Strömsholmassa järjestettiin yhteistyössä Ruotsin ratsastajainliiton kanssa konferenssi johon otti osaa The International Group of Equestrian Qualifications. Tämä organisaatio on työstänyt kansainväliset tasot joilla ratsastuksenopettjat tituleerataan; Level 1-3. Suomessa tasoja vastaa Level 1 = ratsastuksenohjaaja, 2 = ratsastuksenopettaja, 3 = master. Konferenssi kesti 3 päivää ja osanottajia oli mm. Suomesta (!), Saksasta, Englannista, Sveitsistä, Malesiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta... Luokkakaverini saivat toimia esimerkkeinä ja ratsastaa yleisön edessä näyttääkseen nämä eri tasot. Lisäksi brittiläinen ratsastuksenoppetaja esitteli konferenssille miten opetetaan ryhmää ratsastajia - monissa maissa ei ole sellaista ratsastuskoulukulttuuria että 8 ratsastajaa ratsastaa yhtä aikaa. Ulkomaiset osallistujat olivat ämistyneitä siitä että se edes om mahdollista :-)
 |
| (C) Camilla Blomberg |
Viime viikolla professori Lars Roepstorf auttoi luokkaamme tekemään ns. työkokeen ja tutkimaan hevosen kuntoa. Kuten jo aikaisemmin olemme todenneet on hevosen kunto varsin hankala käsite. Hevonen on lähtökohdiltaan fantastinen superurheilija; leposyke on 28-40 lyöntiä minuutissa ja maksimisyke 220-240. Hevosen elimistö kuljettaa n 160 ml happea/minuutti/100kg, mikä on n. kaksi kertaa ihmisen kapasiteetti. Hevonen kestää maitohappoa paljon paremmin kuin ihminen; meillä kipuraja on n. 10 mmol/1 litra verta kun hevonen kestää 50 mmol/1 litra.
Kun työn intensiteetti ylittää hapenkuljetuskyvyn alkavat anaerobiset, eli ilman happea toimivat lihassolut tehdä työtä. Silloin alkaa kertyä maitohappoa. Anaerobinen työ ei ole yhtä tehokasta kuin happea käyttävien lihassolujen toiminta. Hevosen kuntoa tulee treenata sellaisella tasolla, että maitohappoa ei juuri ja juuri ala kertyä, muuten vammojen riski kasvaa rajusti. Me teimme kokeen selvittääksemme missä tämä maitohapon raja oikein menee.
Käytössämme oli kolme 4-vuotiasta hevosta ratsastajineen. Hevoset oli varustettu pulssimittarilla ja radan päässä oli eläinlääkäri joka otti verikokeita joista näkee maitohappotason. Testi tehtiin 800 m pitkällä suoralla laukkaradalla ja meni seuraavasti:
- Alkuverryttely ravissa ja testilaukka tempolla 350 m/min
- Testi alkaa: 90 sekuntia tempolla 350 m/min, tämän jälkeen verikoe
- 90 sekunria 400 m/min, verikoe
- 90 sekuntia, 450m/min, verikoe
- ja niin edelleen, viimeinen tempo oli 600 m/min.
Jotta eläinlääkärin ei tarvinnut juosta hevosten mukana laukkasivat ratsukot 45 s toivotussa tempossa (meitä oli avustajia maassa kertomassa pitääkö mennä hiljempaa vai kovempaa), kääntyivät, ja laukkasivat 45 s takaisinpäin.
Me halusimme siis tietää missä tempossa maitohapon määrä alkaa kasvaa - ja näin löytää sen kipurajan. Maitohappokäyrä on sellainen, että se pysyy tasaisella tasolla kunnes yht'äkkiä se nousee rajusti eteenpäin. Tulokset (maitohapon taso ja pulssi) vaihtelivat näiden kolmen hevosen kesken; nelivuotias joka oli parhaimmassa kunnossa laukkasi 550m/min-tempossa pulssin ollessa 157 ja vasta sen jälkeen maitohappo lähti rajuun nousuun.
 |
| Hevosen pulssimittari (C) Marie Ryman |
 |
| Verikoe maitohappomäärän selvittämiseksi (C) Marie Ryman |
 |
| Testiratsastaja varustettu kellolla jossa näkyy temo sekä hevosen pulssi, käsivarren ympärillä GPS-lähetin (C) Marie Ryman |
No entä ne muut nelivuotiaat?
VastaaPoistaMukana oli siis kolme nelivuotiasta; Göte, Indigo ja Sandy.
VastaaPoistaGöten laktaattitaso nousi rajusti jo 500m/min-tempossa ja silloin pulssi oli 116. Tempossa 550m/min pulssi oli 140 ja laktaattitaso 5,3. Korkeasta maitohappoarvosta johtuen Göte ei tehnyt viimeistä testipätkää tempolla 600 m/min.
Indigon tulos oli paras: 500 m/min oli laktaatti vain 1,8, 550 m/min 3,2 ja sitten se nousi tempossa 600 m/min tasolle 5,6.
Sandyn tulos on vähän epämääräinen koska hepo poistui pellolle testin alkuvaiheessa. Laktaattitaso nousu rajusti jo tempossa 500 m/min (laktaatti 5) ja oli 4,8 tempossa 550m/min. Sandy ei myöskään juossut viimeistä pätkää.
Ok! Kiitos :)
VastaaPoista