The International Group of Equestrian Qualifications ja hevosen kuntotesti!

Long time no talk! Toivottavasti blogillani on vielä lukijoita jäljellä toistuvien päivitystaukojen jälkeen. Koulu on todella vaatinut osansa viimeisten viikkojen aikana ja paljon onkin ehtinyt tapahtua...

Strömsholmassa järjestettiin yhteistyössä Ruotsin ratsastajainliiton kanssa konferenssi johon otti osaa The International Group of Equestrian Qualifications. Tämä organisaatio on työstänyt kansainväliset tasot joilla ratsastuksenopettjat tituleerataan; Level 1-3. Suomessa tasoja vastaa Level 1 = ratsastuksenohjaaja, 2 = ratsastuksenopettaja, 3 = master. Konferenssi kesti 3 päivää ja osanottajia oli mm. Suomesta (!), Saksasta, Englannista, Sveitsistä, Malesiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta... Luokkakaverini saivat toimia esimerkkeinä ja ratsastaa yleisön edessä näyttääkseen nämä eri tasot. Lisäksi brittiläinen ratsastuksenoppetaja esitteli konferenssille miten opetetaan ryhmää ratsastajia - monissa maissa ei ole sellaista ratsastuskoulukulttuuria että 8 ratsastajaa ratsastaa yhtä aikaa. Ulkomaiset osallistujat olivat ämistyneitä siitä että se edes om mahdollista :-)

(C) Camilla Blomberg

Viime viikolla professori Lars Roepstorf auttoi luokkaamme tekemään  ns. työkokeen ja tutkimaan hevosen kuntoa. Kuten jo aikaisemmin olemme todenneet on hevosen kunto varsin hankala käsite. Hevonen on lähtökohdiltaan fantastinen superurheilija; leposyke on 28-40 lyöntiä minuutissa ja maksimisyke 220-240. Hevosen elimistö kuljettaa n 160 ml happea/minuutti/100kg, mikä on n. kaksi kertaa ihmisen kapasiteetti. Hevonen kestää maitohappoa paljon paremmin kuin ihminen; meillä kipuraja on n. 10 mmol/1 litra verta kun hevonen kestää 50 mmol/1 litra.

Kun työn intensiteetti ylittää hapenkuljetuskyvyn alkavat anaerobiset, eli ilman happea toimivat lihassolut tehdä työtä. Silloin alkaa kertyä maitohappoa. Anaerobinen työ ei ole yhtä tehokasta kuin happea käyttävien lihassolujen toiminta. Hevosen kuntoa tulee treenata sellaisella tasolla, että maitohappoa ei juuri ja juuri ala kertyä, muuten vammojen riski kasvaa rajusti. Me teimme kokeen selvittääksemme missä tämä maitohapon raja oikein menee.

Käytössämme oli kolme 4-vuotiasta hevosta ratsastajineen. Hevoset oli varustettu pulssimittarilla ja radan päässä oli eläinlääkäri joka otti verikokeita joista näkee maitohappotason. Testi tehtiin 800 m pitkällä suoralla laukkaradalla ja meni seuraavasti:

- Alkuverryttely ravissa ja testilaukka tempolla 350 m/min
- Testi alkaa: 90 sekuntia tempolla 350 m/min, tämän jälkeen verikoe
- 90 sekunria 400 m/min, verikoe
- 90 sekuntia, 450m/min, verikoe
- ja niin edelleen, viimeinen tempo oli 600 m/min.

Jotta eläinlääkärin ei tarvinnut juosta hevosten mukana laukkasivat ratsukot 45 s toivotussa tempossa (meitä oli avustajia maassa kertomassa pitääkö mennä hiljempaa vai kovempaa), kääntyivät, ja laukkasivat 45 s takaisinpäin.

Me halusimme siis tietää missä tempossa maitohapon määrä alkaa kasvaa - ja näin löytää sen kipurajan. Maitohappokäyrä on sellainen, että se pysyy tasaisella tasolla kunnes yht'äkkiä se nousee rajusti eteenpäin. Tulokset (maitohapon taso ja pulssi) vaihtelivat näiden kolmen hevosen kesken; nelivuotias joka oli parhaimmassa kunnossa laukkasi 550m/min-tempossa pulssin ollessa 157 ja vasta sen jälkeen maitohappo lähti rajuun nousuun.

Hevosen pulssimittari
(C) Marie Ryman

Verikoe maitohappomäärän selvittämiseksi
(C) Marie Ryman

Testiratsastaja varustettu kellolla jossa näkyy temo sekä hevosen pulssi, käsivarren ympärillä GPS-lähetin
(C) Marie Ryman

Hengissä...!

Hengissä ollaan vaikka mitään ei kuulu :-) Viime viikon vietin Flyingessä, siellä kilpailtiin vuoden Breeders Trophy ja nuorten hevosten championaatit. Viikon loman seurauksena on kouluhommia säädyttömän paljon rästissä, nyt yritän saada muut kiinni ja kiirettä pitää !! 2,5 viikkoa jäljellä, sitten jätän koulun ja aloitan 10-viikon harjoitteluni ratsastuskoululla...

Kiinnostavia kirjoituksia tulossa heti kun aikaa löytyy! To be continued...:)

Liiketoimintasuunnitelma - affärsplan

Yritystalouden kurssiimme kuuluu laajemman liiketoimintasuunnitelman (affärsplan) tekeminen. Tarkoituksena on harjoitella kyseisen suunnitelman kirjoittamista ja tutustua kaikkiin sen osiin. Muuten meille on annettu vapaat kädet; tehdä realistinen suunnitelma, suunnitella yritys jonka on ajatellut perustaa koulun jälkeen, tai käyttää mielikuvitusta...

Minä ja Camilla valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Opiskelun ei tarvitse olla tylsää! Ratsastuskoulumme nimi on Riddare Rosenstiernas Kungliga Ridskola (Ritari Ruusunnupun Kuninkaallinen Ratsastuskoulu). Camilla on toimitusjohtaja, ratsastuksenopettaja ja ratsuttaja. Minä vastaan taloudesta ja markkinoinnista opettamisen ja ratsuttamisen ohella. Ratsastuskoulumme sijaitsee Tukholmassa ja on suunnattu korkeatuloisille tukholmalaisille. Kokoluokka on n. 320 ratsastajaa viikossa mikä tarkoittaa 21 vaativan tason hevosta, jotka me olemme kilpailleet esteissä 130-tasolle hevosten ollessa 6-vuotiaita. Lisäksi täytynee mainita minun työskennellen 6 vuotta Saksassa ratsuttajana Paulina Schockemölan luona...

Realistista? Tuskin. Mutta kyllä me liiketoimintasuunnitelman osaamme kirjoittaa!

SRL II - Ratsastuksenopettajan ammattitutkinto

Kun me hippologit valmistumme ensi keväänä tulee paperissa lukemaan Hippologi/Hippologian kandidaatti. Tämän lisäksi meillä on mahdollisuuus suorittaa ratsastuksen opettamisen ammattitutkinto. 90 % luokaltamme päätti osallistua kokeeseen.

Ruotsissa käytetään kansainvälisiä tasoja, käytännössä samoja kuin Suomessa. SRL tarkoittaa Svensk Ridlärare. SRL I = ratsastuksen ohjaaja, SRL II = ratsastuksen opettaja, SRL III = master. Kokeen järjestää Ruotsin Ratsastajainliitto. Me saamme tehdä lyhennetyn kokeen, saamme siis hyväksilukuja koulutuksemme puolesta. Torstaina ja perjantaina meitä testattiin todenteolla, 6:n erilaisen kokeen merkeissä. Koetta arvosteli 5 ulkopuolista "tuomaria" eri puolilta Ruotsia.

1. Ratsastuksen opettaminen. 30 minuutin ratsastustunti maneesissa, 5 oppilasta. Minulle arvottiin estetunti, aiheena jumppa ravilähestymisellä.

2. Teorian opettaminen. 25 minuutin teoriatunti salissa. Minulle arvottiin aiheeksi avotaivutus.

3. Kouluratsastus. Ratsastus tasolla helppo A-vaativa C, erilaisia kouluratsastusliikkeitä ja lisäksi lyhyehkö hevosten vaihto.

4. Esteratsastus. Hevoset arvottiin, rata korkeudella 110 cm ja yksittäinen 120 cm este.

5. Ryhmähaastattelu. Erilaisia kysymyksiä liittyen ratsastuskouluun ja ratsastuksen teoriaan.

6. Tentti. Kysymyksiä ratsastuskoulusta yrityksenä.

Tulokset saadaan tämän viikon aikana. Uskomattoman raskaat 2 päivää, kun koko ajan yrittää parhaansa, on hermostunut ja haluaa onnistua. Perjantai-iltana oli kyllä hiljaista porukkaa... Nyt jännitetään tuloksia!!!

Ridlärarclinic - ratsiopeklinikka

Kaikki tarvitsevat ratsastavia esikuvia. Ratsastuksenopettaja on monelle esikuva ja minusta on tärkeää, että oppilaat näkevät ratsastuksenopettajan ratsastavan. Kaikki ratsiopet eivät ratsasta - tästä on yksi hippologi tehnyt päättötyönsä ja kyselyyn vastanneista 75 % ratsasti säännöllisesti.

Meillä täällä Stora Ekebyn ratsastuskoululla lähdettiin tästä ajatuksesta, että oppilaat näkevät meidän ratsastavat ihan liian harvoin. Siitä se ajatus sitten lähti - lauantaina oli maailman ensi-ilta: Ratsastuksenopettajaklinikka! Meistä 6:sta ratsastuksenopettajasta 5 ratsasti (kuudes on satuttanut jalkansa...). Klinikka kesti n. 2 tuntia ja pääsylippu katsomoon maksoi 100 SEK (n. 10 euroa). Katsomoon kerääntyi n. 130 uteliasta hevosihmistä ikäväliltä 6-70. Me kaikki 5 ratsastimme 2:lla eri ratsastuskouluhevosella. Strömsholman kouluratsastuksen pääopettaja ja nuorten maajoukkuevalmentaja Marianne Esseen-Söderberg johti klinikkaa ja hoiti puhumisen. Me näytimme hevosia huomioonottaen iän, rakenteen ja koulutustason. Lähdettii käynnistä ja kevyestä ravista, lopetettiin laukanvaihtoihin ja sulkutaivutuksiin.

Erittäin onnistunu konsepti !! Hyvää mainosta ratsikoululle ja hevosille, oppilaat näkivät meidät ratsailla, saivat vastauksia kysymyksiinsä - ja meillä oli hauskaa!

12 minuutissa: letitettiin, pintelöitiin, satuloitiin ja oltiin valmiina maneesissa!

Viisi kuudesta opettajasta. Minä ja Arena oikealla.

Neljä kuudesta. Vasemmalta: Michan & Dolores, Erica & Efendi, Kati & Rosa, Elin & Clarissa.

Ongelmanratkaisua

Melkein taas viikko vierähtänyt. Varsin tavallinen viikko, ei ole tapahtunut lainkaan mitään sen ihmeempää...

Olemme aloitteeneet uudenlaiset oppitunnit jotka kulkevat nimellä ongelmanratkaisu. Ensimmäinen oli maanantaina. Kolme meistä hippologeista ratsasti, muut olivat maassa. Meidät jaettiin ryhmiin, jokainen ratsukko sai siis oman ryhmänsä. Ryhmän tehtävä oli auttaa ratsukkoa verryttelemään, listata vahvuudet ja heikkoudet. Tämän jälkeen sai käyttää kaveletteja ja puomeja ja työskennellä ratsukon kanssa. Minun ryhmäni ratsukon ongelmaksi muodostui tempo; Lina halusi koko ajan ratsastaa vähän alitempossa ja sitä seurasi uudet ongelmat. Yritettiin löytää kontrolli vaikka lisättiin tempoa.

Keskiviikkona tunti oli varsin saman tyyppinen, tällä kertaa olimme yhdessä SRL 2 eli ratsastuksenopettajaopiskelijoiden kanssa. Autoimme ratsukkoa verryttelemään - tällä kertaa meidän ratsukkomme sai tehdä siirtymisiä ja muutella tempoa, hevonen kun oli todella hidas jalalle. Huomasin olevani todella paljon äänessä, muut rymässäni kun olivat aika hiljaisia... Tämän jälkeen ratsukot ylittivät puomeja ja hyppäsivät rataa esteratsastuksen pääopettajan Daniel Svenssonin johdolla. Me seurasimme, analysoimme ja jaoimme mielipiteitämme.

Mielenkiintoista ja todella hyvä harjoitusmuoto !! Nyt meidän on tarkoitus oppia auttamaan ratsukoita jotka hyppäävät 120 cm:n tasolla ja ratsastavat koulu helppo A-vaativa B -tasolla. Ei ihan helppo nakki mutta prosessi on käynnissä !

Osasto seis!

Ystäväni Iida esitti kysymyksen koskien ratsastustunteja: "Ratsastetaanko teillä osastossa? Miksi/miksi ei?". Hyvä kysymys, ajattelin vastata näin julkisesti.

Osastossa ratsastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ratsastetaan jonossa ja joikaisen ratsukon välissä on n. 3 m. Ei siis olla jakauduttu tasaisesti koko kentälle vaan sananmukaisesti pysytään osastossa. Sekä Suomessa että Ruotsissa järjestetään ryhmäratsastuskilpailuja - näissä kilpailussa ratsastetaan osastossa ja suoritetaan eri kouluradan teitä.

Yleistäen voin sanoa, että meillä ei ratsasteta osastossa. Poikkeuksena tietyt alkeistunnit ja tämä on hyvin opettajakohtaista. Minun tunneillani ei ratsasteta osastossa muuten kuin hetkittäin. Osastossa ratsastamisen hyvä puoli on se, että saadaan järjestystä maneesiin. Kun kärkeen valitsee sen luotattavimman ponin saadaan ne laiskemmatkin ponit liikkeelle ja tunti sujuu huomattavasti joutuisammin. Lisäksi kärkeen voi valita sen ratsastajan joka vähän osaa ratsastusradan teitä ja näin ne kokemattomatkin oppivat, kun vain seuraavat perässä. Lisäksi lapset oppivat pitämään huolta välimatkoista.

Huono puoli on tietysti se, että ei voi olla varma oppivatko muut kuin osaston kärkiratsastaja. Tavoite on, että aloittelijat saisivat ponin kuin ponin liikkeelle, että jokainen osaa itse kääntää ja pysäyttää. Ratsastajalle tulee selkeästi enemmän haastetta kun ei olla osastossa ja se taas edistää oppimista. Korostan vielä, että olen henkilökohtaisesti tätä mieltä. Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin opettajia. Aikuiset ja kokeneet ratsastajat eivät ratsasta osastossa kuin maastossa. Meillä siihen ei ole tarvetta.

Toivottavasti vastaus oli riittävä :-)