Strömsholmassa järjestettiin yhteistyössä Ruotsin ratsastajainliiton kanssa konferenssi johon otti osaa The International Group of Equestrian Qualifications. Tämä organisaatio on työstänyt kansainväliset tasot joilla ratsastuksenopettjat tituleerataan; Level 1-3. Suomessa tasoja vastaa Level 1 = ratsastuksenohjaaja, 2 = ratsastuksenopettaja, 3 = master. Konferenssi kesti 3 päivää ja osanottajia oli mm. Suomesta (!), Saksasta, Englannista, Sveitsistä, Malesiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta... Luokkakaverini saivat toimia esimerkkeinä ja ratsastaa yleisön edessä näyttääkseen nämä eri tasot. Lisäksi brittiläinen ratsastuksenoppetaja esitteli konferenssille miten opetetaan ryhmää ratsastajia - monissa maissa ei ole sellaista ratsastuskoulukulttuuria että 8 ratsastajaa ratsastaa yhtä aikaa. Ulkomaiset osallistujat olivat ämistyneitä siitä että se edes om mahdollista :-)


(C) Camilla Blomberg


Viime viikolla professori Lars Roepstorf auttoi luokkaamme tekemään  ns. työkokeen ja tutkimaan hevosen kuntoa. Kuten jo aikaisemmin olemme todenneet on hevosen kunto varsin hankala käsite. Hevonen on lähtökohdiltaan fantastinen superurheilija; leposyke on 28-40 lyöntiä minuutissa ja maksimisyke 220-240. Hevosen elimistö kuljettaa n 160 ml happea/minuutti/100kg, mikä on n. kaksi kertaa ihmisen kapasiteetti. Hevonen kestää maitohappoa paljon paremmin kuin ihminen; meillä kipuraja on n. 10 mmol/1 litra verta kun hevonen kestää 50 mmol/1 litra.

Kun työn intensiteetti ylittää hapenkuljetuskyvyn alkavat anaerobiset, eli ilman happea toimivat lihassolut tehdä työtä. Silloin alkaa kertyä maitohappoa. Anaerobinen työ ei ole yhtä tehokasta kuin happea käyttävien lihassolujen toiminta. Hevosen kuntoa tulee treenata sellaisella tasolla, että maitohappoa ei juuri ja juuri ala kertyä, muuten vammojen riski kasvaa rajusti. Me teimme kokeen selvittääksemme missä tämä maitohapon raja oikein menee.

Käytössämme oli kolme 4-vuotiasta hevosta ratsastajineen. Hevoset oli varustettu pulssimittarilla ja radan päässä oli eläinlääkäri joka otti verikokeita joista näkee maitohappotason. Testi tehtiin 800 m pitkällä suoralla laukkaradalla ja meni seuraavasti:

- Alkuverryttely ravissa ja testilaukka tempolla 350 m/min
- Testi alkaa: 90 sekuntia tempolla 350 m/min, tämän jälkeen verikoe
- 90 sekunria 400 m/min, verikoe
- 90 sekuntia, 450m/min, verikoe
- ja niin edelleen, viimeinen tempo oli 600 m/min.

Jotta eläinlääkärin ei tarvinnut juosta hevosten mukana laukkasivat ratsukot 45 s toivotussa tempossa (meitä oli avustajia maassa kertomassa pitääkö mennä hiljempaa vai kovempaa), kääntyivät, ja laukkasivat 45 s takaisinpäin.

Me halusimme siis tietää missä tempossa maitohapon määrä alkaa kasvaa - ja näin löytää sen kipurajan. Maitohappokäyrä on sellainen, että se pysyy tasaisella tasolla kunnes yht'äkkiä se nousee rajusti eteenpäin. Tulokset (maitohapon taso ja pulssi) vaihtelivat näiden kolmen hevosen kesken; nelivuotias joka oli parhaimmassa kunnossa laukkasi 550m/min-tempossa pulssin ollessa 157 ja vasta sen jälkeen maitohappo lähti rajuun nousuun.

Hevosen pulssimittari
(C) Marie Ryman

Verikoe maitohappomäärän selvittämiseksi
(C) Marie Ryman

Testiratsastaja varustettu kellolla jossa näkyy temo sekä hevosen pulssi, käsivarren ympärillä GPS-lähetin
(C) Marie Ryman


torstai 11. lokakuuta 2012

Hengissä...!

Hengissä ollaan vaikka mitään ei kuulu :-) Viime viikon vietin Flyingessä, siellä kilpailtiin vuoden Breeders Trophy ja nuorten hevosten championaatit. Viikon loman seurauksena on kouluhommia säädyttömän paljon rästissä, nyt yritän saada muut kiinni ja kiirettä pitää !! 2,5 viikkoa jäljellä, sitten jätän koulun ja aloitan 10-viikon harjoitteluni ratsastuskoululla...

Kiinnostavia kirjoituksia tulossa heti kun aikaa löytyy! To be continued...:)