Mennyt viikko on ollut tapahtumarikas, sanan varsinaisessa merkityksessä! Mistä sitä edes aloittaisi... Lunta on kertynyt kinoksiksi asti. Käytännössä se tarkoitti aamuherätystä klo 5.15, jotta 5.30 pääsi kolaamaan auton mentävää koloa pihatielle ja 5.45 kohti aamun tallivuoroa. Tallivuorossa saatiin kolata lunta ensin ovien edestä että päästiin sisään ja suurin haaste oli aina saada lantakärryt sisään. Mulla on luultavasti pysyviä vaurioita välilevyissä ja selkärangassa, sen verran otti fysiikan päälle se kärryjen vetäminen umpihangessa...
Ollaan työskennelty ahkerasti sisäänratsastettaviemme kanssa. Nyt olen ollut 4 kertaa selässä, tänään kävellyt ja ravannut molempiin suuntaan ilman että heppa on liinassa. Doris on varsin taitava yksilö.
Perjantaista sunnuntaihin oli taas menoa ja meininkiä kun ohjelmassa oli vuosittaiset Flyingepäivät. Niitä varten koko Flyinge siivottiin viimeistä oljenkortta myöten. 2-tuntinen show esitettiin kaikkina kolmena iltana, lauantaina ja sunnuntaina oli lisäksi avoimet ovet ja joulumarkkinat. Mä olin lisäksi tallivuorossa. Sunnuntain avoimilla ovilla esitin hevosen maastakäsin; meidän unghäst-ryhmäläisten tehtävä oli siis tehdä esitys nuoren hevosen koulutuksesta. Illan showssa olin avustamassa esteiden kanssa - käytännössä siis Flyinge-paita päällä piti aina ohjelmanumeroiden välissä juosta areenalle uuden rekvisiitan kansa ja hakea vanhat pois. Hauska viikonloppu, mutta raskas. Tässä muutama videoklippi Flyingepäiviltä:
http://www.youtube.com/watch?v=x61QH906xfo&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=LyV4hnewhRE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=p1xSGhDl-yc
Perjantai-iltana olin Fridan kanssa viettämässä tyttöjeniltaa Malmössä, nähtiin On Stage -musikaali Malmö Areenalla. Meni myöhään, mä jäin sitten Flyingeen kaverin sohvalle nukkumaan ja totesin, että ei mun asunto taidakaan olla kylmä kun vertaa muihin...
Nyt on myös hevonen vaihtunut. Pusu saapui sunnuntaiaamuna uuteen kotiinsa Suomeen ja mulla on nyt 9v. Fixi-tamma. Fixi on varsin pieni, toivottavasti ei liian pieni... Me ei olla vielä ehditty lainkaan tutustua toisiimme, mä olen ollut varsin kiireinen siellä Flyingepäivillä joten meidän yhteistyö alkoi oikeastaan vasta tänään, kun juksutin uutta ratsuani. Toivotaan, että siitä tulee hyvä, ja että mä pääseen hyppäämään ja kisaamaan jotain vähän isompaa. Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ihan hirvittävä ikävä ja huoli siitä miten maailman ihanin hevonen pärjää uudessa kodissaan... Mä tiedän tehneeni hyvän kaupan ja rahallista voittoa, mutta ystäviinsä kiintyy ja luopuminen on kaikista vaikeinta. Kun näytin Pusua sen uudelle omistajalle, joka kävi täällä vierailulla viime viikolla, meni Pusu niin hienosti; mä esitin laukanvaihdot, avot ja sulut molempiin suuntiin ilman ongelmia. Sellaisena mä aion muistaa Pusun, mun ensimmäisen oman hevosen. Nyt edessä on uudet seikkailut uuden tähden kanssa, takuuvarmasti kehittymistä ratsastajana ja kuten sanottu: uuden alku on vanhan loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti