Perjantai kl 06.20

Kello on 06.20 perjantaiaamuna ja olen jo puolen tunnin ajan istunut opintojeni parissa. Yritän todistaa itselleni (ja muille) että otan ja aloitan opiskelut ihan tosissani.

Yliopistolla

Makaan tällä hetkellä poikittain sängyllä Karlstadin Bed&Breakfastilla. Takana on kaksi ensimmäistä koulupäivää yliopistolla ja päässä vain surisee. Vielä yksi päivä jäljellä (sitten pääsee kotiin ja ratsastamaan).

On ihanaa, että entinen luokkakaverini Sofhie aloitti saman alan opinnot (minä tosin luen 100 % ja Sofhie 50 %). Maanantaiaamuna kl 06.00 strattasimme auton Strömsholmasta ja n. 2,5 tuntia myöhemmin kurvasimme Karlstadin Yliopiston parkkipaikalle. Yliopistoalue on valtava, 21 rakennusta ja 12 000 opiskelijaa (suuri osa etäopiskelijoita, mutta tällä viikolla taidamme olla kaikki paikalla kampuksella...). Alku tuntui sekavalta, niin kuin varmasti aina. Meitä on varsin sekalainen n. 40 opiskelijan joukko opiskelamassa aineen/ammattiopettajiksi - ja voin todeta olevani luokan kuopus. Keski-ikä on reilusti yli kolmenkymmenen; monet ovat tehneet lähes 20 vuotta alansa töitä ja ovat nyt hakemassa opettajan pätevyyttä voidakseen toimia oman alansa opettajina.

Itse koen suurena etuna sen, että on opiskelutekniikka on tuoreessa muistissa. Osaan käyttää koulun nettisivuja, käyttää koulun platformia, tieteellinen kirjoitustyyli ja referenssien käyttö on tuoreessa muistissa. Sitä vastoin me emme ole tottuneet istumaan paikoillaimme näin pitkään! Tai ylipäätään olemaan sisätiloissa näin pitkään... Tänäänkin koulupäivä oli 08.00-19.00.

Luentoja on ollut useita kumpanakin päivänä. Luennot ovat käsitelleet pedagogiikkaa; oppimista, opettajaa, oppimisympäristöä... Luennoijat ovat persoonia kaikki, muutamat ovat olleet aivan huikeita - viimeinen opettaja tänään puolestaan niin tylsä että hetken aikaa luulin kuolevani siihen paikkaan. Ehkäpä kerron luennoista myöhemmin lisää - kiinnostavimpi ovat tietysti olleet ne jotka voin heti yhdistää työhöni ratsastuskoululla. Nyt alan uskoa, että koulu antaa meille eväät tulla paremmiksi pedagogeiksi.

Ensimmäistä kertaa 3 vuoteen olemme koulussa ilman ratsastusvaatteita ;-) Kokeilemme tätä oikeaa yliopistoelämää; kampuksella mennään kahvikuppi kädessä ja tauolla katsellaan muita isoilla kiviportailla istuen. Vähän jopa jännittävää - mutta 3 päivää riittää, sitten olen jo valmis palaamaan maalle, tallille ja kentän reunalle ratsastustuntia pitämään.

Hiawatha - uusi hevosprojekti

Koulun alkuun on enää muutama päivä. Tulen lukemaan opettajaopintoni etäopintoina, mutta 3 kertaa lukuvuoden aikana ollaan lähijaksolla yliopistolla. Maanantaiaamuna aikaisin lähdetään kohti Karlstadia ja keskiviikkona tullana kotiin. Vähän jo jännittää, mutta hyvällä tavalla. Erittäin hektiset 3 vuotta kun on takana, on vaikea totutella tähän "rentoon" arkeen. Kun pidän illat ratsastunteja olen vapaalla koko päivän, mulla on ihan oikeita vapaapäiviä keskellä viikkoa iltaisin kun tulen sisälle ei ole mitään mitä olisi pakko tehdä. Tässähän ihan lihoo ja laiskistuu ;) Mutta kerrankin on hevonen hyvin harjattu, varusteet pesty ja kotona siistiä. Olen myös kuullut että stressitön elämä on hyväksi terveydellä. Totuus kuitenkin on, että joudun lievän paniikin valtaan kun tajuan, että olen tehnyt kaiken mahdollisen ja kello on vasta neljä iltapäivällä.

Vapaa-ajanongelmat todennäköisesti häviävät kun koulu alkaa, ja lisäksi minulla on uusi hevosprojekti:

Hiawatha on 7-vuotias ruuna, joka muutti Strömsholmasta tänne Stora Ekebyn Ratsastuskoululle eilen. Hieno ja hyväsukuinen estehevonen joka ei valitettavasti kestä Strömsholmassa vaadittavaa käyttöä. Nyt se on täällä koeajalla, jotta nähdään soveltuisiko kaveri tuntihevosen hommaan. Tämä on siis minun projektini ainakin seuraavan kuukauden ajan. Hiawatha on todella kiltti, säkäkorkeudeltaan n. 175 cm ja aika raaka - ontumisien takia on ollut vähäisellä käytöllä. Saa nähdä mitä tästä tulee!

Vad händer sen - mitä tapahtuu sitten?

Hei rakkaat ystävät! Kiitos kannustavista kommenteista bloggaamisen jatkamisen puolesta ;-) Huomattavasti motivoivampaa kirjoitaaa, kun tietää teidän olevan edelleen menossa mukana.

Niin siis päättyi kolmevuotinen hippologikoulutus (eilen muuten vietin Ruotsissa oleskeluni 5-vuotispäivää...). Kesäloma meni ensin töissä täällä paikallisella ratsastuskoululla, juhannusaatto kouluratsastusmeetingissä ja loppukesä sitten kotona ihan lomaillessa. Heinäkuun lopulla palasin Ruotsiin, äiti lähti matkaseuraksi ja korvaamattomaksi avuksi talon uudelleensisustamisessa nyt kun kämppikseni on muuttanut pois.

Kysymys kuuluu: mitäs nyt sitten?

Toistaiseksi jään Ruotsiin. Minulla on 50%:n ratsastuksenopettajan virka Stora Ekebyn Ratsastuskoululla. Pidän siis tunteja torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin, lisäksi teen tallia maanantai aamupäivät ja osallistun henkilökuntakokoukseen iltapäivällä. Aion jatkaa opiskelua ruotsalaisessa opettajakorkeakoulussa aineenopettajaksi (eli oikeasti ammatinopettajaksi = yrkeslärare). Minullahan on hevosainedein aineen pätevyys, luen siis aineenopettajan pedagogiset opinnot voidakseni opettaa hevosaineita hevosoppilaitoksessa tai -lukiossa (esim. Ypäjällä, mikä on pienoinen unelma....). Teen 100 %:n eli täyspäiväisiä etäopintoja Karlstadin yliopiston kautta. Lähijaksoja on 3 x 3 päivää sekä syys- että kevätlukukauden aikana ja opinnot kestävät 1,5 vuotta. Tällä hetkellä olen siis hippologi ja ratsastuksenopettaja, 1,5 vuoden kuluttua lisäksi yrkeslärare inom häst- och ridkunskap.

Blogissa tulen siis kertomaan arjesta, joka tulee olemaan huomattavasti erilaista kuin kuluneet 3 vuotta. Kerron arjesta ratsastuskoululla sekä opintojen etenemisestä. Tietysti puhutaan myös yleisesti hevosista ja ratsastuksesta, ja jos keskustelen mielelläni kanssanne jos teille tulee kysymyksiä tai ajatuksia! Yritän myös ilahduttaa kuvilla, nyt kun isän suosiollisella avustuksella on kameraan hankittu uusi laturi.

Palataan!
Kati

Täällä taas!

Hei rakkaat ystävät! Kiitos kaikista onnittelluista valmistumiseni johdosta. Olen päättänyt, että hippologiblogi palaa nyt kesälomalta ja jatkan bloggaamista - kertomusta siitä, miltä elämä näyttää hippologikoulutuksen jälkeen. Toivottavasti haluatte olla matkassa mukana ja jatkaa hippologiblogin seuraamista.

Viikonlopun jälkeen luvassa lisää tekstiä. Nähdään!!

Kuvia viimeiseltä kouluviikolta

Kiitos kaunis kaikista ihanista kommenteista ja onnitteluista! Päättäjäisten jälkeen meitä on puoli luokkaa edelleen täällä Strömsholmassa - me, jotka kieltäydymme uskomasta että se nyt oikeasti on ohi. Emme ole enää hippologiopiskelijoita, nyt me olemme hippologeja! Ja nyt meidän pitää jättää Strömsholma ja koko hippologiperheemme täällä. Ush! Eilen muutti kämppikseni, paras ystäväni Gabbi pois talosta, jonka olemme viimeisen vuoden ajan jakaneet. Viimeistä iltaa vietettiin porukalla grillibuffétin merkeissä Strösmholm-kilpailujen ravintolateltassa. Meitä oli 8 hippologin porukka ja pikku hiljaa porukka väheni. Olo oli kuin romaanissa "10 pientä neekeripoikaa" - sitten heitä oli oli vain 6. Sitten heitä oli vain 4... Siinä naureskellessamme ja vitsaillessammne totesimme, että miten ihmeessä me voimme jatkossa viettää aikaa tavallisten ihmisten kanssa?? Kukaan, siis todellakaan kukaan, ei tule ymmärtämään tätä huumoria. Tai näitä pöytätapoja.

Koska minä edelleen kieltäydyn uskomasta että tämä on ohi, ja että tästä päivästä lähtien asun yksin, ajattelin muistella viimeistä kouluviikkoa ja jakaaa kanssanne muutamia kuvia.

UTSPARK. En toistaiseksi ole keksinyt, mitä utspark voisi olla suomeksi. Mutta käytännössä viimeisen vuoden opiskelijat potkaistaan ulos ;-) Kuten kuvasta näkyy meidät oli jaettu joukkueisiin, ja joukkueet tunnistaaa asusta. Meidät mm. kuljetettiin trailerille kesälaitumelle ja 90 minuutin ajan suoritimme erilaisia tehtäviä, joista kaikista sai tietyn määrän pisteitä. Mitä hankalampi tai typerämpi tehtävä, sitä enemmän pisteitä.

AVSLUTNING. Päättäjäiset.

Viimeisenä koulupäivänä lounastettiin porukalla.

 Ainiin, ja HEVOSEN MALJA!

 Kouluratsastusta linnan Grand Prix -radalla. Vau! Minä ja Alex kolmansina vasemmalta.

 Viime vuoden malliin; Strömsholmkilpailujen valmistelua ja kukkien istutusta.

 Lisää kuvia Grand Prix radalta :)

Ja lopuksi kuva itse Strömsholmkilpailuista. Hyppäsin kansallisen 125-luokan hirvittävän huonolla menestyksellä mutta... Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

HIPPOLOGIAN KANDIDAATTI - Kandidatexamen i hippologi

Kolmen vuoden hippologiopinnot ovat tulleet päätökseensä.

Keskiviikkona meidät "potkaistiin ulos" kakkosvuoden hippologien toimesta. Torstaina vietettiin päättäjäisiä yhdessä opettajien, kakkosten ja Strömsholman johdon kanssa. Perjantaina oli viimeinen virallinen koulupäivä joka päätettiin yhteiseen lounaaseen auringossa.

Nyt on aika sanoa hejdå niille, joiden kanssa olemme jakaneet elämämme kuluneiden kolmen vuoden aikana. Ja mikä ihana, uskomaton porukka me olemme olleet! Aika sanoa kiitos niille, jotka ovat halanneet sinua voittaessasi, auttaneet sinut ylös tippuessasi, halanneet sinua voittaessani. Sanoa kiitos niille jotka ovat kusanneet sinua ensiapuun, kotiin yökerhosta, kotiin lentokentältä ja juna-asemalta.

Aika sanoa hejdå niille, jotka ovat tehneet saman matkan kuin sinä, tsempanneet yhtä kovasti kuin sinä. Niille, jotka tuntevat sinut paremmin kuin moni muu, ja jotka tulevat olemaan ainoita jotka täysin ymmärtävät sinua näiden kolmen vuoden jälkeen. Niille, jotka tulivat voileivän ja kahvikupin kanssa kun tiesivät, ettet ehtinyt syödä lounasta. Niille, jotka ovat siivonneet hevostarhoja kaatosateessa, tehneet sarjavaihtoja, hypänneet 160 cm, saaneet ruhjeita ja mustelmia - niille jotka eivät ole hetkeäkään katuneet että lähtivät tälle matkalle.

Me teemme historiaa ja olemme ensimmäiset hippologit jotka valmistuvat kolmevuotisesta ohjelmasta. Me olemme uskomattomat ylpeitä kaikesta oppimastamme. Kaikki olemme yhtä surullisia siitä että matka on nyt ohi, ja tämä aika ei koskaan tule takaisin.