Talliviikko on täydessä käynnissä ja aika tuntuu olevan varsin kortilla. Maanantaina aloitin aamuruokinnalla 6.30. Aamupäivällä oli ajamista, ajettiin maastossa ja mukana oli yksi parivaljakko (=kaksi hevosta saman kärryn edessä). Iltapäivällä oli teoriaa ruokinnasta ja nyt aloitettiin ravintoarvolaskut. Eivät ole vaikeita, kunhan vain hankkii vähän rutiinia ja muistaa miten mikäkin pitää tehdä.
Tiistaina vähän lisää tallitöitä ja lisää ravintoarvolaskuja. Kävin myös vihdoin avaamassa ruotsalaisen pankkitilin, nyt kun mä kerran olen puoliksi ruotsalainen!
Keskiviikkona oli puhumassa Kiki R-B Svenska Ridsportförbund:sta. Aika pintapuolinen esittely liiton koosta ja toiminnasta, mutta ainakin opittiin, että hevosurheilun ympärillä Ruotsissa liikkuu aika monta miljardia. Lisäksi opiskeltiin vähän statistiikkaa, se on jotenkin... niin typerää. Lisäksi meille kävi esittäytymässä nuorisopastori ja kuraattori, saatiin pullonavaajan varustettuna näiden pappien logolla :D Iltapäivällä alkoi kengitys. Oppitunti alkoi sillä, että meille tehtiin selväksi mitä me EMME osaa. Tekee hyvää itsetunnolle... Mutta tiedänpä nyt nostavani kaviotkin väärin. Opettaja on ihan mukava mutta ei erityisen pedagoginen, varmasti ihan taitava kengittäjä. Katsottiin pintapuolisesti hevosten jalka-asentoja (aika vähän jäi päähän kun kaikki sanat on uusia) ja opeteltiin suoristamaan vääntynyt kenkä.
Tänään torstaina hoidettiin kunnialla viimeiset tallivuorot tältä viikolta. Ruokinnassa puhuttiin lisää väkirehuista ja muista ruoka-aineista. 7kg porkkanoita sisältää muuten yhtä paljon energiaa + proteiinia kuin 3kg kauraa. Ajotunnilla päästiin kokeilemaan millaista on ajaa sitä parivaljakkoa, aivan uskomattoman vaikeaa!
Nyt pitää ottaa joku ote tähän opiskeluun ja laskea ravintoarvoja, aloittaa projektityö kilpailujärjestelmän rakenteesta, lukea englanninkielinen artikkeli hevosen pelkoreaktioista, kirjoittaa lyhyt esitelmä valjakkoajon kouluosuudesta ja laskea uusiksi statistiikan t-testi. Mutta first things first, nyt alkaa telkkarista Idols!
torstai 30. syyskuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
Täydellisyyttä
Täydellisyyttä on olla sellaisessa koulussa, missä oppitunnille voi mennä ratsihousut jalassa, kun on ajatellut ratsastaa heti koulun jälkeen. Eikä kukaan ihmettele jos haisee hevoselle tai jos sattuu olemaan ruohonsekaista kuolaa takissa.
Viikonlopun tallivuoron jälkeen taisin nukahtaa kotiinpäästyäni eteisen matolle. Enkä varmasti ollut ainut. Maanantai alkoi 10.30 (ihanaa sai nukkua aamulla!) ajotunnilla, nyt ajettiin hevosilla ensimmäistä kertaa "maastossa". Ajoin Romariolla kärjessä ja opettaja istui kyydissä. Hevosista näki, että niillä oli hauskaa. Päästiin myös kokeilemaan maratooniesteitä, eli kiinteitä esteitä joita sitten ajetaan valjakkokilpailujen maasto-osuudella. Kiinteitä esteitä kunnioittaa vähän eri tavalla kuin niitä kartioita - jos ajaa liian läheltä, kärry kaatuu. Oli kyllä tosi hauskaa.
Iltapäivän oppitunti oli jatkoa hevosen käyttäytyisestä otsikolla "Hevoset eivät ole viisaita". Ja se on varmasti ihan totta! Minä olen yksi niistä, jotka helposti yliarvioivat hevosen kykyä ymmärtää... Hevosella ei ole mitään kykyä "tänka efter", se toimii täysin vaistonvaraisesti ja pystyy ainoastaan yhdistämään tiettyjä asioita toisiinsa. Hevosen aivojen koko suhteessa elopainoon on verrattavissa kilpikonnaan... Tiistaina jatkui käyttäytyminen, puhuttiin paljon siitä miten hevonen oppii ja saatiin 4-sivuiset tieteelliset (englanninkieliset...) artikkelit, jotka pitää muutaman viikon päästä esitellä koko luokalle.
"Kati Ojala har genomgått Livräddarutbildning i Hjärt Lung Räddning enligt Svenska Cardiologföreningens och Svensk Anestsiologisk Förenings utbildningsprogram". Keskiviikkona meillä oli siis 3 tunnin ensiapukoulutus, aika pintapuolinen ja aika ankea. Mutta kerrattiinpa ainakin puhalluspaineluelvytys jos ei muuta. Enemmän oltaisiin voitu keskittyä mahdollisiin ratsastusonnettomuuksiin, olisi voinut olla enemmän hyötyä käytännössä. Mutta onpahan nyt kerrattu että palovammaa kannattaa kylmätä ja verenvuoto tyrehdyttää.
Torstain ajotunnilla piti analysoida omaa ajamista ja selvittää miten korjata erilaisia ongelmia. Yhteenvetona voidaan todeta, että koko ryhmä saa aika lailla harjoitella sitä suullista osaa. Minä ainakin jäädyin ihan kokonaan kun kysyttiin miten korjaan hevosta joka asettuu oikealle ja työntää vasenta lapaa ulos. Torstain teoriosuus oli pedagogiikkaa, mä en vieläkään oikein jaksa motivoitua noista ryhmäkeskusteluista ja kaikenmaailman leikeistä. Pedagogiikkaan piti ostaa 4 (!) oppikirjaa, löysin kaikki käytettynä netistä, jee! Lisäksi söin lounasta koulun ravintolassa kun jälkkäriksi sai lettuja, jee myös sille. Huomenna on koulua vain 8-10, lauantaina Pusu aikoo kilpailla ja samana iltana juhlitaan Ninan synttäreitä.
Viikonlopun tallivuoron jälkeen taisin nukahtaa kotiinpäästyäni eteisen matolle. Enkä varmasti ollut ainut. Maanantai alkoi 10.30 (ihanaa sai nukkua aamulla!) ajotunnilla, nyt ajettiin hevosilla ensimmäistä kertaa "maastossa". Ajoin Romariolla kärjessä ja opettaja istui kyydissä. Hevosista näki, että niillä oli hauskaa. Päästiin myös kokeilemaan maratooniesteitä, eli kiinteitä esteitä joita sitten ajetaan valjakkokilpailujen maasto-osuudella. Kiinteitä esteitä kunnioittaa vähän eri tavalla kuin niitä kartioita - jos ajaa liian läheltä, kärry kaatuu. Oli kyllä tosi hauskaa.
Iltapäivän oppitunti oli jatkoa hevosen käyttäytyisestä otsikolla "Hevoset eivät ole viisaita". Ja se on varmasti ihan totta! Minä olen yksi niistä, jotka helposti yliarvioivat hevosen kykyä ymmärtää... Hevosella ei ole mitään kykyä "tänka efter", se toimii täysin vaistonvaraisesti ja pystyy ainoastaan yhdistämään tiettyjä asioita toisiinsa. Hevosen aivojen koko suhteessa elopainoon on verrattavissa kilpikonnaan... Tiistaina jatkui käyttäytyminen, puhuttiin paljon siitä miten hevonen oppii ja saatiin 4-sivuiset tieteelliset (englanninkieliset...) artikkelit, jotka pitää muutaman viikon päästä esitellä koko luokalle.
"Kati Ojala har genomgått Livräddarutbildning i Hjärt Lung Räddning enligt Svenska Cardiologföreningens och Svensk Anestsiologisk Förenings utbildningsprogram". Keskiviikkona meillä oli siis 3 tunnin ensiapukoulutus, aika pintapuolinen ja aika ankea. Mutta kerrattiinpa ainakin puhalluspaineluelvytys jos ei muuta. Enemmän oltaisiin voitu keskittyä mahdollisiin ratsastusonnettomuuksiin, olisi voinut olla enemmän hyötyä käytännössä. Mutta onpahan nyt kerrattu että palovammaa kannattaa kylmätä ja verenvuoto tyrehdyttää.
Torstain ajotunnilla piti analysoida omaa ajamista ja selvittää miten korjata erilaisia ongelmia. Yhteenvetona voidaan todeta, että koko ryhmä saa aika lailla harjoitella sitä suullista osaa. Minä ainakin jäädyin ihan kokonaan kun kysyttiin miten korjaan hevosta joka asettuu oikealle ja työntää vasenta lapaa ulos. Torstain teoriosuus oli pedagogiikkaa, mä en vieläkään oikein jaksa motivoitua noista ryhmäkeskusteluista ja kaikenmaailman leikeistä. Pedagogiikkaan piti ostaa 4 (!) oppikirjaa, löysin kaikki käytettynä netistä, jee! Lisäksi söin lounasta koulun ravintolassa kun jälkkäriksi sai lettuja, jee myös sille. Huomenna on koulua vain 8-10, lauantaina Pusu aikoo kilpailla ja samana iltana juhlitaan Ninan synttäreitä.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Trött så in i helvete...
Herätys klo 6.00 ei oikeasti edes ole niin kovin aikaisin, mutta kyllä olisi niiin hurjasti nukuttanut aamulla... Nyt on vielä yksi tallivuoro jäjellä, sitten bensatankin ja lähipizzerian kautta kotisohvalle. Päivän ohjelmaan kuului projektimiitti ryhmätyön tiimoilta, olin siis aamutallin jälkeen Gustafslundissa ja nyt selkeni vähän enemmän se, mistä me loppujen lopuksi tulemme kirjoittamaan. Mutta oih ja voih, aika paljon tulee ongelmia lähteiden ja aineiston kanssa...
Lounaan jälkeen käytiin kävelyllä muutaman hevosten kanssa. Mikäs siinä puistossa ratsastellessa kun aurinko paistaa (vaikka onkin kylmä). Kävelyn kohokohta oli hypätä joen yli, muuten lenkki ei sisältänyt sen kummoisemmin vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.
Lounaan jälkeen käytiin kävelyllä muutaman hevosten kanssa. Mikäs siinä puistossa ratsastellessa kun aurinko paistaa (vaikka onkin kylmä). Kävelyn kohokohta oli hypätä joen yli, muuten lenkki ei sisältänyt sen kummoisemmin vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.
lauantai 18. syyskuuta 2010
Koko viikko pähkinänkuoressa
Kotona ei toimi internet eikä TV:n kanavakortti. Onko siis olemassa joku suurempi mahti, joka yrittää keinoja kaihtamatta saada minut tarttumaan koulukirjaan perjantai-iltana klo 20.00 14-tuntisen päivän jälkeen??
Tiistaina alkoi pedagogiikka. Kurssin opettajana on Caroline Persson, joka on koko hippologilinjan kurssivastaava ja itse koulutukseltaan idrottspedagog. Kurssi koostuu varsin suurelta osalta ryhmäkeskusteluista, sanonko mitä mieltä mä olen niistä ryhmäkeskusteluista... Luokaltamme löytyy ihailtavan paljon kokemusta opettamisesta ja ohjaamisesta, suuri osa on ollut töissä ratsuskoululla ratsastuksenohjaajana, monet useamman vuoden ajan. Yli puolet on koulutettuja nuoriso-ohjaajia (minä myös!), ratsastuksenohjaajia tms. Hankaluuksi tuotti jo nyt alkuun tämä terminologia; mikä on pedagogiikkaa, mikä didaktiikkaa ja mikä metodiikkaa. Tiistai-iltapäivänä liikutin yhden reservihevosen, uskomatonta että melkein kaikki maneesit ovat käytössä myös ruokatunnin aikaan.
Keskiviikkona meillä oli tunnin valistus opiskelutekniikasta. Aivan turha, olisi vaan pitänyt jäädä kotiin nukkumaan. Eiköhän meistä jokainen 12 kouluvuoden jälkeen tiedä, että välillä pitää pitää tauko ja että viimeisen illan lukeminen ei ehkä käytännössä ole se paras. Ainut hyvä vinkki oli, että kannattaa istua epämukavassa asennossa kun lukee kotona, ettei nukahda :) Opiskelutekniikkaa seurasi oppitunti statistiikassa, joka oli myös yksi leikkikoulu. Tunnin kruunasi opettajan kommentti "helpointa on että ette mieti liikaa, tehkää vain. Älkääkä myöskään kysykö liikaa, koska mä en osaa vastata". Niin. Eikä tarvi olla lukenut pitkää matikkaa että osaa laskea keskiarvon...
Torstaina aamupäivän teoriatunnit käsittelivät ruokintaa. Puhuttiin laitumista (hoidosta, puimisesta jne.), erilaisista laidunkasveista ja erilaisesta heinästä. Katsottiin varsin hyvä filmi, nyt selkeni ero erilaisten kuiva- ja säilöheinätyyppien (hö, hösilage, ensilage) välillä. Iltapäivällä oli ajamista, taas tuli runnottua muutama kartio...
Perjantaina alkoi meidän pe-su tallivuoro. Siispä reippaana tallissa 6.55. Aamun ajotunti meni kaikkien osalta superhyvin, harjoitus oli vaikea enkä ymmärrä miten me suoriuduttiin siitä niin hyvin. Se oli käytännössä sellainen sokkelo tai labyrintti, mikä piti sitten pujotella käynnissä ja ravissa. Ajotunnin jälkeen istuin Ninan kanssa kahvilla kunnes oli seuraava tallivuoro 11.35. Iltapäivän pakollisella oppitunnilla oli puhumassa Malin Axel-Nilsson, kotieläinagrologi joka tekee SLU:lle sitä tutkimusta hevosten mahdollisesta "luonnetestistä". Mä olen edelleen varsin skeptinen asian suhteen. Hevonen on kuitenkin hevonen, ympärisön ja ihmisen vaikutus on niin äärettömän suuri, että voiko luonnetta testata jollain kaikille yhtä reilulla tavalla? Vapaa keskustelu karkasi taas vähän aiheesta, meidän luokalla on paljon mielipiteitä ja kaikki haluavat päästä sanomaan omansa, liittyvät ne sitten asiaan tai eivät. Teorian jälkeen hoidettiin viimeinen tallivuoro, olin kotona 17.40 ja valmis tallista 20.00. Kokeilin Pusun kanssa maasta-ajoa (tömkörning, eli juoksutusta kahdella ohjalla). Toimi äärettömän hyvän, Pusu oli taitava.
Tänään lauantaina meitä oli 9 erittäin väsynyttä opiskelijaa aamutallissa. Aamupäivällä kävin maastokävelyllä ajohevosellani, hevosten lounaan jälkeen ajoin kauppaan ja nyt tuhosin tehokkaasti koko irtokarkkipussin tässä tietokoneen äärellä... Kohta vuorossa päivän viimeinen stalltjänst ja sitten kotiin!
Tiistaina alkoi pedagogiikka. Kurssin opettajana on Caroline Persson, joka on koko hippologilinjan kurssivastaava ja itse koulutukseltaan idrottspedagog. Kurssi koostuu varsin suurelta osalta ryhmäkeskusteluista, sanonko mitä mieltä mä olen niistä ryhmäkeskusteluista... Luokaltamme löytyy ihailtavan paljon kokemusta opettamisesta ja ohjaamisesta, suuri osa on ollut töissä ratsuskoululla ratsastuksenohjaajana, monet useamman vuoden ajan. Yli puolet on koulutettuja nuoriso-ohjaajia (minä myös!), ratsastuksenohjaajia tms. Hankaluuksi tuotti jo nyt alkuun tämä terminologia; mikä on pedagogiikkaa, mikä didaktiikkaa ja mikä metodiikkaa. Tiistai-iltapäivänä liikutin yhden reservihevosen, uskomatonta että melkein kaikki maneesit ovat käytössä myös ruokatunnin aikaan.
Keskiviikkona meillä oli tunnin valistus opiskelutekniikasta. Aivan turha, olisi vaan pitänyt jäädä kotiin nukkumaan. Eiköhän meistä jokainen 12 kouluvuoden jälkeen tiedä, että välillä pitää pitää tauko ja että viimeisen illan lukeminen ei ehkä käytännössä ole se paras. Ainut hyvä vinkki oli, että kannattaa istua epämukavassa asennossa kun lukee kotona, ettei nukahda :) Opiskelutekniikkaa seurasi oppitunti statistiikassa, joka oli myös yksi leikkikoulu. Tunnin kruunasi opettajan kommentti "helpointa on että ette mieti liikaa, tehkää vain. Älkääkä myöskään kysykö liikaa, koska mä en osaa vastata". Niin. Eikä tarvi olla lukenut pitkää matikkaa että osaa laskea keskiarvon...
Torstaina aamupäivän teoriatunnit käsittelivät ruokintaa. Puhuttiin laitumista (hoidosta, puimisesta jne.), erilaisista laidunkasveista ja erilaisesta heinästä. Katsottiin varsin hyvä filmi, nyt selkeni ero erilaisten kuiva- ja säilöheinätyyppien (hö, hösilage, ensilage) välillä. Iltapäivällä oli ajamista, taas tuli runnottua muutama kartio...
Perjantaina alkoi meidän pe-su tallivuoro. Siispä reippaana tallissa 6.55. Aamun ajotunti meni kaikkien osalta superhyvin, harjoitus oli vaikea enkä ymmärrä miten me suoriuduttiin siitä niin hyvin. Se oli käytännössä sellainen sokkelo tai labyrintti, mikä piti sitten pujotella käynnissä ja ravissa. Ajotunnin jälkeen istuin Ninan kanssa kahvilla kunnes oli seuraava tallivuoro 11.35. Iltapäivän pakollisella oppitunnilla oli puhumassa Malin Axel-Nilsson, kotieläinagrologi joka tekee SLU:lle sitä tutkimusta hevosten mahdollisesta "luonnetestistä". Mä olen edelleen varsin skeptinen asian suhteen. Hevonen on kuitenkin hevonen, ympärisön ja ihmisen vaikutus on niin äärettömän suuri, että voiko luonnetta testata jollain kaikille yhtä reilulla tavalla? Vapaa keskustelu karkasi taas vähän aiheesta, meidän luokalla on paljon mielipiteitä ja kaikki haluavat päästä sanomaan omansa, liittyvät ne sitten asiaan tai eivät. Teorian jälkeen hoidettiin viimeinen tallivuoro, olin kotona 17.40 ja valmis tallista 20.00. Kokeilin Pusun kanssa maasta-ajoa (tömkörning, eli juoksutusta kahdella ohjalla). Toimi äärettömän hyvän, Pusu oli taitava.
Tänään lauantaina meitä oli 9 erittäin väsynyttä opiskelijaa aamutallissa. Aamupäivällä kävin maastokävelyllä ajohevosellani, hevosten lounaan jälkeen ajoin kauppaan ja nyt tuhosin tehokkaasti koko irtokarkkipussin tässä tietokoneen äärellä... Kohta vuorossa päivän viimeinen stalltjänst ja sitten kotiin!
maanantai 13. syyskuuta 2010
Ensimmäinen osa koulukirjoistani on vihdoin saapunut! Neljä viidestä kirjasta on englanniksi. Oh my, toivottavasti niissä kirjoissa on paljon kuvia...;-)
Aamun ajotunti sujui alltså helt okej. Yhtään kartiota ei kaatunut tänään ja alan tykätä omasta ajohevosestani. Kiva saada vähän henkilökohtaisempi kontakti nyt, kun jokaisella kerralla tekee töitä saman hevosen kanssa. Tällä viikolla ryhmäni on vastuussa reservihevosista eli niistä, jotka pitää liikuttaa tuntien ulkopuolella. Mulla ei oikein ole aikaa jäädä koulun jälkeen ratsastelemaan, aion siis käyttää ruokikset siihen. Tänään ei ollut yhtään ratsastettavaa, vietin siis ruokiksen Ninan kanssa juoruten ja kahvitellen, varsin mukavaa.
Iltapäivän oppituntien aiheena oli "tänder och munhåla", opettajana eläinlääkäri Sara Nymann, joka on siis aivan super. Tällaisten oppituntien jälkeen vahvistuu tunne siitä, että olen löytänyt oman paikkani. Taas ollaan opittu uutta; tulevaisuudessa, jos tulen tekemään töitä nuorten hevosten kanssa, ymmärrän koska ja miksi ne ovat arkoja suusta, mihin asioihin kiinnittää huomiota ja mistä tietyt ongelmat voivat johtua. Mutta, kaikkea mielenkiintoista seuraa se työläs opiskeluosa, nyt pitäisi muistaa mitkä hampaat puhkeavat missä iässä ja nimi kaikille 42 hampaalle...
Tämä ilta piti omistaa opiskelulle, toistaiseksi se on mennyt syödessä, lorviessa ja pyykkiä pestessä. Kyllä mä vielä, kohta ihan pian. Pusun ratsastin jo aamulla, 7.15 istuin hevosen selässä todetakseni, että maneesissa oli irtohypytyskuja pystyssä... Sain siis ratsastaa maastossa - tihkusateessa - klo 7.15...
Aamun ajotunti sujui alltså helt okej. Yhtään kartiota ei kaatunut tänään ja alan tykätä omasta ajohevosestani. Kiva saada vähän henkilökohtaisempi kontakti nyt, kun jokaisella kerralla tekee töitä saman hevosen kanssa. Tällä viikolla ryhmäni on vastuussa reservihevosista eli niistä, jotka pitää liikuttaa tuntien ulkopuolella. Mulla ei oikein ole aikaa jäädä koulun jälkeen ratsastelemaan, aion siis käyttää ruokikset siihen. Tänään ei ollut yhtään ratsastettavaa, vietin siis ruokiksen Ninan kanssa juoruten ja kahvitellen, varsin mukavaa.
Iltapäivän oppituntien aiheena oli "tänder och munhåla", opettajana eläinlääkäri Sara Nymann, joka on siis aivan super. Tällaisten oppituntien jälkeen vahvistuu tunne siitä, että olen löytänyt oman paikkani. Taas ollaan opittu uutta; tulevaisuudessa, jos tulen tekemään töitä nuorten hevosten kanssa, ymmärrän koska ja miksi ne ovat arkoja suusta, mihin asioihin kiinnittää huomiota ja mistä tietyt ongelmat voivat johtua. Mutta, kaikkea mielenkiintoista seuraa se työläs opiskeluosa, nyt pitäisi muistaa mitkä hampaat puhkeavat missä iässä ja nimi kaikille 42 hampaalle...
Tämä ilta piti omistaa opiskelulle, toistaiseksi se on mennyt syödessä, lorviessa ja pyykkiä pestessä. Kyllä mä vielä, kohta ihan pian. Pusun ratsastin jo aamulla, 7.15 istuin hevosen selässä todetakseni, että maneesissa oli irtohypytyskuja pystyssä... Sain siis ratsastaa maastossa - tihkusateessa - klo 7.15...
lauantai 11. syyskuuta 2010
Tuntihevosjalostusta?
Perjantai-iltapäivän pakollinen oppitunti (osalle oppitunneista on merkitty pakollinen läsnäolo, ne ovat siis tunteja joita on hanakala korvata myöhemmin) vietettiin tietokoneluokassa. Tunnin aikana vastattiin netissä olevaan kyselyyn; kyselyn on laatinut SLU:sta Malin Axel-Nilsson, joka tekee tutkimusta hevosen ja ratsastajan yhteistyöstä ja käsittelee ajatusta siitä voitaisiinko hevosille laatia "luonnetesti". Ajatus lähtee siitä, että nykypäin lämminverihevosia jalostetaan kilpailukäyttöön, haetaan siis parempaa suorituskykyä - parempaa hyppyä, parepia liikkeitä jne. Hevosten suorituskykyä testataan 3-vuotistestissä, oripäivillä, laatuarvostelussa, mutta luonnetta ei missään. Missään ei panosteta ominaisuuksiin, jotka ovat tärkeitä esim. ratsastuskouluhevosille.
Saatiin tästä aika kiivasta keskustelua aikaan, mikä oli enemmän kuin mielenkiintoista. Minä en pidä vääränä sitä että jalostetaan vain kilpahevosia, niin kauan kun niillä on pää kunnossa ja hyvät hermot. Ne, joilla suorituskyky ei riitä kilparadoille, voivat sitten siirtyä ratsastuskouluhevosiksi. Minun mielestäni ei tarvita erikseen "tuntihevosjalostusta". Kaikki eivät olleet tätä mieltä, heidän mielestään ratsastuskouluhevoselta vaaditaan niin monia ominaisuuksia, että tällaista jalostusta tarvittaisiin. Mutta niin, Ruotsissa 95% ratsikouluhevosista on tuotu ulkomailta (Saksa, Hollanti), Suomessa pystytään käyttämään varsin paljon suomenhevosia. Kaikki hevosihmiset, käykää vastaamassa kyselyyn osoitteessa: http://web2.easyresearch.se/s.asp?WID=776289&Pwd=21717232&key=44221%2C14
Perjantai-iltana olin hevosenhoitajana mukana kisoissa 6 hevosen kanssa. Varsin intensiiviset 3,5 tuntia joiden aikana Olof ratsasti 13 rataa. Oli huippuhauskaa olla pitkästä aikaa mukana, mä tykkään työstäni varsin paljon (niin, en kai mä muuten olisi 2 vuotta viihtynyt hevosenhoitajana). Tänään lauantaina päädyin vahingossa Hörbyn maalaismarkkinoilla ja melkein aloin jo haalia kasaan joululahjoja - onneksi vain melkein, jos nyt hetken vielä odottaisi. Kouluviikolla on tosi hankala löytää motivaatiota ruuanlaittoon, olen siis tänään valmistanut kaalipataa ja soija-makaroonilaatikkoa, ettei tarvi edes ajatella ruuanlaittoa ensi viikolla. Lisäksi leivoin brownieseja ajoryhmälleni, minä kun olen ajanut useamman kuin 3 kartion yli viimeisimpien ajotuntien aikana...
Saatiin tästä aika kiivasta keskustelua aikaan, mikä oli enemmän kuin mielenkiintoista. Minä en pidä vääränä sitä että jalostetaan vain kilpahevosia, niin kauan kun niillä on pää kunnossa ja hyvät hermot. Ne, joilla suorituskyky ei riitä kilparadoille, voivat sitten siirtyä ratsastuskouluhevosiksi. Minun mielestäni ei tarvita erikseen "tuntihevosjalostusta". Kaikki eivät olleet tätä mieltä, heidän mielestään ratsastuskouluhevoselta vaaditaan niin monia ominaisuuksia, että tällaista jalostusta tarvittaisiin. Mutta niin, Ruotsissa 95% ratsikouluhevosista on tuotu ulkomailta (Saksa, Hollanti), Suomessa pystytään käyttämään varsin paljon suomenhevosia. Kaikki hevosihmiset, käykää vastaamassa kyselyyn osoitteessa: http://web2.easyresearch.se/s.asp?WID=776289&Pwd=21717232&key=44221%2C14
Perjantai-iltana olin hevosenhoitajana mukana kisoissa 6 hevosen kanssa. Varsin intensiiviset 3,5 tuntia joiden aikana Olof ratsasti 13 rataa. Oli huippuhauskaa olla pitkästä aikaa mukana, mä tykkään työstäni varsin paljon (niin, en kai mä muuten olisi 2 vuotta viihtynyt hevosenhoitajana). Tänään lauantaina päädyin vahingossa Hörbyn maalaismarkkinoilla ja melkein aloin jo haalia kasaan joululahjoja - onneksi vain melkein, jos nyt hetken vielä odottaisi. Kouluviikolla on tosi hankala löytää motivaatiota ruuanlaittoon, olen siis tänään valmistanut kaalipataa ja soija-makaroonilaatikkoa, ettei tarvi edes ajatella ruuanlaittoa ensi viikolla. Lisäksi leivoin brownieseja ajoryhmälleni, minä kun olen ajanut useamman kuin 3 kartion yli viimeisimpien ajotuntien aikana...
perjantai 10. syyskuuta 2010
Torstain ajotunnin jälkeen meitä on useampi rivissä, jotka kaatoivat yli 3 kartiota ja saavat tästä hyvästä leipoa. Voi vitsi kun oli vaikea harjoitus, piti ajaa kulmiin ja sitä ennen ja jälkeen kiertää ne tyhmät kartiot - ihan komeesti se sujui niiden päältäkin... Oon jo ihan kyllästynyt ajamiseen kun se ei suju enää yhtä hyvin :-)
Teoriatunnilla alkoi ruokinta, opettaja Sofia F on kotieläinagronomi-opettaja, hyvä puhuja ja muutenkin miellyttävä. Lähdettiin ihan ruokinnan perusteista; rasvat, proteiinit, hiilihydraatit - kemiallisella tasolla siis monosakkarideja, polysakkarideja, aminohappoja, vähän fotosynteesiä jne. Tää oli niin mun juttu! Olin siis aivan liekeissä, päinvastoin kuin kaikki muut. Meidän ei tarvitse osata kovinkaan paljoa sitä kemian osaa - harmi, se olis ollut mun vahvuus. Yllättävän paljon muisti lukion kemiankursseista, mutta kemia olikin kivoimpia aineita silloin lukiossa. Viimeinen tallivuoro selvitettiin kunnialla, on kiva että mun ryhmä on niin reipas, että kaikki aloittavat jo vähän ennen sitä kello neljää, päästään sitten ajoissa kotiin.
Ajoin kotiin hallittua ylinopeutta vastaanottamaan kengittäjää joka ei sitten tullutkaan. Kiitos tästä.
Perjantain ajotunti meni jo paremmin, ratsastettiin isossa isossa maneesissa nelikaarista kiemurauraa. Lisäksi siistittii harjat ja hännät "omilta" ajohevosiltamme. Tunsin itseni todella amatööriksi kun leikkasin hännän väärin sieltä häntäruodon kohdalta, sellaista kun ei ratsuhevosille koskaan tehdä... Onneksi muutkin tekivät väärin, ei ole ihan niin tollo olo.
Teoriatunnilla alkoi ruokinta, opettaja Sofia F on kotieläinagronomi-opettaja, hyvä puhuja ja muutenkin miellyttävä. Lähdettiin ihan ruokinnan perusteista; rasvat, proteiinit, hiilihydraatit - kemiallisella tasolla siis monosakkarideja, polysakkarideja, aminohappoja, vähän fotosynteesiä jne. Tää oli niin mun juttu! Olin siis aivan liekeissä, päinvastoin kuin kaikki muut. Meidän ei tarvitse osata kovinkaan paljoa sitä kemian osaa - harmi, se olis ollut mun vahvuus. Yllättävän paljon muisti lukion kemiankursseista, mutta kemia olikin kivoimpia aineita silloin lukiossa. Viimeinen tallivuoro selvitettiin kunnialla, on kiva että mun ryhmä on niin reipas, että kaikki aloittavat jo vähän ennen sitä kello neljää, päästään sitten ajoissa kotiin.
Ajoin kotiin hallittua ylinopeutta vastaanottamaan kengittäjää joka ei sitten tullutkaan. Kiitos tästä.
Perjantain ajotunti meni jo paremmin, ratsastettiin isossa isossa maneesissa nelikaarista kiemurauraa. Lisäksi siistittii harjat ja hännät "omilta" ajohevosiltamme. Tunsin itseni todella amatööriksi kun leikkasin hännän väärin sieltä häntäruodon kohdalta, sellaista kun ei ratsuhevosille koskaan tehdä... Onneksi muutkin tekivät väärin, ei ole ihan niin tollo olo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)