(Hevosaineiden) Opettajan opinnosta

Opiskelen siis hevosaineiden opettajaksi (yrkeslärare inom häst- och ridkunskap) Karlstadin Yliopiston kautta etäopintoja. Lähijaksoja on 6 kpl vuodessa. Minulla on hevosaineden aineenpätevyys, nyt siis täydennän noilla opettajanopinnoilla.

Tällä viikolla oli toinen lähijakso, 3 päivää Karlstadissa. Viime kerralla, eli ensimmäisellä kerralla, kaikki tuntui hankalalta ja sekavalta; kampusalueella oli vaikea löytyy, en osannut hahmottaa opintojen punaista lankaa ja lähijakson jälkeen tehtävää on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Ehdin juuri ja juuri tavata ryhmäni jäsenet mutta en oikeastan ehtinyt tutustua.

Mutta nyt kuulkaa! Nyt minulla on kaikki paperit järjestyksessä yhdessä kansiossa, pystyin opintosuunnittelun avulla valmistautumaan luentoihin, löydän hyvinkin kaikki rakennukset yliopistoalueella ja olen ymmärtänyt opintojen rakenteen; lähijakson aikana on luento, sen jälkeen tehdään tehtävä jota varten luetaan kasa kirjoja, tehtävästä keskustellaan netissä, ja lopuksi tehtävä tiivistetään seminaarissa. Useimmat seminaarit ovat keskustelumuodossa ja heti kun saan olla äänessä ja aktiivinen - silloin olen parhaimmillani. Nyt tehtävät ovat käsitelleet lähinnä oppimista sekä teoriaa ja käytäntöä. Kaiken pystyn liitttämään työhöni ratsastuksenopettajana ja minulla on paljon esimerkkejä joita voin ottaa esille ryhmäkeskuteluissa.

Olemme aivan mahtava sekoitus ihmisiä jotka opiskellemme ammatin/aineenopettajaksi; minä olen nuorin, meitä on kaikkia ikäluokkia, eri kulttuureja, eri ammatteja, eri murteita. Suurin osa työskentelee jo oman "ammattinsa" opettajana (esim. liikkenneopetaja, sairaanhoidonopettaja jne). Kun minä puhun suomenruotsia on ryhmässäni eräs vanhempi mies joka puhuu ruotsia ihanalla ranskanmurteella ja yksi tyttö joka puhuu norjaa.

Luennot ovat olleet inspiroivia, mielenkiintoisia ja luennoitsijat uskomattoman innostuneita omasta aiheestaan. Olemme puhuneet ihmisnäkemyksestä (? människosyn); essentialismista ja eksistentialismista. Istuimme luennolla Lev Vygotskijsta ja hänen sosiaalikultturellisista näkemyksistään. Pohdimme koulun arvoja (värdegrund) ja koulua sukupuolinäkökulmasta. Istuimme illan oman "aineemme" opiskelijoiden kanssa ja viimeinen luento käsitteli erityispedagogiikka.

Ensimmäinen ajatus kun lähdin kotiin yliopistolta oli, että "minusta voikin tulla maailman paras pedagogi"!  Tuskin koskaan haluaisin opettaa "tavallisia" aineita mutta minusta tulee maailman paras hevosaineiden opettaja!