Koulussa yksi ratsastuksenopettajistimme puhui aina siitä, että opettajalla pitää olla monta erilaista hattua, ja tilanteesta riippuen sitten laittaa sopivan hatun päähän. Kyse on siis opettajan eri rooleista; on se siviili-minä, valmentaja-minä, ratsastuksenopettaja-minä ja ratsastaja-minä. Ja vaikka kuinka monta minää tämän lisäksi.
Ajattelin tänään Mariannen sanoja noista hatuista ja se pitää niin paikkansa. Pidin ratsastustuntia kymmenelle (10!) vasta-alkajalle. Silloin minulla on siihen sopiva hattu päässä; olen erittäin yksityiskohtainen, puhun selkäesti ja vähän liioitellusti, kehun paljon ja ylläpidän hyvää tunnelmaa maneesissa. Seuraava tunti oli estevalmennus ja jo vaihtui hattu, tunnin lopuksi huomasin seisovani keskellä kenttää ja huutavani siitä, miten harjasta on otettava kiinni ja hevosta EI SAA VETÄÄ SUUSTA. Sitä ennen olin ottanut esiin ratsastaja-hatun ja istunut yhden ponin selkään kun ratsastus ei onnistunut.
Nyt jätin ne hatut naulakkoon ja vedin siviilit päälle. Kyllä näitä rooleja riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti